Viivi & Lexie

Uusi vuosi, uudet kujeet

2012-02-02T13:37:00.022+02:00

Niin se vuosi 2012 tuli. Tämä vuosi onkin sitten kaikkea mukavaa täynnä: astutusta, näyttelyitä ja tietysti henkilökohtaisia juhlia. Alkuvuosi on ollut perinteisesti taas aika kylmä ja luntakin on sadellut, joten lumessa olemme päässet myörimään.

So it's year 2012. This year is full of nice things: mating, exhibitions, and of course, personal celebrations. Beginning of the year has been very cold and we got some snow where to play.

Näyttelyt 2012

Tänä vuonna olisi tarkoitus näyttelyttää vielä molempia koiria. Viivi tosin taidetaan laittaa tauolle kokonaan tämän vuoden jälkeen. Meidän pääkeskittymisalue on agility. Siinä haluamme kehittyä todella hyviksi. Lexietä käytämme molemmissa eli näyttelyissä sekä tietysti agitreenaamassa. Tosin viime vuoden loppu ei näyttänyt hyvälle siinä harrastuksessa, koska kiinnostus taitaa olla jotain muuta.

This year we are going to show our both dogs at shows. Viivi though will retire from these things after this year. We concentrate on agility. There we want to become really good. Lexie concentrates on both: shows and agility. However, the end of last year did not went as good as we hoped, because her interest on track seemed to be somewhere else.

Viivin kuulumiset

Viivi aloitti juoksunsa joulukuussa ja neiti astutettiin vuodenvaihteessa Päivi Lillebergin Onnilla (Mystica Linen Mystery Man). Astutus onnistui hyvin, mutta kävimme nyt helmikuun 2. päivä ultrassa ja kohtu näytti tyhjälle. Harmillista, koska tuloksena olisi ollut varsin hyvä ja nopeita agikoiria!

Viivi became in heat on December and our girl mated with Päivi Lilleberg's Onni (Mystica Line Mystery Man) . The mating was successful, but we were at ultrasound now on February 2th and it showed an empty uterus. What a shame, because we could have had a agility litter!

Hieman tämä ko. raskaus jäi mietityttämään, koska päästessään takaisin kotiin Viivi oli niin ahmatti ja kauhean hellyydenkipeä. Neiti lihoikin puoli kiloa. Lisäksi oireina oli kirkas vuoto myöhemmin, joten ajattelimme asian olevan varma nakki. Valitettavasti ultra ei valehtele ja nyt ei käynyt flaksi. Elämä kuitenkin jatkuu.

This thing raised a little question in my head, because when Viivi came back home she was eating heavily and lots and was a very keen to cuddle. Our girl gained even weight about half a kilo. In addition there were some clear bleeding after a while, so we thought it to be sure of thing that she had something in her belly. Unfortunately, ultrasound does not lie, and now we didn't have luck enough. However, life goes on.

Olimme astutuksen takia agi- ja näyttelykiellossa, mutta nyt pääsemme palaamaan normielämään. Viikonloppuna olisi taas epikset, joten ajattelin, että lähtisin Viivin kanssa sitä kokeilemaan. Se olisi varmasti mukavaa tauon jälkeen. Neidiltä saattaisi riittää mielenkiintoa asiaan. Harmi, että on tuota pakkasta, koska muuten harjoittelisimme pihalla muutaman esteen kanssa hyppyjä, kiertoja ja keppejä.

Because of the probably pragnancy, Viivi was on pause from agility and shows, but now we return to the normal to life. Next weekend there is going to be unofficial agility race, so I thought that I would go there with Viivi and give it a try. It would certainly be a nice thing after this brake. Our girl could be interested on that thing. It's a shame that it is so cold outside now, otherwise we would be there doing some practices with few jumps, twists, and sticks.

Lexien kuulumiset

Lexie jatkoi agilityä juoksujen jälkeen. Koska harjoittelu siirtyi taas talveksi halliin, olimme aluksi hieman hukassa. Lexie pelkäsi hallin pimeitä nurkkia + haukkujen kaikumista siellä. Muutama kerta meni ihan pipariksi sen takia alussa.

Lexie continued her agility practices after the heat. Since the training was transferred to the hall again for the winter, we were initially a little lost out there. Lexie feared the dark corners of the hall + all the barking there. A few times went pretty badly, because of those things.

Kolme viime kertaa olemme kuitenkin loistaneet. Koska muutama kerta oli mennyt pipariksi, menin harjoituksiin hieman häntä jalkojen välissä. Ratana oli sellainen hyppyjä ja putkia sisältävä rata. Aluksi ajattelin, että ei tule mitään, mutta yritetään. Agikirjoista viisastuneena jaoin radan neljään osaan, että tekisimme sen aina pätkittäin. Kun lähdimme suorittamaan esteitä, Lexie hyppäsikin ensimmäisen esteen ylitse, sitten toisen ja ohjautui kuin automaatti putkeen vasemmalle. Olin ihan ihmeissäni - ohjaaja sanoikin, että olin kuin halolla lyöty ensimmäisen hypyn jälkeen, että mitä tapahtui. Se kerta onnistuikin sitten mainiosti ja samoin toinenkin. Pakkanen vai sotki viime kerran keskittymistä ja Lexie oli hieman muissa ajatuksissa sen kerran ajan. No, ei voi vaatia. Edelliset kaksi kertaa meni niin hienosti.

Three recent times, however, we have been excellent on the track. Since a few times were so bad, I went to the exercises with my tail between my legs. This time our track had jumps and tubes. At first I thought that we are not going to do well, but let's try. I divided the track into four parts so we could do it in patches. It would be easier that way. They said that I should do it like that, when I read those agility books. When we started to do those obstacles, Lexie jumped over the first hurdle, then another, and directed herself automatically in pipe to the left. I was amazed - the director said that I was like a brick hit me in the head, when Lexie went over the first jump. I couldn't believe it, what was happening. That time we did all perfectly, and then another practices as well. The cold weather messed the last time, Lexie had her thoughts on other things then. Well, we can't have everything. The two previous times went so well.

Kajaani KV 15.1.2012

Kävimme tammikuun puolessa välissä 15.1.2012 Kajaanissa kansainvälisissä koiranäyttelyissä. Tuomarina siellä toimi Mette Tufte, Norjasta. Viivi jätettiin kotiin, mutta Lexie lähti kokeilemaan. Otimme tämän vuoden tavoitteeksi saada se ykkösruusuke: kolme erinomainen-arvosanaa virallisista näyttelyistä.

We went in Kajaani international dog show on mid-january - 15th of January. The judge was Mette Tufte from Norway. We left Viivi at home, but we took Lexie there to try. We took this year's target to get that "Ykkösruusuke": We have to get three excellent grades from official dog shows.

Lexien kasvattaja Lindakin oli Kajaanissa Lexien veljen Mr. Cadillacin kanssa. Hän laittoikin painetta kehään, koska hän oli urosten junioriluokan paras ERI-arvosanalla ja sai vara-sertinkin. Lexiellä ei mennyt yhtä hyvin, mutta tuloksena oli ERI eli erinomainen ja olimme junioriluokan toinen. Arvostelun voi lukea Lexien näyttelytuloksista.

Lexie's breeder Linda was there with Lexie's brother Mr. Cadillac. He gave us some pressure in the ring, because he was the first of males junior class with excellent grade and got reserve-sertificate. Lexiellä did not do as well, but the result was ERI as excellent, and we were on second place in bitches junior class. Judges praise can be read from Lexie's show results .

Henkilökohtaiset uutiset

Henkilökohtaisella rintamalla tämä vuosi on mielenkiintoinen. Vietämme tänä vuonna ensimmäistä hääpäiväämme Petrin kanssa. Lisäksi olemme hakeneet kennel-nimeä Kennelliitolta ja edellisessä Koiramme-lehdessä olikin siitä ilmoitus. Vielä menee siis aikaa, että saamme oman kennelimme pystyy, mutta kaikki ajallaan. Kauhea hinku on jo perustaa sivusto, mutta vielä ei voi.

On a personal front, this year is interesting. We will have our the first anniversary with Petri. We have applied the kennel name from Finnish Kennel Club and last issuo of Koiramme our name application was declared. Yet it will take time before we can own kennel, but all happens on time. I have already a terrible urge to set up a website.

Lexien lonkka- ja kyynärlausunto saapuivat / Kävimme silmätarkissa

2011-12-12T15:33:00.009+02:00

Niin siinä kävi, että lonkka- ja kyynärtulokset tulivat viimein. Uskomatonta, mutta totta lonkat olivat A/A ja kyynärpäät 0/0. Joten täydellistä!!!

Finally we got our results from hip and elbow rays from Kennelclub. Amazing but true - hips were A/A as excellent and elbows 0/0 as superb! Something so amazing!!!

Menimme eilen käymään silmätarkastuksessa. Lääkärinä toimi Sari Jalomäki - hyvin asiantunteva nainen ja selosti mukavasti kaiken, mitä teki. Ei jäänyt epäselväksi itseasiassa mikään. Tuloksena oli hyvät silmät, mutta oikeassa silmässä oli kaksi hyvin hentoa lisäripseä. Ei siis CEA:ta eikä vastaavaa, mutta lievä distichiasis eli ylimääräisiä ripsiä. Lääkäri totesi lopuksi, että jopa 95 & shelteistä sellaisia on tai on ollut jossain vaiheessa elämäänsä.

Yesterday we went to an eye examination. Our doctor was Sari Jalomäki - a very knowledgeable woman and explained all what she did while she examined Lexies eyes. Nothing remained unclear. The result was that Lexie got good eyes, but in the right eye there were two very delicate eyelashes. We did not have CEA or anything like it, but we had that mild distichiasis - extra eyelashes. In the end she said that almost 95 % of all shelties has those or has had those some point of their life.

Sattuu ja tapahtuu sanotaan...

2011-12-10T12:04:00.010+02:00

Niin se vain on, että juoksuisen nartun tuoksu on huumaava. Tällä viikolla on tapahtunut ihan ihmeellisiä juttuja, jotka pitää tietysti tänne päivittää. Osa tapahtui jo ennen edellistä päivitystä, mutta yöllä yhden aikaan ne eivät tulleet kummasti mieleen. Nyt sitten tarinoin siitä edestä.

When bitch is in heat, the scent is intoxicating. On this week has happened pretty amazing stuff, of course, that need to be told here as an upgrade. All of these has already occurred before the previous update, but at night at one o'clock, they did not come to mind - strange. But now I will tell those to you.

Jos metsään haluat mennä nyt... - If you want to go to forest now...

Viime maanantaina olin tyttöjen kanssa päivälenkillä. Maanantait ja tiistait ovat minulla opetuksettomia päiviä (työharjoittelujen kulta-aikaa amispuolella keskitalvi). Tytöt kulkivat hihnassa suurimman osan ajasta, mutta sitten ajattelin, että koska olimme päässeet Haapamaan metsään soiden luo, että siellähän ei ketään olisi nyt varsinkaan. Kuuntelin kovasti koko ajan, että liikkuuko ketään. Lunta satoi hiljalleen taivaalta maahan ja kaikkialla oli hiljaista. Päästin sitten tytöt leikkimään siihen kentälle hetkeksi, että saavat purkaa tarmoaan. (VIRHE!)

Last Monday I was on a day jog with the girls. Monday and Tuesday are my free days (In mid-winter our students do their Internship's). The girls walked on a leash most of the time, but then I thought that since we had reached to those Haapamaa's forest swamps, that there would not be anyone at this time. I listened very hard all the time, so that there wouldn't be no one there. Snow fell gently from the sky and everywhere was quiet. Then I let the girls play on that little opening for a moment that they can extract all the energy. (BIG MISTAKE!)

Ei mene kauaakaan, kun kauhea töminä kuuluu selkäni takaa ja kaksi karhukoiraa juoksee ohitseni. Minä kauhealla juoksulla menen Lexien luo ja tempaan Lexien koirien keskeltä syliin. Viivi vaistomaisesti lähti kauemmas karkuun irtokoiria, mutta sitten ne karhukoirat hoksasivat hänet. Ne lähtevät Viivin päälle. Huudan Viiville, että tänne nyt ja Viivi tulee turvaan. Tempaan Viivinkin kainaloon.

It does not take long at all, when I hear a terrible pounding behind my back, and two bear dogs run past me. I run after them and straight toward to Lexie and sweep her up to my lap away from the dogs. Viivi instinctively went farther away from those loose hounds, but then they spotted her. They went after Viivi. I shout at Viivi to come here and she came to me to be safe. I sweep Viivi to my arms too.

Siinä seison sitten molemmat koirat kainalossani keskellä metsää. Karhukoirat kiertävät minua kuin kissat kuumaa puuroa. Huusin koirille, että tulkaakin lähelle ja potkasen. Olivat nimittäin koko ajan kuono kiinni jommassa kummassa koirassa. Potkaisin toiseen päin ja se koira meni kauemmaksi, mutta toinen oli koko ajan siinä lähellä. Se koirista ei ilmeisesti tykännyt, että katsoin sitä silmiin ja se alkoi murisemaan ja haukkumaan minulle. Tässä vaiheessa pelko alkoi hiljalleen hiipimään minuun, koska koirien omistajaa ei vieläkään näkynyt mailla halmeilla. Koirat kiertävät ja haukkuvat minulle keskellä pimenevää metsää. Huudan isoon ääneen: "Nyt p*** se omistaja saisi tulla v*** s*** paikalle ja vähän äkkiä." Kohta metsästä kuuluu miehen kova älinä ja käskytys koirille. Huudan ja kiroan omistajan siitä, että ei osaa pitää silmällä koiriaan. Lähden toiseen suuntaan tyttöjen kanssa onnellisena, että mitään ei sattunut. Sydän tykytti melkein kotiovelle asti.

So there I stand both dogs under my arm in the middle of the forest. Bear Dogs are orbiting me like cats of a hot oatmeal. I shouted to those dogs that come closer and I will kick. They both were on my skin with their muzzle at all the time. I kicked towards the other one and it went further away from me, but the other one was closer. He did not apparently liked that, I looked into his eyes, so it began to bark and growl at me. At this point, the fear began to slowly sneak up on me, because the dogs owner was still nowhere to be seen. Dogs were barking and orbiting me in the middle of darkening forest. I then shouted with a big voice: "Now the son of a * owner of these f*** s*** dogs should come here and with a hurry." Soon I'll hear a angry voice of a man and he starts to command his dogs. I shout and curse the owner of that he does not know how to keep an eye on his dogs. I left the other way with the girls as happy as hell that nothing happened. My heart pounded almost up to our front door.

Ihmeellinen lätäkkö pihalla - Strange puddle on the yard

Samana päivänä aamusta olin työhuoneessa lukemassa päivän lehtiä netistä ja juomassa aamukahviani. Olin juuri syöttänyt koirat ja pian ne halusivat pihalle. Menin päästämään neidit tosiaan pihalle tarpeilleen. Katsoin pihalle ja keskelle pihaa oli ilmestynyt iso keltainen läikkä. Koska lunta satoi koko ajan lisää ja lisää, ajattelin, että se on tyttöjen vanha lätäkkö. Maa on ollut jäässä, eikä se ime mitään. Viivi ja Lexie menevät ulos.

On the same day in the morning to I was in our study and I was reading the daily newspapers on the internet and drinking morning coffee. I had just given food to girls and soon they wanted to go to the yard. I went to let them out. I looked at the middle of our yard and noticed a large pool of something yellow. As the snow fell from the sky more and more, I thought, that it is our girls old puddle. The ground is so frozen so it won't absorb anything. Viivi and Lexie go out.

Sitten alkaakin se näytös. Viivi aloittaa kauhea murisemisen lätäkölle. Viivin niskakarvat nousevat pystyyn ja se kyyristyy kuin hyökkäysasentoon mennyt koira. Hampaitakin näytellään. Viivi kiertää koko ajan sitä lätäkköä ja rähisee sille. En ole koskaan nähnyt Viiviä sellaisena. Ilmeisesti meidän pihalle oli päässyt joku uroskoira merkkaamaan reviirin ohilenkillään.

Then starts the show. Viivi starts a terrible growling at the puddle. Viivi hackles rise up and she took an attack position. She even showed her teethes. Viivi went around the puddle growling and barking. Apparently some male dog had gotten in the yard and done his marking there.

Joulu on taas, joulu on taas... :D

2011-12-07T22:14:00.029+02:00

Niin se vain syksy vilahti ohitse. Jotenkin koko syksy on tullut talsittua muissa maisemissa kuin tässä koiramaailmassa. Joskus elämässä tulee eteen yllättäen asioita, jotka vievät kaiken huomion muusta. Onneksi on kuitenkin koirat olemassa, joiden kanssa pahatkin asiat saa helposti pois mielestä pienillä metsäpatikoinneilla. Siihen liittyen laitankin seuraavan tekstin alle:

Autumn went by with speed. Somehow, the whole autumn I have been living in other world than in this world. Sometimes in life there comes situations so suddenly out of nowhere in front of you, that you don't have enough energy to anything else. Fortunately, there are dogs with me, with whom all the bad things can easily be taken out of view by a small forest hike. Because of them, I put the following text below:

"Aina silloin tällöin minulle sanotaan: "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyvät "vain koiraan". Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en ole tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

"Every now and then people say to me: "Cheer up, it's just a dog "or "That's a quite a lot of money for just a dog." They do not understand the distance traveled, time spent or costs associated with "just a dog". Some of my proudest moments are related to "just a dog". Many hours have passed and the only one partner with me has been "just a dog", but I have never felt myself to be less important.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta", ja noina pimeyden päivinä "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä. Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira", ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringon nousu" tai "vain lupaus".

Some of the saddest moments have been caused by "just a dog", and during those dark days, "just a dogs" gentle touch has given me comfort and reason to win that day. If you think that it's "just a dog", surely you'll understand the phrases such as "just a friend", "just a sunrise" or "just a promise."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun. "Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen. "Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira", vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Just a dog" brings into my life the most authentic friendship, trust and pure incontinent joy. "Just a dog" brings out compassion and patience, that make me a better human. For "just a dog" I get up early in the morning, do long walks and look to my future with anticipation. So for me, and people alike, it's not "just a dog", but the embodiment of the hopes and dreams for the future, the dearest memories of the past, and the pure joy of this moment.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen, mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista. Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira", vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta". Seuraavan kerran, kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä."

"Just a dog" brings out of me that, what is good and directs my thoughts away from myself and the concerns of the day. I hope that someday they can understand that it is not "just a dog", but the thing that gives me humanity and differs me from "just a man or a woman." The next time you'll hear the phrase "just a dog", smile - because they "just do not understand."

Viivi ja Lexie ovat antaneet paljon voimia tänä syksynä. Harva näkee kuoren alle, mutta nämä tytöt sen tekevät tietämättään ja ovat silloin läsnä, kun on paha olla.

Viivi and Lexie has given me a lot of strength this fall. Few people can see beneath the surface, but these girls are doing it unknowingly, and are present when I feel bad.

Lexie alias "Minä-Tykkään-Jytystää-Kaikkea" - Lexie aka I-Like-To-Eat-Everything

Valitettavasti kaikki aika ei ole aina juhlaa ja sen olemme Petrin kanssa huomanneet tänä syksynä. Koska ajatukset ovat olleet muualla, eivät koiratkaan mielestään ole saaneet tarpeeksi huomiota. Tästä syystä Lexie aloittikin syksyn aikana eroahdituksen purkamisen huonekaluihin ts. kaikkeen syötävään. Meidän sohva on nakerrettu yhdestä nurkasta puhki, sängyn reunoja on järsitty, sukkia on syöty, eteisen kaappia on järsitty nurkasta ja alalevystä, lehtikorin jalat on purtu sekä minun ihanat nahkasaappaat ja niiden vetoketju joutui kerran jyrsinnän kohteeksi. Onneksi olemme saaneet homman kuntoon sillä, että emme enää kotiintullessa tervehtineet tyttöjä niin innokkaasti kuin aina, vaan vähensimme sitä, joten eroahdistuskin on vähentynyt ja lähes poissa. JEEE!!!

Unfortunately, not all the time in life ain't a nice vacation and we have noticed that with Petri this autumn. Because our thoughts have been elsewhere, dogs have been thinking that they don't receive enough attention. Because of this, Lexie started reacting to this by initiating a separation anxiety to all furniture, ie, everything edible. Our sofa has been eaten from one corner, the edges of our bed has been chewed, socks have been eaten, the hall lockers have been bitten from corner and bottom plate, our newspaper stand legs have been chewed, and my lovely leather boots and its zipper were one day raped by little doggies teeths. Fortunately, we have taken the situation under control with one little move - we no longer come home and overeagerly greet the girls, so the separation anxiety has been reduced and it's almost gone. JEEE!

Kävimme Lexien kanssa marraskuun lopulla viimein lonkka-polvi-kyynärpääkuvissa Oulun Eläinklinikalla, Kaakkurissa. Tuloksena oli hyvä kokonaisuus, mutta oikeassa lonkassa oli pieni muutos. Odottelemme Kennelliiton vastausta asiaan. Lääkärimme Ilkka Lakovaara ei osannut tarkalleen sanoa, mikä lonkassa oli. Uskomme kuitenkin hänen kanssaan, että Kennelliitossa on sen verran ammattitaitoa, että he osaavat varmasti jotain suuntaa kuvasta antaa.

Finally I went with Lexie to take her hip-knee-elbow examination at Oulun Eläinklinikka. Result was a fine combination, but there were some changes on right hip. We are waiting for Kennelliitto to respond to those pictures soon. Our doctor Ilkka Lakovaara didn't know what to say about the hip. With him we think that Kennelliitto might have some professionals, who know about those things and can give us some information about them.

Kasvattajia - meistä? - Breeders - Of us?

Niinhän siinä kävi - meistä Petrin kanssa tulee kasvattajia. Kävimme Raahessa kasvattajakurssilla ja pääsimme kurssikokeen lävitse. Nyt saamme siis perustaa kennelin. Siinä huumassa mietimme sitten nimeäkin ja lopulta saimme lähetettyä Shetlanninlammaskoirat ry:n kokoukseen puoltoanuspyynnön nimellemme ja kenneltoiveellemme. Kokouksessa hakemustamme puollettiin yksimielisesti, joten nyt odottelemme Kennelliiton vastausta hakemukseemme. Pian olemme siis shelttikasvattajia.

You read it right - Me and Petri are going to be breeders. We went to the breeders course in Raahe and we passed the final test. Now we can set up a kennel. In those thoughts we started wondering the name and then finally we got sent our application to the Shetland Sheepdog Club's meeting. At the meeting they unanimously were in favor to our application, so now we are waiting Kennel Club's response to the application. Soon we are sheltie breeders.

Agilityä - Agility

Talvitreenit on aloitettu vihdoin. Saipa aloitusta odotellakin, koska hallin pystyttämisessä meni oma aikansa. Pääsimme kuitenkin alkupeloista huolimatta Oulun Koirakerhon kursseille mukaan. Pääsin jopa Viivin ja Lexien kanssa samana päivänä harjoituksiin. Lexie on ensin ja sitten Viivi. Lexien kurssia vetävät Terhi Luiro ja Maarit Tervonen (Viivin kasvattaja). Viivin kurssia vetävät Annika Haikonen ja Senja Ylinen. Ehdimme Lexien kanssa käydä kaksissa treeneissä, kun neidin juoksut alkoivat. Olemmekin siis loppuvuoden tauolla. Viivi aloittaa juoksut varmasti kohta myös, joten hänenkin kanssaan jäämme tauolle.

Winter training has begun at last. We had to wait the start longer than expected because of the delay in putting up the training hall. We were able, however, despite early fears, to get in one of Oulu Dog Club courses. I even got with Viivi and Lexie to train on the same day. Lexie is a first and then Viivi. Lexie's course is run by Luiro Terhi and Maarit Tervonen (Viivi's breeder). Viivi's course is run by Annika Haikonen and Senja Ylinen. With Lexie we only got to be in two rehearsals, when the lady began her runs. We are, therefore, on break the end of the year. Viivi's runs will start soon also, so with her we shall take a break from practices soon.

Itsenäisyyspäivänä KAS järjesti epäviralliset agilitykilpailut Kuivasjärvellä. Lähdimme Viivin kanssa sinne taas kokeilemaan, miten osaamme. No - tulos oli taas, että Viivillä oli enemmän virtaa kuin koko kylällä ja tässä tulos:

Shelttiläisten pikkujoulut

26.11.2011 vietettiin Pohjois-Suomen Shelttien pikkujouluja Halosenniemessä. Paikalle saapui kasa nelijalkaisia kaksijalkaisine ystävineen. Vilskettä riitti ja hauskaakin oli. Tarjolla oli perinteisesti paljon erilaista purtavaa ja jouluista ruokaa. Me veimme paikalle pizzaa suolaisten eväiden tarpeen tyydyttämiseksi. Ohjelmaa oli järjestetty pihalla esimerkiksi nopeuskisan ja agilityradan merkeissä. Rieha ei ollut siis vain ihmisille, vaan myös koirillekin oli ohjelmaa. Lopuksi kaikki saivat joululahjan Joulupukin kontista. Kuvia laitan niin pian kuin mies ehtii ne muokata.

On 26th of November we celebrated Northern Finland Sheltie Christmas party at Halosenniemi. There had arrived a big group of two-legged with their four-legged friends. Bustle was enough, and boy we had fun. There was traditionally a lot of different snacks and Christmas food. We took there some pizza to satisfy salty snacks requirements. There were some program organized in the yard such as a speed race and agility race track. Happening was not just for only human, but also for dogs. At the end of the day all received a Christmas present from Santa's bag. I'll put some pictures here as soon as Petri can edit them.

Syksyisiä patikointeja

2011-10-03T20:17:00.013+03:00

Tänä syksynä olemme aktivoituneet toden teolla liikkumiseen. Olemme samoilleet omassa ympäristössämme, käyneet Karhunkierroksella sekä tietysti shelttien kanssa Mourunkijärvellä täällä meidän Kempeleessämme. Syksy on ollut kaunis, vaikka aluksi näytti, että ruoste on pilannut koivut. Onneksi ei näin ollut oikeasti.

This fall, we have become more and more active in hiking. We wander in our own area a lot, gone to walk around the Karhunkierros, and of course with other sheltie owners, we went and hiked to Mourunkijärvi here in Kempele. Fall has been beautiful, though at first it seemed that the rust had ruined the birches. Happily it wasn't so.

Näyttelyt ja agility

Olemme juosseet tyttöjen kanssa agilityssä urakalla nyt syksystä, koska kesä meni hieman suhkuksi kaikkien tassuhommien, omistajan kiputilojen ja tietysti juoksujen takia. Toivottavasti talvipaikka irtoaa, koska olen yrittänyt poissaolojamme korvata talkoilemalla pirusti.

We have runned a lot with the girls in agility practice now on autumn, because our summer was full of different kind of problems - with paws, with owners pains and the runs, of course. Hopefully, we'll get practice place on winter courses. I've tried to cover the summer with lots of heavy duty free work for the dog club.

Viivi tuntuu agilitystä nauttivan sen verran, että hankimme neidille ihan oman kisakirjan. Nyt vain odottelemaan, että pääsisimme siihen joskus laittamaan merkintöjäkin. Pitää ensiksi saada vain se keinu toimimaan. Pelkotila alkaa olemaan voitettu, mutta nyt pitäisi järjestää neidille tehoreenit keinun suhteen.

Viivi seems to enjoy agility so much that the lady got now her very own race book. Now we just wait for the first entries. We must first get a swing to work. Fear of the swing movement will be soon defeated, but it should be organized training with the swing.

Näyttelyissä emme sitten loppuvuodesta lähde käymään, koska molemmat neidit tiputtivat karvansa tässä viime viikkojen aikana. JEE! Kotona olen iloinnut kovasti nurkkiin kasvaneista karvaläjistä. Mietin välillä, montako koiraa meillä olikaan. Onneksi Dyson-rankkuri sieppasi aina ylimääräiset villakoirat pois ajoittain, joten oli helpompi olla. Toinen hyvä apuväline oli ystävämme furminator, joka söi myös oman osansa karvoista.

We haven't gone to the exhibitions like we said, because both ladies dropped their coat off these past few weeks. JEE! At home I'm delighted about increasing amounts of fur in the corners. Just the other day I was wondering the number of dogs we have. Fortunately, the Dyson-dogcatcher kidnapped our additional poodles, so it was easier to be here. Another great tool was our good friend, furminator, who also ate his own share of hair.

Lenkkeilyä toisten shelttien kera

Kävimme tosiaan 11.9. shelttilenkkiläisten kanssa pienellä 12 km lenkuralla täällä meidän Kempeleessämme. Kohteena oli Marjakammin laavu ja siellä tarkoituksena oli paistaa hieman makkaraa nautiskellen mahtavasta syyskelistä. Onneksi näin olikin, sillä keli oli mitä mahtavin ko. päivänä. Itse homman järjesti naapurimme Sari Pietarila Usvapilven kennelistä.

We were on 11th of September with other sheltie owner on a small 12 km hike here in Kempele. Our target was camping place in Marjakammi and there we were going to grill some sausage at the same time enjoying of wonderful autumn weather conditions. Fortunately, it was so, because the weather was great that day. The hike was organized by our neighbor Sari Pietarila from kennel Usvapilvi.

Mukanamme oli noin 25 koiraan omistajineen. Lähdimme liikkeelle Metsärinteeltä ja matka taittui mukavasti seuraillen koirien temmellystä ja ajoittain varoen vastaantulevia ihmisiä, autoja ja moottoripyöriä. Taival oli siis haukkujen täyttämää. Nämä tällaiset lenkit ovat aina niin mukavia. Pitää taas enemmän alkaa käydä shelttilenkeillä sunnuntaisin Haukkiksella. Tyttömme nauttivat sellaisista kerroista, kun paikalla on enemmän koirakavereita.

That day there were about 25 dogs and their owners. We started from Metsärinne and the journey went by comfortable with the dogs as they play and run around. Occasionally we had to watch out for other dogs, people, cars and motorcycles. This kind of hikes are so wonderful things. We should start going to these hikes more often. Our girl really enjoy such walks, when there are more dog friends.

Lenkkeilyä Kuusamon maisemissa

Lähdimme yhteisen kaverimme Teemun kanssa perinteiselle ruskareissulle. Nyt kohteenamme ei ollutkaan Rokua, vaan Kuusamo ja pieni Karhunkierros. Pituutta reitille tulisi se 12 km. Kiersimme sen suuntaan Myllykoski ja Kallioportti. Emme halunneet väsyneinä nousta sitä kauheaa nousua Kallioportille. Kierros oli mahtava ja ilma mitä hienoin taas. Ruska oli Kuusamon alueella aivan uskomattoman kaunis.

We went with our good friend Teemu to our traditional fall colors trip. Now, the target wasn't Rokua, but Kuusamo and the Pieni Karhunkierros. The length of the route was 12 km. We went from Myllykoski to Rock Port and not the other way round. We did not want to get tired and then hike up to Rocky's Gate. The tour was great and the weather was amazing again. Autumn colors were in the Kuusamo area incredibly beautiful.

Otimme koirat mukaan reissulle. Eihän toisia voinut jättää kotiinkaan odottelemaan koko päiväksi. Vaikka neidit joutuivat olemaan remmissä koko matkan, ei se tuntunut haittaavan. Neidit jopa menivät melko rohkeasti kaikkien riippusiltojenkin ylitse + juoksentelu pitkospuillakin onnistui mainiosti.

We took the dogs with us on this trip. After all, others could not wait at home the whole day. While the ladies were forced to walk in leach all the way, it didn't seem to bother them at all. Ladies even went quite bravely over all the suspension bridges + running around duckboards went very well.

Muita tapahtumia

Elokuussa kävimme myös ahkerasti mökkeilemässä ystävämme Eeron perheen mökillä Posiolla. Mökkireissut ovat yleensä olleet poikien heiniä, mutta nyt me naiset ja koiratkin pääsimme mukaan. JEE! Olihan vain paikka mahtava. Kävin aluksi paikalla Petrin, Ollin ja Eeron kanssa ja toisella kerralla mukaan tuli Ollin vaimo Saara Rukan ja Kitan kanssa. Kun Saara tuli mukaan, kävimme kiertämässä reissun Riisitunturillakin. Sää vain ei ollut sillä reissulla kohdallaan, vaan ilman täytti ajoittain aina pienen pieni vesitihku. Kauniit maisemat sieltä päältä tosin oli. Pystyit näkemään Rukan ja Kitkajärven kokonaisuudessaan.

In August, we were also busy to camp at our friend Eero's family cottage in Posio. Cabin Trips are usually for boys only, but now we women and the dogs got to come with. JEE! After all, it was just a great place to be. I was there first with only the boys Petri, Olli and Eero, and on the second time we were accompanied Olli's wife, Saara, who came there with Ruka and Kita. When Saara came along, we hiked to Riisitunturi. Weather was not that good like the other hikes - it rained in showers. The scenery from the top though was beautiful. You could see Ruka and the Kitka lake.

Mökki sijaitsee ihan Kitkajärven rannalla, joten järvimaisemaa pääsi ihailemaan oikein olan takaa. Jotenkin mieli lepäsi, kun katseli tyyntä järveä illalla hämärässä. Kaiken kruunasi viimeisellä kerralla täysi kuu, joka heijastui järven pintaan kuunsillaksi. Saaran kanssa kävimme sitten saunasta suoraan kuutamouinnilla. Lähtihän se talviturkki viimein, eihän sitä ollut kuin 5 vuotta melkein kasvattanut.

The cottage is located just beside Kitka Lake, so we got to admire the view by the lake. Somehow, the mind rested, when you were looking at the calm lake in the evening twilight. Best thing was that the last time we were there there was a full moon, which was reflected in the lake surface to real moon bridge. Saara and I, we went directly from sauna to take a twilight swim. My "winter coat" left of there finally - it had grown almost fife years.

Ruokintaa ja muuten elämää

2011-09-17T09:52:00.005+03:00

Kävin elokuun lopulla ruokintaluennolla. Luennoijana toimi Marjut Heikkinen. Aiheena oli luonnonmukainen ruokinta. Olemme nimittäin miettineet, että vaihtaisimme koiramme raakaruokinnalle eli BARF-ravinnolle.

Ajattelin referoida tänne nyt sitten luennon annin omista muistiinpanoistani. Asiaa oli muutakin, mutta itse kirjoitin ylös seuraavat asiat ylös. Lisätietoa on netti pullollaan. Itse hain vastauksia yleisiin kysymyksiin, joita nousee, kun ajatellaan raakaruokintaa ruokavaliona.

For all the not finnish readers, sorry for the fact that I haven't translated this post. It's because it's a bit difficult to do so, because the text is my own notes of a food lecture and some parts are a bit tricky to translate.

-----

Ennen raakaruokinnan aloittamista, jokainen meistä varmasti miettii, saako koira kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Toisaalta sitä myös miettii, millaiseen ruokaan kunkin eliön elimistö on tottunut?

Kun verrataan koiraa ja ihmistä, esimerkiksi salmonella ei ole koiralle niin vaarallinen kuin ihmiselle. Koiran mahalaukun nesteet ovat voimakkaampia kuin ihmisen, joten ne tuhoavat ko. bakteerin. Sokeria taas koiralle ei saa syöttää, koska se on vaarallista, esimerkiksi ksylitoli tappaa. Koirankin kanssa on ajateltava, että se on sitä, mitä se syö.

Tärkeimmät asiat, jotka vaikuttavat koiran terveyteen ovat:
- hoito ja kohtelu
- ravitsemus
- riittävä liikunta
- perimä
Perimällä on vahvin vaikutus, mutta oikealla ruokavaliolla koiran elämä saadaan tasapainoisemmaksi.

Mitä ruokaa koira saa siis syödä?

Rakenteellisesti koiran mahalaukku on n. 6 - 7 kertaa koiran suolen kokoinen. Tämän takia koiran ravinnon on oltava hitaasti sulavaa, koska sitä nautitaan kerralla suuria määriä. Tällaista hitaasti sulavaa ruokaa ovat ruoat, jotka sisältävät proteiineja, rasvoja ja luuainesta.

Koiran elimistö

Koiran maksa puhdistaa elimistölle vieraat aineet pois, käsittelee myrkyt niin, että ne voivat munuaisten kautta kulkea turvallisesti pois. Sappineste on tehokas työväline, kun sulatetaan rasvaa ja proteiineja. Jos ruoassa ei ole tarpeeksi rasvaa tai proteiinia, koira oksentaa sappinesteitä pois aamuyöstä tai päivästä. Tämä on yleensä merkki, että koiran vatsa on tyhjä. Koiran ruokaan pitää siis lisätä tällöin rasvaa ja proteiineja. Oikeanlainen ravinto terveellä koiralla auttaa painonhallinnassa. Kermaviili (rasvaa ja proteiinia) illasta auttaa ripulointiin sekä tasapainottaa vatsaa.

Koiran haimaneste sisältää entsyymejä, jotka hajottavat hiilareita, proteiineja ja rasvoja. Haimaneste hajottaa ruokaa tehokkaasti ottaen siitä ravintoaineet elimistön käyttöön.

Ohutsuolessa ravinto imeytyy elimistöön. Paksusuoli imee nesteen. Ulosteen oikeanlainen koostumus kertoo siitä, onko koira syönyt oikein. Jos uloste on kiinteää ja sormilla poimittavaa, ruokatasapaino on hyvä. Ulos on aina tultava vähemmän kuin sisään menee. Koiran pitää saada käyttää ravinto tehokkaasti hyväkseen.

Raakaruokinnan sopivuus?

Raakaruokinta ei välttämättä sovi kaikille, joten aina kannattaa säilyttää pieni maalaisjärki asioiden suhteen. Joskus raakaruokana annetaan ns. viljeltyä lohta. Tämä saattaa aiheuttaa esim. vatsan epätoimintaa, koska se sisältää erilaisia kasvatusravinteita. Toisaalta kastraatio muuttaa koiran hormoonitasapainoa, jolloin koira ns. paisuu eli lihoo. Hormonaalinen puutostila aiheuttaa paisumista, jota on tasapainotettava jollakin tavalla.

Faktaa raakaruokinnasta

1 litra ruokaa sisältää:
- 35 - 60 % lihalaatuja (tehokasvattamaton parasta)
- 15 - 45 % eläinrasvoja
- 10 - 30 % viljoja (kuivamuona)
- 10 - 20 % sisäelimiä
- 9 - 20 % hapanmaitotuotteita
- 1 - 2 % kylmäpuristettuja öljyjä

Kananmuna on oivallinen ruoka-aine: raakana mielellään kuorineen kaikkineen ruokaan sekoitettuna.

Siirrettäessä koiraa raakaruokinnalle lihan anto ei ole aina se ensisijainen asia. Ennen ko. ruokavalion aloittamista, koiralle pitäisi antaa bakteeri- ja entsyymipitoista ruokaa ensin, jotta bakteerikanta voisi kehittyä tehokkaammaksi koiran elimistössä. Naudan mahalaukkua raakana kuivamuonaan lisättynä esim. pari viikkoa.

Koiran on kyettövö hajottamaan raakaruokaa. Siksi ruoansulatusta on tehostettava esimerkiksi sheltillä kahvilusikallinen raakamaksaa päivässä. Jos koiralla on haiman vajaatoimintaa, raaka haima auttaa siihen. Jos suoli toimii huonosti, raaka mahalaukku ja maksa korjaavat sitä asiaa ja lisäksi edesauttavat ruoansulatusta. Sisäelimet ovat tärkeitä ruoka-aineita koiralle, että ruoansulatuskanavat pysyvät kunnossa.

Jos koira ei syö, on kyse vakavammasta asiasta. Syömättömyys on isompi ongelma kuin liikasyönti. Syömättömyys voi johtua puutostilasta, että ruoansulatus ei toimi. Usein stressitila elinympäristön muutoksen yhteydessä voi aiheuttaa sitä. Tässä voi käyttää apuna naudan mahalaukkua tai maksalaatikkoa. Koirakohtaisuus on kuitenkin muistettava.

Ruokinnan muodot

Penturuokinta tapahtuu seuraavasti:
- Pentujen annetaan nauttia emän maitoa 3 viikkoisiksi asti.
- Kun pennulla alkaa näkyä vyötärö, aloitetaan lisäruokinta. Tämä on yleensä raakaa jauhelihaa. Aluksi annetaan oman kynnen kokoinen pala paistijauhelihaa ja kasvun mukaisesti lihapullan kokoiseksi palleroksi asti.
- Kun pentu on 4,5 viikon ikäinen, lisätään ruokavalioon kermaviiliä, joka puuroutuu.
- Lautaselta pentua voi syöttää 5 viikkoisena.
- Kun pentu on 6 viikkoa, lisätään mukaan hiilarit (maissivelli, kaurapuuro - löysä ja limainen) ja kuivamuonaa 1/3-osa ruoasta. Pennulle voi antaa myös jo naudan mahalaukkua.

Pentu saa syödä aina niin paljon, että pentu näyttää paksulta makkarapötköltä. Ruokaa saa siis pienenä ollessa syöttää paljon. Kun viikkoja tulee lisää ja painoa tulee lisää, ruokamäärää myös lisätään sen mukaisesti.

Pienikokoinen koira tarvitsee voimakkaamman ruoan kuin iso koira. Narttu tarvitsee myös voimakkaamman ruoan kuin uros. Paljon energiaa vaativa harrastus/työ vaatii lisärasvaa enemmin kuin suurempaa proteiinimäärää. Rasva antaa energiaa 2 x enemmän kuin proteiinit tai hiilarit. Proteiinit ja hiilarit antavat energiaa samassa suhteessa.

Ruokinnassa oltava tarkkana, paljonko annetaan sisäelimiä tai maksaa - myrkyt varastoituvat niihin. 1 tl sheltille on tarpeeksi päivässä maksaa ja sisäelimiä.

Ruokasuosituksia

Koiralle voi antaa mahapullia jokaisella ruoalla. Lihaisia luita tulisi antaa ainakin kerran viikossa. Käytä ruoka-aineympyrää apunasi, kun suunnittelet viikkoruokintaa. Kalapäiväkin kannattaisi olla kerran viikossa. Samoin lammaspäivä, lehmäpäivä, sikapäivä ja hirvipäivä, jos mahdollista. Merikalaa voi antaa koiralle raakana, mutta järvikalaa vain kypsennettynä niiden sisältämien loisten takia.

Koiran palautusruokaa ovat esimerkiksi valkoinen liha, piimä (kesällä esim. rasvainen piimä, jotta nesteensaati on turvattu), proteiinijuoma kuten ihmiselläkin tai rasvainen lihaliemi.

Koiralle voi syöttää öljyjä, esim. avokado- ja kylmäpuristettuja öljyjä. Käyttöä tulee kuitenkin tarkkailla, koska liika öljy ruoassa aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja. Esimerkiksi kalaöljy aiheuttaa tällaista.

Mitä vitamiineja pitää antaa? Koira ei välttämättä tarvitse mitään lisävitamiineja. Monipuolisesta raakaruoasta koira saa kaiken tarvitsemansa. Raa'asta lihasta koira saa b-vitamiinia ja rautaa, sisäelimistä saa k-vitamiinia ja vaikka mitä muita, maitotuotteista saa a- ja d-vitamiineja sekä kalaöljystä d:tä. Kuivamuonassa vitamiineja on paljon - ne säilyvät hyvin, mutta imeytyvätkö ne? Kananmunaa voi antaa rajallisesti koiran koon mukaan. Shelteille korkeintaan 1 muna 2 kertaa viikossa, kantavalle ja imettävälle enemmän.

Kantavat ja imettävät nartut:
- Kun nartulla maidon tuotanto on huipussaan, on rasvan ja proteiinien määrää nostettava esim. 2 - 3 kertaisesti.
- Kun narttu on kantavana, viimeisen kahden viikon aikana ennen laskettua aikaa energiamääriä on nostettava.
- Hiilareita voi vähentää ja rasvan ja proteiinien määrää kasvattaa, esim. antamalla viiliä ja piimää nesteenä. Raejuustoa voi myös antaa voin kanssa.

Koiralle voi syöttää myös puuroja, joissa sekoittuvat hiilarit ja rasva. Mistä viljasta kannattaa puuro valmistaa? Luennoitsija sanoi, että vanhassa vara parempi eli ihan kaurapuuro sopii hyvin koiralle. Kotimaisista viljoista valmistuu hyvät puurot. Kauraan ei ole juuri allergisoitumista, joten hyvä vaihtoehto. Kauraa on vaikea säilöä - väkevöityy. Puuroon voi lisätä myös lihoja, mutta hiilareita ja proteiineja ei kannata antaa samaan aikaan. Rasvaa molempien kanssa. Voimakkain ateria tulee antaa aina vasten yötä eli illalla. Muista tosin koirakohtaisuus!

Mikä on oikea ruokamäärä?

Kaikkien koirien tulevat omistajat on ohjeistettava ruokamääristä, miten muuten voi tietää oikeita asioita. www.musch.fi - hyvä ohje ruokamääristä. Yleensä koiran ulkomuoto kertoo, onko ruokaa liikaa vai liian vähän. Pennulla pieni pyöreys on aina hyväksi, koska pennun pyöreys on hyvä varokeino sairauksia vastaan. Mitä lihaa voi pikkupennulla olla? Punaista lihaa voi antaa, esim. naudan paistijauhelihaa ja hirveä sekä possua. Lihasuikaleina tai jauhelihana.

Päiväkohtaisesti anna tuoreita luita, proteiineja ja rasvoja yhtenä päivänä, hiilareita ja rasvoja toisena. Kalkkilisää voi tarjota ruoan oheen kananmunankuoren merkeissä. Kalanmaksaöljyä voi antaa kahdesti viikossa, koska siitä saa d-vitamiinia ja kalkkia, jotka lujittavat luustoa. Tutustu kunnolla ruoka-aine ympyrään ja kysele, jos tulee kysyttävää

Lopuksi pieni tutkimustieto

Vuonna 1994 tehtiin tutkimus, joka julkaistiin Ajokoiramies-lehdessä. Tutkimuksen kohteena oli nimenomaan ruokinta ja mitä se sisältää ja millaisia vaikutuksia sillä on. Tutkimuksen kohteena oli 16 huskyä.

Aluksi koirille annettiin ruokaa, jossa hiilareiden määrä oli 39 %, proteiinien määrä 29 % ja rasvan määrä 32 %. Koiria ruokittiin näin kolmen kuukauden ajan. Koirien suoriutumiskyky tehtävistä oli silloin heikkoa, koirilla ilmeni takaraajojen jäykkyyttä, verensokeri oli matalalalla ja koirat söivät ulostettaan.

Seuraavaksi koirille syötettiin ruokaa, jossa hiilareiden määrä oli 22 %, proteiinien määrä 33 % ja rasvan määrä 45 %. Koiria ruokittiin näin kolme kuukautta. Koirien suorituskyky tehtävistä parani, ulosteiden syönti lakkasi ja verensokeri normalisoitui.

Kolmanneksi koirille syötettiin ruokaa, jossa hiilareiden määrä oli 0 %, proteiinien määrä 34 % ja rasvan määrä 66 %. Fyysinen olemus ja suorittaminen parantuivat, mutta verikokeissa ei tapahtunut muutoksia.

Muistettavaa ennen ruokailun aloittamista:

Matojen ennaltaehkäisyyn voi antaa esim. valkosipulia. Hevosten valkosipulirouhe hyväksi - ulostava vaikutus.
Vehnäalkioöljy lisää rasvan imeytymistä. Aikataulu muutokselle: 2 viikon muutos/siedätysaika.
Kananmuna ja maksalaatikko matkalle. Ruokapötköjä koirien kylmiössä kaupassa.

Kokkolan ryhmis 20.8.2011

2011-08-20T18:57:00.004+03:00

Tänään kävimme Kokkolan ryhmänäyttelyssä ryhmille FC1 ja FC2. Siellä tuomarina oli Päivi Eerola. Paikalle oli muutenkin mukava mennä, koska sinne tulivat kaikki tutut sheltti-ihmiset sekä tietysti Linda eli Lexien kasvattaja. Häntä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Saimme taas mukavia vinkkejä tulevaisuutta varten.

Today we went to Kokkola to group dog show for FC1 and FC2. Today judge was Päivi Eerola. It was nice to go there, because all the friendly sheltie owners were there and of course Linda, Lexies breeder. It was very nice to see her since it's been a while. We got some nice tips again for the future.

Shelttien arvostelu aloitettiin klo 10 aikaan. Aluksi kehään menivät urokset ja sitten nartut aloittivat junnukehällä. Tuomarin kaverina oli varmaankin kaksi harjoittelevaa tuomaria, jotka hieman saivat tahtia pysymään kohtuullisena, joten kauhea kiire ei onneksi ollut. Ei siis toisintoa Kuopiosta. JEE! Saimme rauhassa harjoitella ja katsoa liikkeet ennen kehää.

Shelties ring started at 10 o'clock. First males went to ring and then bitches started with junior ring. Judge had some company, I think they were trainee judges. They slowed the beat a little, so there were no rush. Not like in Kuopio! Jee! We had some time to train and see, how we moved before the ring.

Tänään kehään meni vain Lexie, koska Viivillä oli kehittynyt kaksi viikkoa sitten todella pahaksi ihottuma takajaloissa. Lääkäri epäilee syyksi allergiaa. Ihottumaan lääkäri määräsi antibioottisalvaa, joten emme voineet antidoping-sääntöjen takia osallistua. Lopetimme kuurin keskiviikkona, joten seitsemän päivän karenssilla emme voineet osallistua.

Today only Lexie went to ring, because Viivi had a very vicious rash at her back paws. Doctor suspects allergy. Because doctor subscribed us a antibiotic salve, so we had to stay out of the ring because of the antidoping rules.

Kehä meni hienosti. Osasimme kulkea kauniisti ja paikallakin me pysyimme pentumaisesti aina välillä hieman liikkuen tietysti, mutta perusasento oli kunnossa koko ajan. Olin ylpeä neidistä. Valitettavasti emme tuloksessa nähneet kaikkea tätä, koska saimme arvosteluksi H:n eli hyvän.

Ring went great. We could move beautifully and we stood put as a puppy can - by moving sometimes, but the basic pose was good all the way. I was very proud of my girl. Unfortunately we did not see that in the results, because we got only H as Good.

Viimeinen lomaviikko ja Kuopion KV - Last week of holiday and Kuopio International

2011-08-09T12:59:00.012+03:00

Viimeinen lomaviikko alkoi sitten kuitenkin. Vielä muistan ajan, kun aloittelin ensimmäistä lomaviikkoa kovan kouluvuoden jälkeen. No, ei anneta sen masentaa. Elämään tulee taas mukavaa vaihtelua, kun pääsee ns. "ihmisten ilmoille".

Sadly last week of holiday started. I still remember the time, when I started my holiday after hard school year. Well, we won't let that put us down. I'll get some new winds to my life, when I go there where other people are.

Kuopio KV 7.8.2011 - Kuopio International

Sunnuntaina oli Kuopiossa kansainvälinen koiranäyttely. Lähdimme kokeilemaan Viivin ja Lexien kanssa taas onneamme. Lexie tosin nyt ensimmäisen kerran junnuna. Tuomarina Kuopiossa olisi Rainer Vuorinen - tunnettu tuomari ja etenkin näyttelykäyttäytymisen asiantuntija.

There was international dog show at Kuopio on Sunday. We decided to go and try our luck there with Viivi and Lexie. Lexie went in the ring as junior for the first time. Judge was Rainer Vuorinen - known judge and expert on show behavior.

Lähdimme aamuisella ajelemaan vähää ennen kuutta kohti Kuopiota. Olin pessyt ja trimmannut tytöt edellisenä iltana, joten kaikki oli valmista itse näyttelyä varten. Shelttien kehä alkoi klo 9, joten olisimme paikalla ihan ajoissa. Yleensähän aloituksessa menee aikansa ja urokset olivat ensin kehässä, joten saisin puunata tytöt rauhassa kehää varten. Ehtisimme myös hieman totutella ympäristöön.

Early on Sunday morning we left and headed towards Kuopio. I had washed and trimmed girls last night, so everything was ready for the show. Shelties ring would start at nine o'clock, so we would be there on time. Usually the starting takes time and males are the first one to go, so I will get some time to ruffle the girls for the ring. We could even get to know the area.

Matka meni mukavasti ja rauhallisesti. Mitään ihmeellisempiä ei tapahtunut. Tytöt nukkuivat rauhallisesti koko matkan häkissä. Olimme noin yhdeksän maissa siellä ja lähdimme tavaroinemme kohti kehää. Uroskehä oli juuri alkanut, kun kävelimme ohitse sen pystyttämään teltan. Petri lähti teltan pystytyksen jälkeen katsomaan, mikä kehä olisi menossa ja kuinka kiirus meillä olisi. Sitten selvisikin, että tuomari oli hyvinkin nopea, koska uroskehä oli ohitse melkein puolessa tunnissa. Teltan pystytyksen jälkeen aikaa ei koirien puunaukseen ollutkaan kauaa ja meillä tuli kiire.

Ride to Kuopio went nicely and calmly. Nothing much happened. Girls slept calmly in the cage the whole trip. We were at Kuopio around nine o'clock. We headed to ring with our stuff. Males had started already, when we passed by the ring. We put up our tent and Petri went to
see, which male ring was on and how should I hurry. Then it came clear that the judge was very fast, because he had done males in half an hour. After putting up the tent I had not much time to ruffle up my dogs.

Kehät menivät vauhdikkaasti ja molemmat tytöt saivat erittäin hyvät arvosanat.

Both rings went past quickly and our both girls got very good grades.

Tämän näyttelykerran jälkeen aloitan varmemman tuomariselvityksen. Taidan pyytää erään serkkutytön apua ko. asian kanssa. Loppusyksystä olisi tarkoitus lähteä myös sille kasvattajakurssille, että pääsisimme hieman erilaiseen maailmaan tutustumaan muutenkin.

After this show I will start to keep my own judge register. I will ask some advice from my one special cousin. In the late autumn I will go to breeder course.

Heinäkuun hurahti nopeasti - July passed by with speed

2011-07-31T23:50:00.027+03:00

Joskus aika kuluu nopeasti, mikä tapahtui varsinkin nyt kesälomalla. Petri aloitti kesälomansa heinäkuun ensimmäisinä päivinä ja siitä se sitten lähti. Aika kului uskomattoman nopeasti, kun puuhastelimme yhdessä ja koirien kanssa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Sometimes time fly, which happened now on our summer vacation. When Petri started his summer holiday at the beginning of July, flying started. Time went by so fast, when we did things together and with our little doggies.

Koiranäyttelyt - Dog shows

Heinäkuussa ei ole ollut kuin Oulun isot KV-näyttelyt 16.-17.7. Äimäraution raviradalla. Niihin veimme Viivin vain, koska Lexiellä oli vielä paljon kehittämistä kehossaan. Toisaalta hieman mietitytti aluksi jättää Lexie kokonaan käyttämättä, mutta jälkeen päin ajatellen trikkityttö ruskealla selällä ei ehkä ole kaikkein paras vietäväksi, jos haluaa menestystä. Seuraava etappi on meillä Lexien kanssa Kuopio viikon päästä.

On July there was only one big international show - Oulu International on 16th and 17th of July in Äimärautio racetrack. We took there only our Viivi, because Lexie has a little development to do. On the other hand I thought about it much did I do a right thing, but maybe a tricolor girl with brown back wouldn't show of well, if you aim for success. Next show in our calendar is in Kuopio next weekend.

OULU - lauantai 16.7. - Tuomarina Andrew Brace

Lauantai oli "ihanteellinen" päivä koiranäyttelylle. Koko päivän satoi vettä kaatamalla, joten koirien näyttäminen parhaimmillaan, varsinkin pitkäkarvaisilla roduilla, oli todella vaikeaa. Tämä päti siis myös sheltteihin. Miten saisit pörröiseksi koiran, joka on kauttaaltaan märkä ja kostea?

Saturday was "ideal" day for dog show. It rained all day really heavy, so showing a dog at her best, specially with long coated dogs, it was a little bit difficult. This with shelties was same thing. How could you puff up a dog, which was all wet and damp?

Lauantaina shelttien kehä oli nro 36 ja se sijaitsi nurmikolla keskellä ravirataa. Hieman pelotti, miten tallautunut ja mutautunut nurmikenttä olisi lauantaina. Toisaalta kaikki koiraihmiset olisivat samassa jamassa. Shelttien näyttäminen alkoi klo 10.30 ja nartut olisivat kehässä klo 12 alkaen. Lauantaina shelttejä oli ilmoittautunut näyttelyyn huimat 72 kappaletta: 2 pentua, 23 urosta ja 47 narttua.

On Saturday shelties ring was number 36 and it was in the grass in the middle of racetrack. I was a little bit scared of how muddy would a grass field be on Saturday. On the other hand, every dog owner was at the same situation as us. Sheltie show started at 10.30 and bitches were at the ring at 12 o'clock. On Saturday there were lots of shelties in the ring - total 72: 2 puppies, 23 males and 47 bitches.

Saavuimme Peten kanssa kentälle noin tuntia ennen narttujen kehää. Tuomari oli ollut todella nopeana, joten aikataulussa oli pysytty hyvin. Tämän vuoksi ei onneksi tullut mitään turhaa odottelua. Pystytimme telttamme ja huokaisimme hetken koirien kanssa suojassa sateelta. Paikalla oli ihmeellisesti useampi teltta, joten pystytimme sen jonon jatkoksi kehän ympärille. Aloin laittaa Viiviä kuntoon pian sen jälkeen ja Petri lähti kuvailemaan koiria ja aluetta.

We arrived with Pete at the ring about an hour earlier than the bitches ring started. Judge was a very speedy man, so there wouldn't be any vain waiting. We put up our tent and took a minute out of the rain with our dogs. Amazingly there were lots of tents in the area, so we put up ours in the line with others around the ring. I started to make up Viivi and Petri went and started to photograph the dogs and the area.

Toivoin välillä, että pahin sade menisi ohitse meidän vuoron ajaksi, mutta toive oli turha. Vettä satoi yhä vain enemmän ja enemmän. Harjoittelin hieman hetken Viivin kanssa telttojen takana eli palautin mieleen, miten täällä toimittiin. Tämän jälkeen Petri tuli ilmoittamaan, että nyt menkää kehään. Juoksimme paikalle ja seisoimme jonossa muiden koirien kanssa. Avoimessa luokassa oli 13 narttua.

I hoped time to time, that the worst rain would be over by the time it was our turn, but the hope was vain. It started to rain more and more. I practiced with Viivi a little while at back of tents or I tried to memorize her how to behave in a ring. After that Petri came and told me that it was show time. I ran at the ring and went standing in the line with others. There were 13 bitches in the open class.

Yleisesti kehämme meni mainiosti. Viivi osasi olla pöydällä hyvin minun "pienellä avustuksella". Mies-tuomari on aina pelon aihe, mutta nyt "pieni nipistys" kainalosta poisti pelon. Viivi osasi olla pöydällä hyvin ja antoi tuomarin hipelöidä sen, minkä hän halusi. Tämän jälkeen vuorossa oli kävely ympäri kerran sekä edestakainen liike. Ne menivät aivan uskomattoman hienosti. Tuloksena olikin siten ERI eli erinomainen. Kilpailuluokassa kiersimme kehää yhdessä kaikkien muiden ERIn saaneiden kanssa. Juoksimme hetken neljäntenä, mutta sitten Seija Sandran kanssa siirrettiin eteemme neljänneksi. Tämä ei haitannut, koska saimme ensimmäisen ERIn tänään.

Generally our ring went very well. Viivi knew how to stand on the table with my "little assistance". Male judges are always a scary thing, but now my "little pintch" under the arm pit removed that fear. Viivi stood on the table well and let the judge to examine her. After that we walked around the field once and then went fort and back. Those both walks went great and result was ERI as excellent. In competing class we runned around the ring with others ERI's. We ran a while as fourth but then Seija with Sandra tood our place. It was ok, because we got our first ERI today.

Häivyimme paikalta pian tämän kehän jälkeen, koska minä vapisin kylmyydestä läpimärkänä. Toisaalta siellä sateen keskellä ei kiinnostanut seisoskella kauaa oleskeli sitä teltassa tai ei. Vaikka olin märkä, olin onnellinen, koska tämä oli mahtava päivä Viiville. Saamme lisätä punaisen nauhan pakettiimme. Iloa ei haitannut myöskään se, että illalla kotona minulle nousi vilustumisesta pieni kuume - 38 astetta. Seuraavan päivän osallistuminen olisi siis vaarassa. Onneksi kuume laski seuraavaksi aamuksi ja pääsimme näyttelyihin osallistumaan.

After our ring we took off quite fast, because I was all wet and I shivered because of the coldness. On the other hand who would want to stand in the rain? Although I was all wet, I was happy, because this was a great day for Viivi. We can now add a red ribbon in our show package. My joy lasted though in the evening I developed a fever - 38 degrees. Attending the next show on Sunday was in danger then. Happily the fever went away during the night and we were able to go to the show.

Sunnuntai - 17.7. - Tuomarina Lena Danker

Sunnuntai oli päinvastainen päivä lauantaihin verrattuna. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tuuli viilensi mukavasti ilmaa aina pienillä puuskillaan. Ilma oli siis täydellinen koiranäyttelylle: ei liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Lauantaina jouduimme kehään 23, joka sijaitsi uloimmalla reunalla ravirataa. Pääsimme nyt kulkemaan onneksi hiekalla emmekä märällä nurmella. Sunnuntaina esittelyssä oli yhteensä 47 shelttiä: 2 pentua, 15 urosta ja 30 narttua.

Sunday was an opposite day compared to Saturday. Sun was shining from cloudless sky and little wind cooled nicely the air with little whirls. Weather was perfect for a dog show: not too hot and not too cold. On Saturday shelties were in the ring 23, which was on the outer ring on the racetrack. We could now walk on the track and not on the wet grass. On the Sunday show there were 47 shelties: 2 puppies, 15 males and 30 bitches.

Lena Danker oli tiukka tuomari, mutta hidas. Hänellä oli vielä mukanaan aputuomari, joka hidasti hommia todellakin. Shelttien kehä alkoi klo 10 ja narttujen kehän piti alkaa klo 11, mutta oikeasti pääsimme kehään vasta noin tunnin päästä siitä. Hän ja aputuomari kävivät koirat perusteellisesti lävitse, joka toisaalta oli hyvä juttu, mutta toisaalta aikaa vievä asia. Tuomarissa ei tänään nähnyt hyviä trikkejä lainkaan eli yksikään tricolor ei saanut sunnuntaina ERIä, vaan jopa EH:n tai H:n. Meidänkin tuloksemme oli EH eli Erittäin Hyvä. Saimme kuitenkin onneksi EH:n, koska osa parhaista trikeistä sai jopa H:ta.

Lena Danker was a very strict judge, but slow. She had with her a judge student learning the judging which slowed all the thing. Sheltie ring started at 10 and bitches ring was supposed to start at 11, but it started about an hour later. Lena and judge student examined the dogs thoroughly which on the other hand was nice, but on the other hand a time spender. The judge didn't see any good tricolors - not a one tricolor got an ERI that day, but they got EH or even H. We got EH as very good too. I was glad that we got EH, because some of the best bitches earlier got even H.

Rinkimme meni todella mukavasti. Viivi liikku hyvin, mutta hieman oli hermostuneisuutta ilmassa enemmän. Se voi johtua siitä, että ympärillä oli nyt enemmän ihmisiä, kun lauantaina kehän laidalla ei ollut ihmisiä juuri lainkaan. Viivi täten kiinnitti hirveästi huomiota kaikkiin tapahtumiin kehän laidalla. Yritin parhaani saada Viivin huomion itseeni, mutta ilmeisesti emme siinä onnistuneet kovin hyvin. Tuomari kävi Viivin todella perusteellisesti lävitse ja kuuntelin samalla arviointia. Tulos ei ollut huono, mutta hieman pettymys.

Our show went quite nicely. Viivi moved well, but there was a little nervousness in the air. It may be it, that there were more people standing around the ring now than on Saturday. Viivi noticed every little thing around the ring. I tried to make a contact, but we didn't do well in that. Judge examined Viivi very thoroughly and I listened. Result was not bad, but it was a bit of a disappointment.

Koska sunnuntai oli mukavan aurinkoinen päivä verrattuna lauantain sateiseen päivään, unohdimme tietysti aurinkorasvat kotiin. Tuloksena oli meillä molemmilla kaunis rusketus, joka muutaman päivän päästä kuoriutui pois.

Because Sunday was a nice sunny day compared to Saturdays rainy day, we forgot to take sun lotion with us. As a result we both got nice tan, which pealed off couple days later.

Oulun näyttelyn tulokset yleisesti - General results from Oulu International:

Lauantai - Saturday (72)
Tuomari - Judge: Andrew Brace
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
SERT - CC uros - Rannerdale Oliver Twist (Karlsson Pirkko, Grängesberg Sweden)
SERT - CC narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
ROP - BOB Juniori - Scandyline Gold'n Yellow (Veijo Tervakangas, Kuhmo)
ROP - BOB Pentu - Smartteams True Lady (Tyni Seija & Sipola Juha, Kiviniemi)
ROP - BOB Kasvattaja - Kennel Pikikuonon (Hiljanen Sari, Lievestuore)

Sunnuntai - Sunday (47)
Tuomari - Judge: Lena Danker
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
SERT - CC uros - Lemmikkipolun Speedy Gonzales (Maiju Mertala, Oulu)
SERT - CC narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
VSP - BOS Veteraani - Susadan David Beckham (Turtinen Heli, Oulu)
ROP - BOB Juniori - Jeonan Amazing Star (Viita Heidi, Tornio)
ROP - BOB Pentu - Cinnamon (Iina Hautala, Kello)

Reissussa Lapissa ja Norjassa - On trip to Lapland and Norway

Näyttelyitä ennen kävimme pienellä lomareissulla Karigasniemessä ja Norjassa. Vietimme pienen viiden päivän loman siellä suunnalla. Ohjelmassamme oli ulkoilua ja matkailua Norjaan. Koirat pääsivät myös harjoittelemaan pidempää ajomatkaa. Valitettavasti Norjan puolelle emme koiriamme voineet viedä passien puuttumisen takia, mutta ne pääsivät viettämään aikaa Lapin luonnossa siitä edestä. Matkan aikana pysähtelimme tietysti aina välillä, jotta nestehukka ei iskisi tai sitten pissat eivät tulisi autoon.

Before shows we took a holiday trip to Karigasniemi and Norway. We spend a little five day holiday there. On schedule was being outdoors and traveling in Norway. Our little ones got some training of long road trips. Unfortunately they couldn's come to Norway with us because of the passport problem, but they got to spend some time with us in the Lapland. On our road trip we stopped once and a while to pee and to drink.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin Tornio. Petri lähti hakemaan Haaparannan puolelta meille matkaevästä, joten minä otin tytöt ja kävelimme sitten Torniossa pienen päivälenkin. Petri jätti meidät Suomen puoleiselle rannalle sillan kupeeseen. Sieltä kävelimme kaupungintalolle, kirkolle, museolle ja På Gränsen -ostoskeskuksen ohitse liikenneympyrälle rantaan. Matkalla oli paljon ihmeellistä nähtävää: piisami juoksi tien ylitse veteen edestämme, rannassa oli paljon sorsia ja niiden poikueita sekä tietysti ihmisvilinä ostoskeskuksen ympärillä aiheutti ihmetystä.

Our first stop was in Tornio. Petri went to pick up some food and drinks for us from Haaparanta so me and girls took a day walk around Tornio. Petri left us on the beach near the brigde. From there we first walked to city hall, church, museo and past På Gränsen shopping mall to the beach near the round-about. On out walk we saw some amazing things: a muskrat ran over the road in the water in front of us, on the beach there were lots of ducks and ducklings and of course we were amazed of the fuss around the shopping mall.

Seuraavaksi pysähdyimme Rovaniemellä. Siellä kävimme katsomassa Pukin pajaa ja tietysti ylittämässä "virallisesti" napapiirin. Joimme Peten kanssa myös kahvit sekä hieman nautiskelimme taas yhteisestä ajasta pitkästä aikaa. Mottomme oli, että meillä ei ole mihinkään kiirus.

Next stop was at Rovaniemi. We went to see Santa's Workshop and of course we crossed over "officially" the Arctic Circle. Me and Pete we drank some coffee and enjoyed our time together at last. Our motto to this trip was that we won't hurry around at all.

Teimme tämän jälkeen vielä muutaman pissapysähdyksen, mutta ne eivät enää olleet niin mainitsemisen arvoisia. Saavuimme lopulta myöhään maanantai-iltana perille kohteeseemme Karigasniemelle. Kyllä meitä oli jo odotettukin, joten oli kiva päästä sinne. Purimme tavarat, vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja häivyimme nukkumaan. Suunnittelisimme ohjelman seuraavana päivänä.

After that we stopped few times to pee, but those were not a stops worth of mentions. At last we arrived to Karigasniemi at late on Monday evening. We were very welcomed, so it was nice to be there. We unpacked our car, talked of the most important things in our lifes and after that we went to bed. We could plan the program next day.

Karigasniemellä pörräsimme vähän siellä täällä. Petri kävi hoitamassa muutaman atk-ongelman, kävimme katsomassa Oskua kalastamassa ja sitten tietysti kävimme ulkomaanreissulla Norjassa. Reittimme kulki Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Matka oli hieno, ilma oli mainio ja kuvaus onnistui Petriltä aivan uskomattoman hienosti. Mahtavia kuvia tuli otettua useampia. Matkan ajan Viivi ja Lexie olivat hoidossa Helga Asikaisen luona. Hän on luokanopettaja Inarissa. Hänellä oli kaksi narttuirlanninsetteriä itsellään, joten tytöt pääsisivät koiraseuraan. Hoitopaikka oli myös mitä loistavin, koska se sijaitsi vähän omassa eristyksessään keskellä metsää luonnon keskellä.

At Karigasniemi we drived aroud the town. Petri fixed some computer problems, we went and watched Osku, when he was fishing and then of course we took that trip to Norway. Our route went like this: Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Trip was amazing, weather was great and Petri shoot some really nice photoes. When we were at Norway, Viivi and Lexie was taken care by Helga Asikainen. She is a teacher at Inari. She's got two Irish Setter bitches so Viivi and Lexie was there with company. That place where they lives was a good place for dogs to be, because it was isolated place in the middle of forest surrounded by wild nature.

Koiravieraita ja Susadanin kasvattipäivät - Dog Visitors and Kennel Susadan's Bred ups day

Saimme leikkivieraita pitkästä aikaa kotiimme, kun Suvi Ylisaari saapui Taiston kanssa meitä katsomaan. Taisto on nuori kääpiöpinseripoika (5 kk), jonka Suvi oli vasta saanut itselleen toiseksi koiraksi. Taistossa riitti virtaa ja hän saikin iltapäiväksi Lexiestä kovan kaverin. Yhdessä ne leikkiä telmivät leikkimisen ilosta. Viivi katsoi vain vierestä ja murisi, jos Taisto yritti tulla Viivin reviirille. Viivistä on tullut kauhea roturasisti, joka pitää vain omanlaisistaan koirista eli shelteistä ja niiden pitää olla myös mielellään trikkejä. Muut eivät kiinnosta meidän isoa neitiä. Iltapäivä meni nopeasti, kun Taisto leikitti Lexietä ja toisin päin. Tämän voisi ottaa joskus uudestaankin kylään tai me voisimme mennä käymään kylässä. Kiitos siis Suville ja Taistolle mukavasta iltapäivästä!

We got our first dog play mate to our home, when Suvi Ylisaari brought Taisto to see us. Taisto is a young Miniature Pinscher male (5 months), which Suvi got a while ago as her second dog. Taisto had a lots of power and he got a buddy of our Lexie. They played together joyfully all afternoon. Viivi didn't warm up to Taisto as Lexie did. Viivi watched them play and showed her teeths if Taisto came close to her. Viivi has got a little racist in her. She is only interested of other shelties, other breeds don't interest her. I hope Taisto and Suvi will come to our place or we go there another time. It was so fun to watch youngster to play. Thank you Suvi and Taisto!

Heinäkuun loppupuolella Susadanin kennelin omistajat Tiina ja Aini Kaltakari järjestivät kasvattipäivät Martinniemessä Haukiputaalla. Osallistuimme tietysti tapahtumaan, koska Viivi ja Lexie saisivat olla siellä oman rotunsa seurassa. Ohjelmassa on syöpöttelyä, valokuvausta, pientä luennointia koirista sekä tietysti uimakokeilua sekä yleensäkin koirien leikkimisen seuraamista. Paikalle saapui iso kasa ihmisiä sekä koiria. Laskimme, että paikalle olisi tullut noin 30 koiraa omistajineen. Aika kului siivillä ja ilta tuli nopeasti. Oli todella kiva osallistua tällaiseen juttuun ja mielellämme osallistumme tällaisiin vastakin.

In the end of July Kennel Susadan's owners Tiina and Aini Kaltakari invited us all to bred up days at Martinniemi Haukipudas. We went there of course, because it was nice to take Viivi and Lexie to spend some time with other shelties. That day we ate, we took some photoes, Tiina and Aini gave us some lectures about shelties and of course dogs played a lot and tried to swim in the ocean. We counted that there were about 30 dogs with their owners. Time fly and evening came fast. It was really nice to get together with others and we come to the next gathering for sure.

Enemmän kuvia - More pictures

Hieman agilityä - A bit of agility

Viime viikolla järjestettiin Haukkukeitaalla epäviralliset agilitykisat. Päätimme Viivin kanssa ilmoittautua mukaan. Se olisi meidän ensimmäinen agilitykisamme. Onneksi se oli epis eli pääsimme harjoittelemaan mölleinä kisailua. Tuloksena oli hylly, mutta ei se mitään, koska nopeutta meillä oli ihan mukavasti ja Viivi osasi irrottautua sopivasti jo minusta. Omistaja tosin hieman sekosi jaloissaan ja siitä alkoi alamäki. Voitte katsoa itse ja tuomita.

Last week there were unofficial agilityrace at Haukkukeidas. Me and Viivi decided to go there. It was our first agilityrace. Luckily it was unofficial so we could go there to practice racing. Our result was a fail, but it's ok, because we had lots of speed and Viivi was able to put some pace between us - to be independent. Owner lost her pace on one spot and from there we went down hill. You can watch it your self and judge.

Kitkalla - At Kitka, Posio

Viikonloppuna lähdimme pienelle yllärireissulle Kitkalle, Posiolle. Kaverimme Eeron vanhemmat omistavat sieltä mökin, jonne sitten pääsimme lähtemään pienellä porukalla hieman nautiskelemaan viimeisistä lomapäivistä ja tietysti pelailemaan vähän lautapelejä. Tytöt pääsivät mukaamme tietysti nautiskelemaan pohjoisesta järvimaisemasta.

Last weekend we took of to Kitka, Posio. Our friend Eero's parents own a cottage there, where we were able to go with a small group to spend our last days of holiday and of course to play some board games. Girls came with us to enjoy of the northern lake scene.

Mökillä Viivi ja Lexie saivat olla ulkona suurimman osan ajasta. Yöksi tytöt tulivat tietysti nukkumaan kanssamme samaan tilaan, mutta muuten he saivat juoksennella ja leikkiä pihalla. Muurahaiset tuottivat aluksi hieman ihmetystä, koska ne menivät ilkeästi anturoiden väleihin karvoja pitkin. Kun Viivi tajusi, että hiekkaa kuopimalla ne lähtevät jaloista, ne eivät enää hidastaneet matkaa. Tytöt pääsivät esimerkiksi veneilemään. Aluksi valkoiseen paattiin meneminen oli hieman hankalaa, koska paatin pohjalla oli piskuisesti vettä. Tassut kastuivat, joka ei ollut mukavaa. Pian neidit kuitenkin rauhottuivat ja venereissu meni mukavasti. Rannalle oli kova hinku. Ahdistusta neidit kokivat, kun omistajatar lähti poistamaan talviturkkia. Kauheasti piti haukkua rannalta ja vinkua, kun pää katosi pinnan alle. Kun tulin rantaan, kaappasin vuorotellen molemmat kokeilemaan uimista. Uimisrefleksi löytyi onneksi ja neidit pääsivät rantaan asti.

At the cottage Viivi and Lexie spend most of the time outside. At night they slept at the same place as us, but on day they got to run around and play at the yard. Ants made girls life a little bit difficult at first, because they climbed up to paws, but after Viivi learned that by digging the ground you could get them of the paws, life was easier. Girls got to experience some boating. It was a little bit scary at first, but they settled quite well in the end. Being at boat was ok. Paws got little wet, but that's all. Next experience was swimming. First they barked and whined at beach, when I went to swim and take of my winter coat. After I came to ashore I took one a time to try swimming. It worked nicely and they got back to the beach.

Nyt tämän viikonlopun jälkeen Petri lähtee maanantaina töihin ja minulla loma jatkuu vielä pari viikkoa. Minne kesäloma katosi?

Now after this weekend, Petri goes back to work and I've got two more weeks of vacation. Where did the summer go?

Haukiputaan ryhmis Virpiniemessä 19.6.2011

2011-06-19T18:57:00.009+03:00

Tänään Haukiputaan Kennelkerho järjesti ryhmänäyttelyn Virpiniemessä ryhmille FC1 ja FC2. Paikkana toimi Virpiniemen liikuntaopisto ja hiihtostadion. Siellä oli meille viritetty kehiä, joilla sitten kävimme koiramme esittelemässä.

Lähdimme "kisailemaan" molempien koiriemme voimalla. Viivi pääsi pitkästä aikaa kehään - katsoisimme, mitä harjoitus on tuonut tullessaan. Lexie taas pääsisi viimeisen kerran pentukehään. Tämän jälkeen näemme Lexien seuraavan kerran Kuopiossa.

Onneksi näyttelypaikka oli lähellä meitä, joten ei tarvinnut pitkästi ajella ja stressata asian päälle. Lähdimmekin näyttelyyn Kimi Räikkönen -asenteella: "Tehdään parhaamme ja katsotaan, mihin se riittää."

Lexie PEK3

Shelttipennut arvioitiin kehässä 5. Tuomarina toimi Hilkka Salohalla.

Lexie pääsi koiristamme kehään ensimmäisenä. Shelttipennut kilpailivat kehässä 5. Yhteensä pentuja oli 8: 2 urosta ja 6 narttua. Uroskehän voitto meni Lemmikkipolun Speedy Gonzalesille eli Speedylle.

Narttukehässä mukana olivat mm. Iinan Asta sekä Seijan ja Juhan omat tytöt Siri, Leidi. Entisiä leikkikavereita siis kaikki tyynni.

Lexiellä kehässä oleminen meni mukavasti. Liikkuminen ja paikallaan oleminen tapahtuvat sillä niin luonnostaan, että Lexietä on todella helppo viedä ja näyttää. Tuomari oli hyvin perusteellinen arvioinnissaan. Hän tutki koirat tarkkaan ja kertoi samalla, mitä oli hyvin ja mitä huonosti. Oli mukava saada "perusteellinen" arvio.

Lopulta tuomarin harkinnan jälkeen selvisimme kolmansiksi pentukehässä eli olimme PEK3. Jäimme ilman kunniapalkintoa, mutta haitanneeko tuo. Olin tyytyväinen suoritukseen. Tästä on hyvä lähteä tällä kokemuksella junnukehään loppukesästä. Annetaan turkin ja muotojen kehittyä.

Hauskinta oli huomata pentukehässä, että Lexie ja Leidi olivat joukon pienimmät ja siroimmat. Tuomari tykkäsi tänään enemmän jykevämmistä ja isommista tapauksista. Meidän pienten pitää vielä kasvaa ja kehittyä.

Viivi AVO-EH

Viivi osallistui tänään ensimmäisen kerran avoimeen luokkaan. Pidimme harjoittelutauon nuorten luokan jälkeen. Harjoittelimme oikeaa askellusta ja oikeaa tyyliä, miten mennään. Toisaalta esittäjänkin piti löytää oikea vauhti koiran kanssa. Otin vinkkejä vastaan niin Kaltakareilta ja Lindalta, joten niiden perusteella pääsin jo pitkälle.

Narttujen avoin luokka järjestettiin kehässä 6 ja tuomarina toimi Marjatta Pylväinen-Suorsa.

Viivin kanssa askelluksessa pitää muistaa se, että kuljen hieman edellä ja pidän hihnan rentona, mutta hieman tiukkana. En saa myöskään juosta, vaan minun pitää kävellä nopeasti. Ohjaajan kulku ei haittaa, vaikka se näyttäisi kuinka pöljältä, tärkeää on, että Viivi saa liikkeet näkymään kauniisti.

Lähdimmekin kehään zen-asenteella, että annamme parhaamme ja katsotaan, mihin se riittää. Odotellessamme kehää, naureskelimme Viitasaaren Suvin kanssa, että mitähän tästä tulee. Tuomari oli todella tiukka arvostelija. Edessämme katsoimme, kun tuomari jakoi muutamalle keltaisen ja vihreänkin.

Nostin Viivin pöydälle pojottamaan. Tuomari kopeloi pään ja kaikki myös hyvin tarkkaan. Mittausta hän ei tytölle tehnyt. Ilmeisesti olimme oikean kokoisia hänen mielestään. Viivi käyttäytyi mahtavasti kehässä: ei hyppelyä, ei juoksua ja ei tanssia. Kaikki meni nätisti ja hienosti. Liikkeetkin sujuivat kauniisti. Arvioinniksi saimme EH:n eli erittäin hyvän ja tuomari painotti erittäin-sanaa. Olin tyytyväinen arvosteluun ja Viiviin. Viivi osasi nyt tehdä sen, mitä olimme harjoitelleetkin.

Seuraavaksi suuntaamme Ouluun.

Loppusanat

Oli mukava käydä taas näyttelyissä. Olen huomannut (toisetkin sanoivat), että olen saanut varmuutta kehään. Esittäminen sujuu nyt hyvin ja tiedän, miten tyttöjä pitää viedä. Vielä pitää aina harjoitella lisää, mutta nyt, kun perusteet alkavat olla hyvin hallussa, tästä on hyvä jatkaa.

Trimmausta pitää vielä harjoitella jonkin verran. Viivin korvat ovat nimenomaan sellaiset, joiden kanssa pitää kehitellä taktiikkoja kirjan mukaisesti eli miten saadaan kevyet korvat näyttämään täydellisiltä.

Kesä 2011 - Mitä takana, mitä tulevaisuudessa?

2011-06-16T12:42:00.029+03:00

Mistähän sitä lähtisi liikkeelle tällä kertaa? Hieman on aikaa siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut tänne. Syyksi voisi ilmoittaa opettajan kevätkiireet ja sen, että toimin ensimmäistä kertaa päättävän luokan ryhmänohjaajana. Potkin siis koko kevään oppilaitamme valmiiksi ja sitten jaoin heille todistukset ja lakit päätöstilaisuudessa. Siinä oli siis puuhaa kerrakseen. Työ oli arvokasta, koska tänä vuonna meidän oppilaitoksestamme valmistui eniten oppilaita kuin koskaan aikaisemmin. Hyvä me ryhmisohjaajat ja opot!

Nyt tuosta on selvitty ja numerot on annettu kaikista kevään kursseista omille kurssilaisille. Vielä siellä muutama rästijä pyörii jaloissa, mutta ei se haittaa. Heinäkuussa sanon työsähköpostille ja muulle lopullisesti hei hei! Palaan asiaan sitten syksyllä toivottavasti.

Kesäloma tuo mukanaan sen ihanuuden, että pääsen taas tekemään asioita koirien kanssa päivittäin. Toisaalta nyt on aikaa kouluttaakin koiria paremmin ja harjoitella agilityä niin kuin muitakin taitoja. Lexien kohdalla se on hieman ollut vähempää tuo kouluttaminen, mutta hyvin se on omaksunut niitä taitoja, mitä Viivilläkin on.

Toisaalta alkukesän agitreenit eivät ole meidän kohdallamme päässeet oikein käyntiin, koska tytöt olivat ensin juoksussa kaksi ensimmäistä viikkoa ja sitten Petri "vei" auton työreissuille Kuopioon juuri sopivasti treenipäivinä. Treenipäivämme ei siis olekaan enää maanantai ja tiistai, vaan pahimmat ja ärsyttävimmät päivät eli keskiviikko ja torstai.

------

Where should I begin this time? A little time has past since I last wrote here. The reason might be my job as a teacher and the common spring rush plus for the first time I was the instructor of ending class. So I had to kick them the whole spring, so that they could graduate and then I passed them certificates and hats in the closing ceremony. So it has been busy enough. The work I made was valuable, because this year from our school graduated the most students than ever before. We did good!

Now that is all over and I have given all the numbers to my students. Some late walkers are still bugging me, but it's okay. In July, I say to my email bye bye. I will come back to it, then hopefully in the autumn.

Summer vacation brings with it a whole new free time and I get to do things with the dogs on a daily basis. On the other hand it is now time to train my little dogs better and to practice agility like all the other skills. In Lexie's case, it has been a little slow on training, but fortunately she has adapted those skills, what Viivi has.

On the other hand the early summers agility training has not started greatly with us, because the girls were the first weeks in heat and then Petri "took" the car to business trip to Kuopio on training days. Our training days has changed, so we don't train no longer on Monday and Tuesday, but the worst and most annoying days of the week - on Wednesday and Thursday.

Koiranäyttelyitäkö? - Dog Shows?

Koiranäyttelyissä olemme päättäneet käydä seuraavasti:

19.6. Haukipudas FC1: Viivi AVO ja Lexie PEK
16. - 17.7. Oulu KV: Viivi AVO
7.8. Kuopio KV: Viivi AVO ja Lexie JUN
20.8. Kokkola FC1: Viivi AVO ja Lexie JUN
29.10 - 30.11. Seinäjoki KV: Viivi ? ja Lexie ?

Viivi tosiaan pääsee tositoimiin pienen tauon jälkeen nyt ensi viikonloppuna. ERIä lähdemme tavoittelemaan, mutta voi olla vaikeassa. Neiti on niin jännittynyt aina. Voi olla, että omii sen myös omistajastaan. Oulu on toinen paikka, missä lähdemme testaamaan miestuomareita. Olemme käyneet ennen tuota Lapissa harjoittelemassa pelottavimman miehen kanssa hommaa, joten toivottavasti se tuottaa tulosta. Kuopiossa molemmat pääsevät kehiin. Näiden jälkeen katsotaan, mennäänkö Kokkolaan molempien kanssa vai vain toisen ja samoin Seinäjoki on avoin.

Lexien kanssa Haukiputaalta tarkoituksena olisi saada se viimeinen neljäs KP eli kunniapalkinto. Sitten voimme hieman kasvaa ja aikuistua. Loppukesästä lähdemme sitten junnuluokkaan kokeilemaan, mitä meistä siellä sanotaan. Turkkia Lexielle on tullut ihan mukavasti. Toivottavasti se ei tipu kesän aikana.

Viiville siis tavoitellaan ERIä ja sijoituksia ja Lexielle KP:tä, ERIä ja sijoituksia. Sen näkee sitten loppukesästä, mitä saimme käteen vai jäikö mitään.

------

The dog shows in which we have decided to go this summer are:

19.6. Haukipudas FC1: Viivi to OPEN and Lexie to PUPPY
16. - 17.7. Oulu INT: Viivi to OPEN
7.8. Kuopio INT: Viivi to OPEN and Lexie to JUNIOR
20.8. Kokkola FC1: Viivi to OPEN and Lexie to JUNIOR
29.10 - 30.11. Seinäjoki INT: Viivi? and Lexie?

Next weekend Viivi actually get to do some real work after a short break. We are trying for ERI, but it can be difficult. She is always so tense. It may be that she gets it from her owner. Oulu is next place where we start to test the behavior with male judges. We are going to North before the shows to rehears shows with the most frightening man, so hopefully it will pay off. To Kuopio we are going to take them both. After that we'll have to deside, do we want to take them both to Seinäjoki and Kokkola.

Lexie starts from Haukipudas too. We try to get the fourh and last KP honor. Then we can just grow and grow up. Late in the summer we are going to go to Kuopio to the junior class to try out what they think of us. The coat is excellet on Lexie now, so hopefully it will not drop off during the summer.

Therefore for Viivi we try to get the ERI and positions and with Lexie KP honor, ERI and positions. We'll see in the end of the summer, how did we do.

Kesäiset helteet ja lenkit - Summer heat and joggs

Tämä kesä on kyllä kunnostautunut heti alusta lämpimillä keleillä. Heti, kun loma alkoi, alkoivat kauheat helteet. Sisähommia on siis saanut tehdä koirien kanssa päivät ja illalla olemme sitten aina häipyneet hikilenkille. Päivällä käyn tosiaan nakkelemassa tyttöjen kanssa lelua tuossa vieruspuistossa. Tytöt nauttivat siitä ja saavat jotain toimintaa, koska muuten on niin tylsää istua sisällä.

Lexie on oppinut nyt myös hakemaan lelun ja tuomaan sen takaisin heittäjälle. Tästä onkin sitten muodostunut kauhea kisailu päälle joka kerta: Kumpi ehtii lelulle ensin?
Lexien vahvuus on pienempi tilannenopeus, joten se ehtii jarruttaa lelulle ja poimia sen, jos Viivi ei ole hökeltäessään saanut siitä otetta ilmassa. Viivi nappaa siis ilmasta lelut, Lexie poimii ne maasta. Se on ollut meillä työnjakona.

------

This summer has distinguished himself with warm weather. As soon as the holiday began, began the terrible heat wave. Working inside has been the thing and then in the evening, we have always gone for long a sweat jog. During the day, I go out just for a short periods of time to throw the girls a toy in the park nearby. Girls really enjoy it and get some action, because otherwise it would be so boring to sit inside.

Lexie has learned now to get a toy and bring it back to the thrower. Now girls are fighting over who gets to the toy first? Lexie's strength is slower speed, so she has time to slow down and pick up the toy, if Viivi hasn't got a grip of it in the air. All in all Viivi tries to grab the toy in the air and Lexie picks them from the ground.

Kesän öttiäiset - Summers bugs

Kesä ja öttiset ovat sitten olleet myös riesana enemmän kuin koskaan ennen. Olenkin ihmetellyt, mistä niitä oikein tulee. Lexie sai korvaansa ensimmäisen punkin tänä kesänä. Sain sen onneksi hienosti pois korvasta. Viivillä punkkeja ei ole koskaan ollut, joten hieman oli ihmeissäni, kun Lexiellä sellainen korvassa jökötti.

En laittanut tytöille punkkiaineita heti alkukesästä, koska ostimme yrittipannat. Valitettavasti niiden teho ei toiminut tyttöihin, joten otin ne pois ja laitoin Bayvantikit niskaan. Nyt olemme saaneet olla rauhassa.

Tänä kesänä on noita itikoita ollut kyllä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Metsälenkillä et ole koskaan yksin, jos sinne erehdyt sopivana tuulettomana päivänä mustat tai tummat vaatteet päällä. Pitää ilmeisesti aloittaa tuo valkosipulikuuri myös koko konkkaronkalle, että saisi pidettyä nuo öttiäiset kaukana itsestään sekä koiristaan.

Viivi aloitti myös ampiaisten metsästyskauden eli metsästi vissiin ensimmäisen kimalaisen suuhunsa vanhingoittumattomana ja kimalainen kiitti Viiviä tästä pienellä pistolla. Tuloksena oli turvonnut poski sekä alaleuka. Onneksi se meni ohitse kylmällä siteellä ja 1/4 kyypilleriä. Oli vain kauhean näköinen tuo meidän pikkunen, kun se tuli anovana ja katuvana hakemaan hoitoa minulta ko. tapahtuman jälkeen alahuuli pingispallon kokoisena.

------

Summer and bugs have been bugging us more than ever before. I wonder they are coming from. Lexie got her first tik on the ear this summer. Fortunately, I got it off nicely. Viivi han't had tiks ever, I was a little surprised when I noticed one on Lexie's ear.

I did not put the tick products on girls at the beginning of the summer, because we bought herbal collars for that at first. Unfortunately their power was not working on my girls, so I took them off and put a Bayvantik oil in the neck of them both. Now we have been left alone.

This summer there have been bugs more than ever before. You don't jog ín the forest alone, if there is a windless day and you have a suitable black or dark cloth on. Apparently I have to start eating garlic with the whole gang. That might keep those bugs away from us and our dogs.

Viivi began the wasp hunting season and hunted down first. She took it in her mouth unharmed and bumblebee thanked Viiviä with a small bite. The result was a swollen cheek and jaw. Fortunately, it went past with the cold dressing and 1/4 viper pill. It was just awful to look at her, when she came to me begging and repentant and to seek treatment to her thing from me with the lower lip as big as ping-pong ball.

Kotitreeniä - Home training

Kotitreeniä pitäisi harrastaa agissa ja näyttelykäyttäytymisessä. Olenkin tilannut isältäni estepaketin, jonka saamme mahdollisesti lähiaikoina. Sitten pääsemmekin harjoittelemaan kunnolla tätä toimintaa. Ei enää tarvitse olla niin riippuvainen koulutusajoista. Tietysti koulutuksessa keskitytään sitten niihin kontaktiesteisiin, joiden kanssa meillä on vielä tekemistä molempien kanssa. Viivi ei siedä keinua ja Lexie pelkää a-estettä.

------

We shoud start doing some home training in agility and show behavior. I have ordered from my father a obstacle package, which we'll get soon. The we are able to train agility at home. We don't have to be so pendant of the training place. In real training days we are going to concentrate on contact obstacles. Viivi does not like swing and Lexie is a littele afraid of the a obstacle.

Viivi 2 vuotta ja kaunis

2011-06-05T13:03:00.007+03:00

Viivi täytti tosiaan 16.5.2011 2 vuotta. Kauheaa, miten aika kuluu nopeasti. Kiitos kaikille onnitteluita antaneille! Oli mukava lukea postauksia FB:ssa.

Koira kaunistuu vain aikuistuessaan. Nyt voisi sanoa, että Viivi on aikuinen "nainen". Nätti ja kaunis tytteli Viivistä on tosiaan tullut. Harmi vain, että tuomarit eivät aina näe meidän neitiä parhaimmillaan. Jospa se, kun omistaja saa nyt varmuutta enemmän toisi varmuutta myös hihnan kautta koiraankin.

-----

Viivi had her 2 year birthday on 16th of May. Time goes by so fast. Thank you to everyone, who remembered that. It was nice to read congratulations from FB.

Dog gets more and more beautiful when she grows up. Now I can say, that Viivi is a grown "woman". Pretty and beautiful girl at a same time. Pity, that judges haven't had a chance to see at her best. Maybe, when the owner has more confidence, she'll get it too.

UPEA VIIKONLOPPU - WHAT A GREAT WEEKEND!

2011-05-15T21:02:00.015+03:00

Alkutunnelmia

Näyttelyviikonloppu oli nyt edessä 14.-15.5.2011. Näyttelyt järjestettäisiin Äänekoskella ja Viitasaaressa. Äänekoskella näyttelyt olisivat lauantaina ja Viitasaaressa sunnuntaina. Viivi jäi nyt tältä reissulta kotiin, koska tuomarit olivat miehiä, joten Lexie pääsi siis pienelle "lomalle" meidän kanssamme.

Viivin veimme vanhempieni luokse Kelloon lomailemaan. Sinne neiti jäikin mielellään: Kun olimme lähdössä Viivi jäi äitini helmoihin seisomaan, että: "Hei hei! Minä jään tänne." Viivi ei liikkunut sieltä minnekään.

Matkaan lähdimme jo perjantaina, koska halusimme lähteä läheltä liikkeelle. Kaverini Minttu Turunen asui ihan Äänekosken keskustan alueella, joten menimme hänen luokseen yöksi. Matka meni melko vaivattomasti pienillä pissa- ja kakkatauoilla. Lexie oksensi tosin kerran autoon, mutta siihen se sitten jäi. Autoilua tuli ilmeisesti tarpeeksi, että maha rauhoittui.

Lauantai 14.5.2011 Äänekoski

Aamuhommien jälkeen lähdimme kisapaikalle iloisin mielin. Tarkoituksena oli parantaa hiukkasen erkkarien tuloksista eli KP (kunniapalkinto) olisi hyvä saada ja ehkä sijoituskin. Pentuja oli aika vähän, joten ainakin sijoitus varmasti tippuisi. Paikalle päästyämme selvisi näyttelyluettelosta, että vastassamme olisi Agnes Maikki Kuivalan ohjastamana. Luokassa oli vain kaksi narttupentua, joten saisimme toisen sijan. Totesin useaan kertaan, että tulimme Agnekselle häviämään. Tuudittauduin tunnelmaan, että olisimme PEK2 ja ehkä KP tippuisi meille.

Kun sanoin tästä Aini Kaltakarille Susadanin kennelistä, hän naureskeli minulle, että: "Tuomari päättää." Minä sanoin, että: "Niin. Agneksen hyväksi." Agneksella on mennyt niin hyvin kaikki ja nätti se on, joten ei meillä Lexien kanssa ole mahdollisuuksia.

Aluksi pennuista kilpailutettiin urokset. Pentuluokan urokset voitti Sulo Päivi Lillebergin ohjastamana, joten se oli kivaa. Ouluun tuli siis se voitto tästä. Seuraavaksi menimme me kehään. Numeromme oli 285 ja olimme ensimmäinen. Agnes oli nro 286 ja tuli perässämme. Olin pitänyt huolen siitä, että Lexie ei tekisi mätsäreitä täällä eli pissaisi keskelle kehää eli olimme juoksennelleet nurmikoilla tekemässä tarpeita. Kävelyharjoituksetkin olivat menneet perinteisellä rutiinilla eli nätisti ja tasaisesti. Lexie osaa myös seisoa paikallaan mahtavasti, joten olin todella itsevarma.

Kehäkierros yhdessä meni kauniisti. Lexie eteni nätisti pomppimatta ja hästäämättä. Pöydällä tuomari sai kopeloida vapaasti tytön hampaat ja kaikki. Tuomari oli herttainen partasuu Reijo Tuovinen. Hänellä oli omalaatuinen tapansa tutkia koirat. Lexie kuitenkin selvisi siitä ja pussailikin tuomaria. Onneksi pennut saavat tuollaisia tehdä. Pöydän jälkeen menimme edestakaisin ja jäimme sitten seisomaan tuomarin eteen. Tämän jälkeen menimme kehän viereen odottamaan, kun Maikki esitteli Agneksen. Katselin Maikin toimia, että ottaisin sitten oppia siitä, miten kehässä pitäisi toimia. Maikin vuoron jälkeen menimme seisomaan jonoon taas ja kiersimme vielä kerran kehän ympäri. Kun jäimme seisomaan, tuomari katseli meitä hieman. Sitten tuomari lähti minua kohti ja tiesin, että: "Perse. Se kättelee meidät ensin, joten olemme toinen." Heräsin kuitenkin siihen, kun tuomari yhtäkkiä puhuikin voittajasta ja sitten kehäsihteeri huusi, että voittaja on numero 285 Kråkeslottets Miss Lexus. Olin ihan äimänä. Olimme ensimmäinen sekä saimme KP:n eli kunniapalkinnon.

Tämän jälkeen tuli suoraan pennuilla paras uros ja paras narttu -kehä. Näistä valittaisiin sitten ROP eli rotunsa paras ja VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Olimme kehässä Sulon kanssa. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Tuomari totesi vain, että: "Turhaa ajantuhlausta kehän kiertäminen. Voittaja." Hän tuli minun luokseni ja kätteli minua. Me olimme ROP!

Kehän jälkeen olin aivan äimänä tästä kaikesta. Päivä meni paremmin kuin koskaan ennen mikään näyttely. Tätä paremmin ei olisi voinut mennä tämä päivä. Kehän jälkeen kuljeskelimme Lexien kanssa ympäriinsä ottamassa vastaan onnitteluita. Oli mahtavaa! Aivan upeaa! Illalla korkkasimme Euroviisujen tiimellyksessä kuoharipullon päivän menestyksen kunniaksi.

Sunnuntai 15.5.2011 Viitasaari

Viitasaareen saavuimme hieman myöhässä, koska tuli "torkutettua" aamulla hieman turhaan. Nopeasti pakkasimme kimpsumme ja lähdimme kohti Viitasaarta. Onneksi näyttelypaikka oli ihan Äänekoskentien varressa teollisuusalueella, joten paikkaa ei tarvinnut hakea. Olimme paikalla n. 20 min. ennen kehää. Kauhealla kiireellä pistimme häkkimme pystyyn ja puunasimme tytön kuntoon. Kiireellä teimme pissat nurmikolle kehän viereen ja sitten menimme odottelemaan vuoroamme.

Aluksi oli taas urosten kehä. Kehän voitti Sulo taas. Naureskelin, että ollaankohan me taas siellä Sulon kanssa. Narttupentujen kehässä oli täällä kolme osanottajaa eli Lexien ja Agneksen lisäksi paikalle tuli Pirtelön Suklaasilmä - soopelinarttu. Tuomarina toimi Alar Muursepp Virosta. Me olimme taas kärkityyppi, joten kiersimme kehää ensimmäisinä. Kehäkierros meni yhdessä nätisti taas. Pöydällä tuomari ei itse katsonut hampaita, vaan käski minun näyttää hampaat hänelle. Tuomarilla oli vinku, jota se vingutteli koko ajan Lexielle. Lexie reagoi vinkuun tietysti seisomalla vain paikallaan ja katsellen aina sinne suuntaan. Lexie ei lähtenyt pyrkimään kohti tuomaria ollenkaan. Tuomari tosin sai heti pusun taas, kun tuli viereen lipaisuetäisyydelle. Pöydän jälkeen kävelimme edestakaisin tuomarille ja jäimme pojottamaan teltan eteen. Tuomari katseli Lexietä ja kuulin aika-ajoin sanoja kaunis, kaunis, kaunis.

Tämän jälkeen menin taas seisoskelemaan sivuun ja odottelemaan toisten esitysvuoroja. Suklaasilmällä meni kehä ihan hyvin. Hieman hermoilua oli kuitenkin ilmassa. Agneksella kehä meni hienosti verrattuna eiliseen. Eilen hermoilua oli, mutta nyt oli petrattu kovasti. Ajattelin, että nyt on tiukka juttu. Taidamme hävitä tänään.

Kun toisetkin olivat esittäneet itsensä, lähdimme vielä kerran kierrokselle. Tämän jälkeen kuulin, kun kehäsihteeri sanoi, että: "Tässä järjestyksessä?" Tuomari vastasi siihen, että: "Kyllä." Sitten katsoin ja olin ensimmäinen! Tämän jälkeen kehäsihteeri kysyi tuomarilta, että: "Kenelle annetaan KP?" Tuomari sanoi, että: "Vain ensimmäiselle." Tämä oli aivan uskomatonta. Toinen kerta!!!

Kun kehäsihteeri oli antanut kp-ruusukkeen ja nauhan, oli vuorossa paras uros ja paras narttu -kehä. Sulo asteli eteemme ja lähdimme kiertämään kehää. Tuomari kannusti yleisöä taputtamaan. Voi, että se tuntui hyvälle, kun yleisö taputti, kun me kiersimme kehää. Kierroksen jälkeen tuomari ilmoitti meidän taas ROP-pennuksi! Tunne oli uskomaton! Me olimme taas paras! Osasin tällä kertaa jopa tuulettaakin!

Yleisiä tuntemuksia

Viikonloppu oli siis aivan uskomattoman mahtava. Meidän kehät eivät olisi voineet mennä paremmin! Oululaiset pärjäsivät todella hienosti kehissä muutenkin, joten se täydensi omaa hyvää oloa. Pohjois-Suomen Shelttien tulokset olisi hyvä julkaista koko maailmalle, että täällä sitä osataan kasvattaa ja näyttää koiria.

Lauantain jälkeen olo oli hieman outo, koska en uskonut ollenkaan, että me voitimme. Sunnuntain jälkeen olo oli varma, onnellinen ja hyvin hyvin iloinen, koska emme olleet vain yhden tuomarin suosikki, vaan kahden erilaisen tuomarin. Tämä siis ei ollut mikään tuurinkantamoinen.

Tästä viikonlopusta sain niin paljon itseluottamusta lisää, että oloni on nyt mahdottoman hyvä. Viivin saamme kuntoon hyvinkin, kun nyt luotan itseeni. Korvissani ovat nyt Maaritin hyvät kommentit sekä kokemukseni kehästä Lexien kanssa. Voin ihan hyvin juosta molempien kanssa. Liikkeet tulevat siten parhaiten esille. En enää vieroksu sitä. Osaan nyt ajatella siten, että aina kehässä kuljetaan ja näytetään koiran ehdoilla.

Muita kuulumisia

Oulun alueella on nyt noussut kauhea kohu punkeista, joten hankimme Maaritin kautta tytöille yrttipannat. Katsotaan, miten niiden kanssa menee eli tuleeko niitä sitten meille. Toisaalta alueemme on aika kuivaa, joten punkkeja ei pitäisi meillä olla. Katsellaan kuitenkin ja ollaan tarkkana.

Lexie täytti 5. toukokuuta kauheat 7 kk, joten sen jälkeen pääsimme kilpailemaan epävirallisiin pentuluokkiin. Viivi täyttää huomenna maanantaina 2 vuotta, jonka jälkeen lähdemme avoimeen luokkaan. Mietiskelemme Peten kanssa vielä, mihin näyttelyihin menisimme neidin kanssa ensi kesänä.

------------

Prethoughts

This weekend 14.-15.5.2011 was reserved for dog shows: They were held at Äänekoski and at Viitasaari. Show at Äänekoski was held on Saturday and Viitasaari show on Sunday. Viivi was left at home from this trip, because the judges were men, so Lexie therefore got on this little "vacation" with us.

We took Viivi to my parents. It would be nice place for her to be. There she always was very happy: When we were leaving Viivi was beside my mother and was saying like "Hey, hey! I'm staying here." Viivi did not move from there to anywhere.

We left to Äänekoski on friday, because we wanted to go near the show area beforehand. My friend Minttu Turunen lives just near Äänekoski downtown area, so we went over there for the night. The trip went quite smoothly with small wee-wee and poop breaks. Lexie though once vomited in the car, but after that she remained calm. Motoring was apparently enough for the stomach to calmed down.

Saturday 14.5.2011 at Äänekoski

After morning doings we left to the show site cheerfully. The purpose was to improve the results compared to special show at Paimio: KP (Honorary Award) would be welcome and perhaps a placing. There were few puppies there, so at least we could have a placing. Once we reached the show place, we noticed from the exhibition catalog, that would be competing with Agnes with Maikki Kuivala. At our ring, there were only two female puppies, so we could get second place. I said repeatedly to everyone that we came to lose to Agnes. I calmed myself to think that we will get PEK2 and KP maybe.

When I said this to Aini Kaltakari from Kennel Susadan , she laughed at me and said that: "The judge decides." I said that: "Yeah. Agnes favor." Agnes has done so well and she is so pretty, so we do not have a chance with Lexie.

At first the male puppies were on the ring. Sulo with Päivi Lilleberg won the male puppies class. It was nice, that the win came to Oulu. Next, we went into the ring. Our number was 285 and we were the first to show. Agnes was No. 286 and came after us. I'd have made sure that Lexie would not do a "match show" here by peeing in the middle of a ring, so we had ran around the lawns. Walking training had gone well too: neatly and evenly. Lexie is also able to stand still mightily and long, so I was really confident.

Run around the ring went beautifully. Lexie progressed nicely without bouncing and dancing around. On the table the judge was able to check freely our little girl's teeth and all. The judge was endearing man Reijo Tuovinen . He had a peculiar way to examine the dogs. Lexie, however, got away with it, and kissed the judge affectionately. Fortunately, the pups will get to be like that get away with it. After table we went back and forth and we were then standing before a judge. After that we went to stand on the rings edge and waiting that Maikki presented Agnes. I watched Maikki's actions so that I would learn something about how to behave in the ring. After Maikki's turn, we went to stand in the queue again, and again went around the ring. When we were standing there and waiting, the judge looked at us a bit more. Then the judge came towards me and I knew that: "Shit. He shakes hands with us first, so we are second." I woke up, however, when the judge suddenly spoke of a winner and then ring the secretary cried out that the winner is number 285 Kråkeslottets Miss Lexus. I was quite baffled. We were the first, and we got PEK1 and KP.

After this came directly puppies the best male and best female ring. Of those elected they deside the ROP - best puppy of this race and VSP - best puppy of opposite sex. We were in the ring with Sulo . It all happened really fast. The judge said only that: "Pointless waste of time that circling. You are the winner." He came to me and shook my hand. We were ROP puppy!

After the ring I was completely baffled about all this. The day went better than ever before. This could not have been a better day. After the ring we were roaming around with Lexien getting compliments and hugs. It was great! Just fantastic! In the evening, we cracked open a sparkling wine bottle in the evening to celebrate the success.

Sunday 05/15/2011 Viitasaari

To Viitasaari we arrived a little late, because of too much "snooze" in the morning. We gathered our things quickly and headed toward the Viitasaari. Fortunately, the exhibition venue was beside Äänekoskentie on the industrial area, so we did not have to seek the place. We were on location about 20 minutes before the ring. We put up our cage in a terrible hurry and I did the girl in beauty condition. In a hurry I took Lexie to pee on the lawn next to the ring and then went to wait for our turn.

At first it was again puppy male's circle. Sulo won the ring again. I laughed, that we are there with Sulo again today. There were three bitches in the ring today, in addition to Lexie and Agnes arrived Milkshake Chocolate Eye - sable bitch. The judge was Alar Muursepp from Estonia. We were again the first one, so we went in front again. The run around the ring went again very nicely. On the table judge did not look her teeths himself, but told me to show her teeth to him. The judge had a squegy toy which it he squeked it to Lexie all the time. Lexie reacted on the squek of course, just by standing in place and looking at that direction. Lexie did not go towards the judge at all. Although the judge was immediately kissed again, when judge came beside the dog. After the table we walked back and forth to the judge and stayed before the tent and stood still. Judge watched her and I heard time to time words beautiful, beautiful, beautiful.

After this I went again standing on the edge of the ring and waiting for the presentation of other dogs. Chocolate Eye went pretty well. She panicked a little, however it was nice and steady going. Agnes did her circle well compared to yesterday. Yesterday there was a little nervousness, but now she had practiced and did it well. I thought that now is would be a tight fight. I thought that we'll lose today.

When everyone was presented, we headed once again for a spin around the ring. After that I heard the ring secretary saying: "In that order?" The judge replied that: "Yes." Then I looked and I was the first one! Subsequently, ring secretary asked the judge that: "Who is KP?" The judge said that: "Only the first one." That was just incredible. The second time!

When ring secretary had given kp-rosette and ribbon to me, it was time for the best male and best female ring. Sulo marched in front of us and we headed to the run around the ring. The judge encouraged the audience to clap their hand. Oh, it felt good, when the audience clapped when we runned around the circle. After the tour, the judge announced that we again got ROP puppy! The feeling was unbelievable! We were again the best! I remembered to cheer that time!

General feelings

So the weekend was just an incredibly awesome. Our shows will not be able to go any better! Oulu did really well in rings anyway, so it added its own well-being. Northern Finland Shelties results would be good to publish so that the whole world would be able to see how we grow and show our dogs perfectly.

On Saturday, after the show I felt a little weird, because I did not believe at all that we won. After Sunday I felt confident, happy and very very happy because we were not the one judge favors. So this was not a position of great luck.

This weekend I got so much self-confidence that I feel now that everything is possible. I am now ready to take Viivi to shows, now that I am confident myself. My ears are now full of good comments as well as experience in the ring with Lexie. I can run just fine with both. I now know that I have to always go in the ring with dog's terms.

Other news

In Oulu region there has now risen a terrible fuss about ticks, so we purchased through Maarit herbal bands for our girls. Let us see how they work. On the other hand our landscape is very dry, so ticks wont get to us very easily. However, I am watching and being careful.

Lexie turned 7 months on May 5th, so after this we go to compete with the informal puppy classes. Viivi met her 2 years today 16th of May. After this we start competing in open class. We are now thinking with Pete where to go to show our Viivi next summer.

Tavaroita neideille ja madotus

2011-04-20T20:16:00.002+03:00

Olemme nyt hankkineen pienimmällekin valjaat. Jotenkin minusta tuntuu, että valjaat ovat parhaat meillä lenkkeilyssä. Neidit saa niistä nopeasti kiinni, jos tulee jotain, miksi neidit pitää saada kiinni metsälenkillä. Hankimme hyvästä kokemuksesta Lexiellekin samanlaiset valjaat kuin Viivilläkin. Tämä on nyt tuotemarkkinointia, mutta valjaamme ovat Ferplastin Ergocomfort -valjaat. Ne on suorastaan mainiot monesta syystä:
- Ne on helppo kiinnittää.
- Ne on pehmeät koiralle. Ne eivät paina.
- Talutusremmin kiinnitysmekanismi on hyvä eli ei missään kaulassa, vaan alaniskassa.

Olemme siis tyytyväisiä.

Madotin tytöt tänään viimein. On ollut aikomus nyt ilmojen lämmettyä tehdä se muutenkin perinteisesti puolivuosittain. Tahna on huomattavasti parempi juttu kuin pillerit. Tahna menee nopasti alas, kun sen sipaisee kitalakeen. Aluksi neitien pitää hieman nyrpistellä kuonoaan tietysti.

Ennen kuin madotin tytöt, punnitsin ne. Viivi painoi reilut 7,4 kg ja Lexie 5,8 kg. Enpä tiedä, ovatko nuo normipainoja, mutta eivät neidit kovin pulskilta näytä päälle päin, joten ok. Katselin Viivin kirjasta, paljonko Viivi oli painanut tuohon aikaan ja samoissa painoissa mentiin. Täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä, että olen merkannut Viivistä ylös aikoinaan nuo asiat. Minun koirakirjani ei siis ollut turha hankinta.

---------------

We have now bought our little one her own harness. Somehow it seems to me that the harness is the best for jogging. I can easily get our ladies on leash if there is something that acquires it when we are jogging free in the forest. To Lexie we got same kind of harness as Viivi has - Ferplast Ergocomfort harness. They have been excellent because of several reasons:
- They are easy to put on.
- They are soft for your dog.
- You can easily put the leach on them - not in the neck, but lower in the back.
We therefore are pleased.

I gave the worm medication to our girls today, finally. Weather has warmed up so it was time for it like we do it every half years. Paste is a much better way than the pills. You can easily swipe the paste in the mouth behind the teeths. Of course girl will put up a protest by sniffing their nose, but it won't do much good.

Before I gave the medication, I weighed them. Viivi weighing 7,4 kg and Lexie 5,8 kg. I do not know whether those are standard weights, but the ladies don't look very fat where I look them, so it must be ok. I looked from Viivi's puppy book how much Viivi weighted that time and she weighted about the same. I must say that it was really good that I had marked all those things up when Viivi was little. My dog book was therefore not a miss item.

Vaasa 9.4.11 + Lexie 6 kk

2011-04-14T14:19:00.007+03:00

Näyttelyt tältä keväältä käyty Viivin kanssa

Näyttelyharjoituksia on taas jatkettu tässä kuussa. Kävimme OSTY:n nätötreeneissä alustavalla viikolla ja sitten lähdimme "leikkimään" Vaasaan KV-näyttelyyn. Tuloksena sieltä keltainen nauha "hyvällä" arvosanalla. Reissu meni siis penkin alle.

Päätimme ennen Vaasaan menoa, että jos saamme sieltä nyt EH:n tai H:n, pistämme Viivin tauolle. Kuukauden päästä täytämme kuitenkin jo 2 vuotta. Nyt pitäisi jo rauhallisuutta pikkuisen olla, mutta ei... Olemme edelleen pentuja isolla P:llä niin monessa näyttelyasiassa. Keskitymme nyt agilityyn ja sen harjoitteluun.

Agilitykuulumisia Viiviltä

Olemme Viivin kanssa tosiaan hurahtaneet tuohon agilityyn. Haluan olla hyvä siinä ja olemme petranneet taitojamme. Olemme myös olleet talkoamassa, joten lahjakortteja on tippunut tilillemme jo kolme kappaletta. Uskaltaisimmekohan lähteä kisaamaan kesällä?

Viivi on pikkuhiljaa selättänyt A-esteen sekä puomin. Vielä on se pahin akilleenkantapää harjoiteltavana eli keinu. HUI! Varsinkin se metallinen ääni, mikä siitä tulee, on kaikkein pahin. Kompostikehikko ja sen kaatuminen niskaan pentuna oli huono asia. Toivottavasti saamme sen pelon pois, että voimme jatkaa harjoittelua.

Agility Viivin kanssa on aina nautinto. Harmillisinta on se, että pitää odotella vuoroaan harjoituksissa. Meidän neiti olisi niin innossaan tekemässä ja tympäisyhaukahduksia päästetään heti, kun pitää odottaa. Valitettavasti se on tapa, jolla mennään. Olemme ilmoittautuneet kesäryhmiin, joten harjoituksia on toivottavasti luvassa enemmänkin.

Olemme myös Viivin kanssa miettineet tokoa, että lähtisimme siihen tutustumaan. Tarkoituksena olisi saada Viivi lopettamaan turha hökeltäminen ja kuuntelemaan enemmän käskyjä + rentoutumaan ehkä suorittaessaan. Meillä on liian usein tilanne, että suorituksen aikana on menossa kauhea häkellys.

Lexien agility

Olemme Lexien kanssa käyneet nyt kolme viikkoa Minnan koirakoulussa Tupoksessa. Pidän paikasta ja ohjaajasta. Hassua oli, että ensimmäisellä kerralla Minna kysyi, onko Lexie jotain sukua Wiille. Kyllähän se on - sisko.

Samalla kurssilla on mukana niin isoja kuin pieniä koiria. Se on itseasiassa kiva, koska siten Lexiekin tottuu erilaisiin koiriin. Ei aina ole shelttejä. Minna on todella mukava ja joka kerta me etenemme nopealla vauhdilla ilman turhia taukoja.

Ensimmäisellä kerralla totuttelimme käden seuraukseen, putkeen, esteisiin, eteen-käskyyn, puomiin, keppeihin ohjureilla ja renkaaseen. Lexie osasi mennä ne ihan hyvin. Toisella kerralla kertasimme edellisen kurssin asioita ja lisäsimme pidemmän estepaketin mukaan. Kokeilimme jo erästä yhdistelmää ihan irti: putki ja hyppy. Lisäksi harjoittelimme valssia ja minä ymmärsin sen silloin viimein! Nyt osaan valssin!!!

Viime kerralla teimme samoja vanhoja esteitä, mutta otimme nyt ensimmäisen kerran kierreputken ja pitkän estepaketin. Lisäksi harjoittelimme keinua. Lexie ihastui keinuun niin, että hän halusi mennä tekemään sitä väliajallakin. Ei onneksi niin innokkaasti kuin eräs toinen pieni koira kurssilla, mutta kuitenkin.

Lexiellä on hassu tapa agilityssä omaksua asiat. Ensimmäisellä kerralla, kun harjoittelemme jotakin estettä, Lexie tekee sen hirveän hitaasti ja tarkasti. Ihan kuin neiti tarkkailisi aluksi tarkasti, mitä pitää tehdä. Seuraavalla kerralla, kun menemme esteen uudelleen, vauhti tuplaantuu ja tuplaantuu, mitä useammin esteen teemme. Olen pulassa neidin kanssa vielä - kuten Minnakin sen totesi. Tulemme siis taas sen ongelman eteen, että miten saisimme ohjaajalle vauhtia lisää?

-----------

With Viivi we have done all the shows on this spring

We have done some show training with Viivi again in this month. We went to OSTY's show training last week and then we went to "play" to Vaasa's international dog show. We got yellow ribbon and "good" grading. The trip went to the bench more and less.

We decided before we went to Vaasa, that if we get there now very good or good, we put Viivi on a break. In one month Viivi will be 2 years old. Now Viivi should already be calmer and easier, but not ... Viivi is still a puppy with a big P in so many show things. We'll focus on agility training.

Agility News Viiviltä

With Viivi we have really gone mad at that agility. I want to be good at it and we have gotten better at it. I have done some free work at the agility competitions, so we have gotten some gift cards. Should we try to race this summer?

Viivi has slowly gone better with A barrier and bridge. Yet our worst Achilles' heel is the swing. HUI! Especially the metallic sound, which it will make, is the worst. Compost boxes and the collapse of them on her when she was a puppy was a bad thing. Hopefully we can get that fear off that we can continue practicing.

Agility is always a pleasure with Viivi. Pity that we have to wait for our turn to practice. Our Lady would like to be doing that all the time and if we have to wait she'll do some disappointed barks. Unfortunately, it is the way to go. We have singet up on the summer groups, so the exercises will hopefully permit more.

We also have been thinking about taking Viivi to obedience training. We want to explore it. The purpose would be to put an end to useless anxiety and have her more receptive to commands + she might relax a little more at the performance. We have all too often in that anxiety situation in shows.

Lexie's Agility

Last three weeks I have done some agility training with Lexie in Minna's Dog School in Tupos. I like the place and the director. The funny thing was that the first time, Minna asked whether Lexie was something akin to Wii. Sure she is - she is her sister.

At the same course there are both large and small dogs. It is actually nice, because Lexie gets used to different kind of dogs there that way. It is not always only the shelties. Minna is a really nice and every time we advance at a rapid pace, without unnecessary interruptions.

The first time we trained the following of the hand, the tube, the obstacles, forward-command, first part of the bridge and swing, the poles with directors and last but not least the ring. Lexie did them quite well. The second time we did last times things and tried a longer obstacle combination. We tried just one of a combination all free: a tube and jump. In addition, we practiced a waltz, and I understood it then finally! Now I can do waltz!

Last time we did the same old obstacles, but we took a curved pipe and longer obstacle package for the first time. In addition, we practiced swing. Lexie loved swing so much that she wanted to go to it in the mid-term play. Fortunately not as keen as one other small dog in our course, but still.

Lexie has a funny way to do things in agility. On the first time, while rehearsing one of the barrier, Lexie does it awfully slowly and carefully. Just like our little lady wants to monitor everything on the first time. The next time when we do the obstacle, speed doubles and doubles, the more often we do the obstacle. I'll be in a trouble with my little girl - as Minna said it too. Therefore we will again confront the problem that how we could add speed to the supervisor?

Erkkarireissu Paimioon 26.–28.3.2011

2011-03-30T12:00:00.020+03:00

Viime viikonloppuna järjestettiin Paimiossa shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely. Pääpäivä oli sunnuntai, mutta pitkän ajomatkan takia, lähdimme liikkeelle jo lauantai-iltana klo 21 ja palasimme takaisin Ouluun vasta maanantaiaamuna klo 6. Ajettavana oli vaivaiset 700 km yhteen suuntaan, koska teimme pienen kierroksen Raahen kautta mennessä ja palatessa.

Valmistautuminen

Reissua varten neidit piti tietysti pestä puhtaiksi ja harjata kiiltäviksi. Kynsien leikkuun ja ylimääräisten karvojen lyhentelyn tein samalla. Tärkeintä oli saada korvat esiin ja turkki tuuheaksi. Lexien kohdalla homma onnistui hyvin, mutta Viivi-rassu ei turkkia saanutkaan paksunnettua, vaikka aluksi pesun jälkeen siltä tuntuikin. Nutrolin oli purrut tosin molemmilla takalistoon eli takapään karvoitus oli tuuhentunut huomattavasti viime kerrasta.

Hieman on vielä hakusessa tuo leikkely, että miten niitä pitääkään trimmailla noita koiria, mutta toivottavasti pian tuo opaskirja alkaa opettaa, että pääsen ns. rutiinista kiinni. Harjoittelu tekee mestarin...

Lauantai 26.3.2011

Lauantaipäivä sujui talkoillessa ensin Haukiputaalla agikisoissa ja loppuilta piti pakkailla tavaroita. Meinasi välissä virta loppua, mutta tiesin, että bussissa voisi sitten nukuskella. Toisaalta talkoopisteitä piti hankkia kesän kursseja varten. Agilityä on aina kiva katsella, mutta etenkin silloin, kun tuttuja on kisailemassa. Heitä saa jännittää kovasti. Saaralla ja Rukalla meni hienosti kisat.

Kun pääsin kotiin, aloitin pakkailun ja tavaroiden koonnin. Hetki piti miettiä, mitä mukaan pitää ottaa. Lopulta saimme itsemme sitten lähtökuntoon ja suuntasimme kohti Oulua ja linjuriasemaa. Hieman naureskelimme toisillemme, että miten pääsimmekään lähtemään niin ajoissa liikkeelle. Yleensä me ollaan aina myöhässä, mutta nyt etuajassa. Kauheaa!

Linjuriasemalla meitä odottelikin jo bussi ja iso lauma toisia koiranomistajia. Petri nakkasi automme autohallipaikalle Etu-Lyöttyyn sekä kävi linjurimatkaa varten tarvikeostoksilla. Minä rakentelin muiden koiranomistajien kanssa häkkejä linja-autoon ja samalla pissatin tytöt. Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin Oulusta kohti päämääräämme.

Yö meni nukkuessa bussin ahtaissa tiloissa. Sen huomasin jo valitettavasti alkumatkasta, että istuinvälejä ei ollut tarkoitettu minun jaloilleni. Yritä laittaa kirahvi linja-autoon. Täten kärsin koko matkan ahtaista tiloista. Yritin löytää koko ajan paikkaa, mutta valitettavasti sitä ei löytynyt. Lopulta käänsin itseni Petriä päin ja sain jalkani koukistettua nätisti ilman ahdistusta. Petri-rassu joutui kärsimään pahemmin ko. ahdistuksesta. Lopulta Pete hakikin tyttöjen häkistä itselleen kunnollisen niskatyynyn. (Tämä tosin nähtiin pyhäinhäväistyksenä ja kauheana kidutuksena...) Tytoillä oli siellä myös muuta pehmustetta, joten he eivät tätä tyynyä kaipaisi.

Bussimatkailu on sinänsä helppoa, koska itse ei tarvitse ajaa sitä väliä. Sanoinkin useaan kertaan, että onneksi Petrin ei tarvinnut ajaa, koska silloin hän olisi ollut huomattavasti väsyneempi. Lisäväsymystä aiheutti myös tietysti kellojen siirtäminen tunnilla eteenpäin matkan aikana, joten yöstä nipsaistiin yksi tunti pois.

Koirat eivät hirveästi välittäneet bussimatkailusta: Lexie oli alkumatkan itkeskellyt ja Viivi vinkunut, mutta olivat sen kuitenkin lopettaneet. Menomatkalla Lexie oli jopa oksentanut kerran. Onneksi pissatustauot ja muut katkaisivat heidän rasitustaan. Ihmeen hyvin tytöt muuten viihtyivät häkissä.

Matka meni muuten ns. bussikuskin ehdoilla: 4 tunnin välein oli 45 minuutin tauko ja päästyämme perille, bussikuski otti 9 tunnin nukkumistauon. Tämähän sopi kuin valettu, koska näyttelyissä meni oma aikansa eli koko pitkä päivä. Pääpysähdyspaikkoja olivat Hirvaskankaan ABC ja Turun lähellä oleva toinen ABC, jonka nimeä en nyt muista.

Sunnuntai 27.3.2011

Saavuimme sunnuntaina kohteeseen klo 8. Näyttelypaikkana toimi Paimiossa Kilosportin tilat. Ulkoa paikka ei näyttänyt juuri kummoiselta, mutta sisältä paikka oli saatu koiranäyttelyiden näköiseksi. Keskellä hallia oli kolme kehää, joiden ympärille oli järjestetty tilaa koirien häkeille ja ihmisille. Aluksi paikat näyttivät ahtailta, mutta lopulta näin ei ollut, vaan kaikki sopivat tiloihin mainiosta. Osin oli hieman väljääkin.

Me valtasimme oman paikkamme nopeasti katsomon ja vessan lähimaastosta. Oululaiset muutenkin valitsivat paikkansa samalta alueelta. Meidän naapureita olivat Susadanin ja Smartteamin väet, joten olimme mukavasti keskellä ammattilaisia. Heiltä saikin sitten kysyä vinkkejä.

Itse näyttelyn järjesti Lännen Shelttiyhdistys ry. Rokotusten tarkistus aloitettiin klo 8 ja toimintaa jatkui klo 18 asti. Paikalla oli n. 230 koiraa, joten haukkujaa riitti. Meidän kilpailumme oli narttujen nuorten luokka klo 10 ja narttujen pentuluokka 5-7 kk klo 12. Narttujen nuorten luokka olisi kehässä 3 ja tuomari toimi Irene Beaden, Iso-Britanniasta. Narttujen pentuluokka oli kehässä 1 ja tuomarina toimi Pirjo Aaltonen.

Ilmoittautumisen ja rokotusten tarkistusten yhteydessä huomasin, että Lexie oli sijoitettu väärään pentuluokkaan eli vanhempien joukkoon. Tämä oli selkeä virhe ja korjasimme sen sitten näyttelytoimikunnalle ilmoittautumispisteessä. Onneksi vaihto kävi helposti.

Kun asettelimme tavaroitamme, huomasin muutaman ilkeän puutoksen. Olin jättänyt pumppupulloni kotiin pakkauksen tiimellyksessä ja herkkunakit olivat jääneet linja-auton jääkaappiin. Siinä meinasi itku tulla, kun huomasin tämän. Onneksi Seija antoi minun lainata omaa pumppupulloaan ja - - - antoi meille nakkeja omistaan. Kaunis kiitos siis heille avusta!

Ensimmäinen hommani olikin heti aloittaa puunata Viiviä eli leikkelin vielä ylimääräisiä tupsuja pois korvista, tassuista ja muualta kehosta. Tämän jälkeen tietysti pörrötin neidin niin hyvin kuin vain osasin. Olin ottanut mukaani trimmausohjekirjankin, mutta siinä tärrätessä en hirveästi sitä selaillut. Pitää kirjoittaa omaan käyttöön sellainen näyttelyihin valmistautumisen opas, mitä pitää tehdä milloinkin ja miten. Pieni aikataulukaan ei olisi pahitteeksi. Se helpottaisi kovasti tällaista aloittelevaa koiraharrastajaa.

Petri häipyi aika äkkiä kameransa ja Juhan kanssa kuvailemaan paikkaa. Pohjois-Suomen Sheltit ry järjestäisi pääerkkarin seuraavana vuonna, joten pojat oli määrätty kuvailemaan paikkaa ja sisustuksia. Niissä tosin ei kuvaamista juuri ollut, koska sisustuskin oli aika pelkistetty: katosta roikkui verkkoja, pöydille oli laitettu kukkia ja kehiin koristeita, mutta siinäpä se oli. Paikka oli sen näköinen, että se oli kasattu kokooon aika nopeasti.

Viivin kehä - Narttujen nuorten luokka

Klo 10 oli aika siirtyä kehän laidalle. Narttuja ko. luokassa oli 28, joista poissa oli muutama. Kauhea määrä, mutta sellaista se on. Kehä alkoi n. vartin myöhässä aikataulusta. Oli ilkeä seisoskella ja odotella tuomaria. Lopulta hän saapui paikalle ja pääsimme aloittamaan.

Tuomari jakoi porukat kymmenellä. Täten aina kymmenen meni kehään liukuhihnatyylillä. Ensin ensimmäiset kiersivät, sitten toinen aalto ja lopulta kolmas aalto. Petri kuvasi kävelymme videolle ja nyt pääsin katsomaan itseäni tämän jälkeen katsojan perspektiivistä. En ollut tyytyväinen kulkuuni ollenkaan. Viivi tosin oli taas nätisti pöydällä ja seisoa pönötti myös kivasti. Kulussa on se, mitä pitää korjata. Viivi osaa olla nätisti, kun se näin haluaa.

Videon katsottuani ensimmäisenä tuomiona on, että ei enää hulmuavaa hametta, vaan housut ja pitkä paita. Toisaalta kengiksikään en ota enää saappaita, vaan mahdollisimman pehmytpohjaiset kengät, joilla on helppo säännellä nopeutta. Tällä kertaa Viivin liikkeiden hitaus johtui kyllä osin myös ohjaajastakin. Harjoittelu tekee mestarin. Seuraavat kisat olisivat Vaasassa, jossa näytän, miten liikumme oikein - tasaisesti ja nopeasti askeltaen eteenpäin katsoen. Se on tavoitteeni. Jos sen jälkeen ei eriä irtoa, lopetamme Viivin kanssa yrittämisen.

Tästä erkkarista tuloksena oli siis EH eli erittäin hyvä ja sininen nauha. Puutoksena oli kulku edessä - Viivi katsoo minua, kun kävelee ja se sotkee askeleita. Toisena tuomari ei tykännyt Viivin ilmeestä - oli kuulemma liian poikamainen. Taas tuomari sanoi, että Viivi esittää itsensä hyvin. Ohjaaja siis kouluun.

(Kuva: Sirpa Saari)

Lexien kehä - Narttujen pentuluokka 5-7 kk

Koska meidät oli aluksi laitettu väärään pentuluokkaan, pääsimme kilpailemaan viimeisenä. Saimme siis tulla ja mennä omaa vauhtiamme. Se oli oikeastaan mukavaa, koska edessämme meni Seija Sirin kanssa, joten tuttuja oli likellä. Lexien kanssa en syyllistynyt hitaaseen kävelyyn, koska kävimme viikolla Lexien kanssa nätötreeneissä Ostyn tiloissa ja siellä liike tuli varmimmin esiin pienellä juoksulla. Lexie on rento ja rauhallinen, joten hän ei lähde hötkyämään ja juoksemaan kuten Viivi.

Lexiellä on mahtava taito mennä nätisti eteenpäin ja pojottaa, kun se on tarpeen. Kiitos siis Lindalle opetuksesta jo pennusta asti ja kiitos itselleni, että olen jaksanut jatkaa ko. harjoitusta. Olisinpa ollut yhtä fiksu Viivin kanssa. Kunpa kunpa - joo joo. Me katsomme tulevaisuuteen.

Lexie seisoi nätisti pöydällä ja antoi tuomarin tutkia hänet hyvin. Kävely sujui hyvin, kun kiersimme yksilönä kehää. Tuomari tosin juoksutti meitä enemmän kuin muita. Saimme kiertää kehää useasti. Ilmeisesti jokin liikkeessä ei miellyttänyt tuomaria tai hän halusi varmistua jostakin. Me kiersimme sitten käskystä kehää.

Tuomari valitsi jatkoon kuusi koiraa ja me pääsimme myös! JEE! Voi sitä iloa, mikä minulle tuli, kun näin kävi. Siellä kiersimme sitten kehää ja yksi tiputettiin pois. Valitettavasti viidestä me tipuimme sitten seuraavana vähän ajan päästä pois, mutta saimme kuitenkin KP:n eli kunniapalkinnon - liilan ruusukkeen. Olin tyytyväinen! Ajatella, kuinka pienestä. Olisihan se ollut kiva sijoittua, mutta aina ei voi saada kaikkea. Ensi kerralla menemme paremmin.

Loppuiltapäivä

Loppupäivä menikin sitten seuraillessa toisten koirien onnistumisia. Petri kuvaili porukkaa ja minä kasailin tavaroitamme siten, että olisi sitten helppo lähteä pois, kun sen aika tulisi. Ostimme myös muutamia tuliaisia itsellemme, kuten shelttipinnin ja arvoista saamamme voitot: kaksi hiirimattoa, paita, rannerengas, panda-jääkaappimagneetti ja näyttelylapun pidikkeen. Toisaalta olisi ollut kiva ostella jotain vielä shelttipajasta, mutta olo oli niin kauhea, että se ei tullut mieleen. Pian meninkin nukkumaan paikkamme viereen tuolille. Pienet 1,5 tunnin päiväunet olivat ihan paikallaan.

Oululaiset pärjäsivät hienosti Paimiossa. Pitää pyytää tarkemmat luvut vielä Maaritilta.

Bussi saapui ja menoksi

Bussi saapui seitsemän aikaan kohteeseen ja aloimme pakata autoa. Jokaisella oli kauhea nälkä, joten pysähtyisimme samassa paikassa, missä viimeksikin viimeisen kerran ennen tänne Paimioon tulemista.

Syönnin jälkeen bussiin laskeutui hiljaisuus, kun kaikki väsähtivät maha täynnä. Minä en muista tulomatkasta muuta kuin Hirvaskankaan, lumituiskun Raahen seudulla sekä moottoritien alun Limingassa. Petri sai bussikuskin taivuteltua kiertämään firman kautta, että hän voisi hypätä siinä pois. Ei hirveästi hotsittanut ajaa ensin linjuriasemalle ja sitten sieltä kävellä hakemaan auto. Näin se onnistui ilman suurempaa vaivaa.

Oulussa olimme siis hieman ennen kuutta maanantaiaamuna. Matka oli ollut pitkä ja vaati veronsa väsymyksenä. Onneksi saimme nukahtaa muutaman tunnin vielä aamulla ennen töihin menoa, mutta väsymys jäi kyllä koko päiväksi elämään. Olo oli kuin koomassa ja paha olo seurasi koko päivän. Opetus tapahtui vasemmalla kädellä ja opiskelijat sen kyllä huomasivat.

-------

Trip to Paimio on 26th and 28th of March

On last weekend at Paimio was held Shetland Sheepdog Specialty Show. Main event day was Sunday, but because of a long drive, we started the trip on Saturday night at 21 and came back to Oulu on Monday morning at 6. We had to drive a mere 700 km in one direction, because we did a small tour through Raahe.

Preparation

For the trip I had to wash clean and brush shiny our girls. Nail cutting and the extra hair shortening I did the same. The most important thing was to get the ears visible and coat all thick. In Lexie case I was successful, but poor Viivi did not got fluffy coat even after washing it initially seemed so. Nutrolin oil has bitten them both in the ass ie butt hair has gotten all thick and fluffy considerably more since the last time.

I ain't so good in cutting, so I have to think very hard, how much they need to be trimmed those dogs, but hopefully soon I will start learning from the teaching guide. Practice makes perfect ...

Saturday 26th of March

On Saturday I was in agility competition in Haukipudas as an assistant. I left packing on the evening. I almost got exhausted between, but I knew that on the bus I could get some sleep. On the other hand I had to gather some points for the summer training. Agility is always nice to watch, but especially when you have someone familiar person doing it. You can get excited for them. The games went great with Saara and Ruka.

When I got home, I started packing and gathering the goods. I had to think for a moment, what I should take with. Eventually we got ourselves ready and then off we headed towards the city of Oulu and bus station. We had a little laugh at each other about how we got to leave on time to the station. Generally, we're always late, but now ahead of schedule. Horrors!

On bus station there were a large flock of other dog owners. Petri left me and the dogs at station and took our car to garage spot in Etu-Lyötty. He also did some shopping for the trip: candy and some lemonade. I reconstructed the cages on the bus with other dog owners. At the same time the girls needed to pee before bus drive. We were able to leave well in advance towards the show in Paimio.

The night in the bus went like sleeping in a tight place can go. I noticed it in the beginning already, unfortunately, that the seat spacing was not meant to my feet. Try to put a giraffe on the bus. Thus, I suffered tight spaces all the way to Paimio. I tried to find the place all the time, but unfortunately it was not found. Eventually, I turned myself around towards Petri and my leg bent very nicely without any anxiety. Poor Petri suffered more of that anxiety. Eventually, Pete went and took a pillow from girls cage. (Of course, this was seen as sacrilege and terrible torture ...) Girls had more padding there too, so they did not miss this little pillow.

Traveling by bus in itself is easy, since you do not have to drive. I said several times that, fortunately, Petri did not have to drive, because then he would have been much more tired. Fatigue got an additional course, when it was time to move clocks forward an hour during the trip, so night was shorter by a one hour. Nice...

Dogs did not bother that much of bus travelling: Lexie had cried a little in the beginning of the journey and Viivi had vined, but after a while, however, it stopped. On the way Lexie had even vomited once. Fortunately we had pee breaks and others, which cut off their burden. Our girl got to Paimio in one peace after all.

Our trip was scheduled by our driver: every 4 hours we had to take 45 minute long break and when we got there the bus driver took 9 hours sleep break. This was fine for us, because the shows lasted the whole day. Main stopping places were ABC Hirvaskangas and ABC Valo near Paimio.

Sunday 27th of March

We arrived to Paimio at 8 pm. The exhibition venue was Paimio Kilo Sport facilities. From the outside the place just did not seem so nice, but inside the place looked more like a dog show place. In the middle of the hall there were three circles. Around them there were arranged some space for the cages, dogs and owners. At first it seemed, that there were not enough place, but ultimately that was not the case. After everyone had taken their places, it seemed that there were even open spots.

We took our place under the auditorium and near the toilet. All the people from Oulu came to that area too. Our neighbors were Susadan's Kennel and SmartTeam Kennel. We were comfortably in the middle of professionals. They got handy, when you had to ask some tips.

Dog Show was organized by the West Finland Sheltie Association. They started checking vaccination at 8 am and continued the show until at 18 o'clock. There were about 230 dogs, so there was barking in the air. Our competitions were young bitch class at 10 am and females puppy class for 5-7 months at 12 am. Bitches junior class was in the ring 3 and the judge was Irene Beaden from Great Britain. Bitch puppy class was in the ring 1 and judge Pirjo Aaltonen from Finland.

During the vaccination check, I noticed that Lexie was misplaced in the older puppy class. She was at first showing among the oldest puppies. This was a clear mistake and I fixed it to the exhibition committee. Fortunately, the replacement was easy.

When I was taking out the equipment, I noticed a few nasty deficiency. I had left home my water spray gun and little sausages I forgot in the bus. It almost got me crying when I noticed this. Fortunately, Seija let me borrow her own water spray and - - - gave us sausages from her own stash. So thank you to them for help!

First it was my job to start as soon as possible to groom Viivi. I did the cuts and extra edging to the ears, paws and other parts of the body. Subsequently, of course, I tried to puff the lady as best as I could. I had taken with me the grooming guide, but I didn't have the time to look at it. I must write my own copy of it, so I can use it in exhibitions - a preparation guide, what to do at any given time, and how. Small schedule would not be a bad idea. It would help a lot for such a novice dog owner.

Petri suddenly vanished with Juha and his camera. Northern Finland Shelties Association will organize the next FSSC:s Main Specialty Show, so the boys were told to took pictures of the seats and interiors. However, they did not have to do it lot, because the inside decoration were a little plain: from the roof there were nets hanging, tables and the show ring had been covered with flowers, but that was it. The place looked like it had been assembled together pretty quickly.

Viivi's ring - young bitches class

At 10 it was time to move to the edge of the ring. In this class there were 28 bitches, from which a few had cancelled. A terrible amount, but that's what it is. The ring begun about fifteen minutes behind schedule. It was not nice to stand around and wait for the judge. Eventually she arrived at the scene and we were able to start.

Because of the big group, the judge divided us with ten - so there were 3 groups. We wouldn't have to run around the ring in groud. We showed ourselves in waves: when first 10 had ran around the ring, then came the second wave and after that the last. Petri took our walk to video, so I got to watch myself after the show on viewer's perspective. I wasn't happy at all to my walk. Viivi though stood very neatly on the table and on the floor. The running is what we need to study. Viivi can be nicely when she desires it.

When I watched the video after the ring I have to take note to myself that 1) No more flowing skirts, only pants and long shirt. 2) No more high heels. I need some very soft shoes, which are easy to walk and steady my pace. This time, Viivi's slowness of movement was also my fault. Practice makes perfect. The next show is in Vaasa, where I'll show how we are moving right - a steady and rapidly , but head up and forward looking. It is my goal. If we don't master it, we'll stop Viivi's shows for a while. We'll have to practice. In one month time we are in open class, so there we need to be good.

From this special show we got VG - very good and the blue ribbon. Our deficiency was steps in front - When Viivi looks at me she'll walk incorrectly. Another thing the judge did not like was Viivi's appearance - She said that Viivi was too boyish. All though I thought that Viivi didn't do well, the judge said that Viivi presented herself well. Result - Henna has to start a show school for herself.

Lexie's ring - puppy bitches class (5-7 months)

Since we were first placed in the wrong puppy class, we were able to change us to correct one. Our place was the last - so we were able to come and go with our own momentum. It was really nice because in front of us went Seija with Siri, so familiar puppy was in front of us. I didn't move slow with Lexie, because on this week we had been on show training with Lexie in Osty's premises. There I noticed that best movement comes out with little run. Lexie is a relaxed and calm puppy in a ring, so she does not run and play like Viivi.

Lexie has a great skill to walk sweetly forward and stand still when needed. So, thank you Linda for teaching our puppy from the beginning and thank you for myself that I have continued the exercises. I wish I'd been as smart with Viivi. I wish I wish - yeah, yeah. We'll look to the future.

Lexie stood neatly on the table and allowed the judge to examine her well. Our walk went well, when we walked around the circle on our own. However, the judge runned us more than others. We had to run around the ring several times. Apparently the judge wasn't so sure of the motion or she wanted to confirm something.

Judges chose six dogs to final and we got in! Yay! Oh, the joy, which came to me when I realized what happened. There we runned around the circle and judge dropped one dog out. Unfortunately, the fifth one to drop was us, but we were able to get POI's - a merit award and a lilac rosette. I was pleased! Imagine, from how small thing. It would have been nice to be one of the top four, but we can not always get everything. Next time we will do better.

Final Afternoon

Rest of the day went by fast. We followed other dogs successes. Petri took pictures of the place, dogs etc. I myself went to a pile up our goods so that it would be easy to gather it, when it was time to go away. We also bought some souvenirs for ourselves. I bought myself a sheltie pin and two raffle tickets: We got two mouse pads, a t-shirt, a bracelet, a panda fridge magnet and show clip. On the other hand it would have been nice to buy something from Sheltie Shop, but I felt so terrible tired that it did not come to mind. Soon after this I went to sleep on a chair next to our things. Small 1.5-hour nap was quite nice way to spend some time.

Shelties from Oulu area did well in Paimio. I have to ask about more detailed figures from Maarit.

The bus arrived and trip home started

The bus arrived in time around seven and we started to pack our stuff back to bus. Everyone had a terrible hunger, so we desided to stop at the same place where we stopped before coming here to Paimio.

After the meal, when everyone settled in the bus there landed the silence. Everyone were so tired and they had their stommach full. I do not remember anything from the journey of back home. Just that we stopped at Hirvaskangas, there was snow blizzard in Raahe region. I woke up in the beginning of the motorway in Liminka. Petri was to persuade the bus driver to drive next to Pete's firm so that he could jump off there. That way he would not have to walk from the bus station there to get the car. This way it would be much easier.

We were at Oulu a little before six o'clock on Monday morning. The trip was a long and fatigue took its toll. Fortunately, we were able to fall asleep for a few hours before going to work, but fatigue stayed us the whole day. I felt like a coma patient and I had a bad feeling all day. I teached the kids with my left hand and the students saw it quite well.

Hiihtoloma meni ja näyttelykausi alkaa

2011-03-16T11:46:00.009+02:00

Hiihtoloma meni ohitse, että vilahti. Oli ihanaa viettää sitä pitkästä aikaa miehen kanssa yhdessä. Aamuisin ei tarvinnut kiirehtiä töihin tai murehtia, että toinen ehtii töihin aikanaan. Sai loikoilla haluamaansa kloaikaan (tosin neidit pitivät huolen siitä, että herätys oli aina klo 9).

Koiratkin tuntuivat nauttivan, kun olimme molemmat kotona. Intoa ja riemua riitti, kun leikimme ja teimme kaikkea yhdessä. Ilmat olivat loistavat lenkkeilyä ja muuta ulkoilua silmällä pitäen. Kävimme hiihtolomalla Varjakassa kiertelemässä sekä tietysti perinteisillä lenkkipoluillamme vaeltelemassa. Viikkoon mahtui myös näyttelyharjoitukset ja perinteinen shelttilenkki. Harmillista on vain se, että viikko on hirveän lyhyt aika.

Hiihtoloma tosin alkoi inhottavasti eli ripuliepidemialla, mutta onneksi se loppui sitten alkuviikosta ja neidit pystyivät olemaan ihan rauhassa.

Lexien eli Lellun tempauksia

Lexie on tiputellut hampaitaan mukavalla tahdilla. Olemme antaneet hänelle päivittäin melkein luita pureskeltavaksi, että hampaat varisisivat lattialle. Tyttö tykkää järsiä kaikkea, joten hyvä käyttää se hyödyksi.

Viikon aikana Lexie on osannut ottaa kivat uudet "lelut" käyttöönsä aina, kun siihen on tullut tilaisuus. Leluina ovat toimineet esim. lattialle jääneet villasukat tai tavalliset sukat tai sohvan nojalle jäänyt silmälasikotelo ja varsinkin puhdistusliinat ovat suosikkeja. Eräänä päivänä neiti raahasi myös puhelintani pitkin lattiaa. Silmät siis tarvitaan myös selkään meillä täällä.

Pissailu ja kakkailu sisälle ovat jääneet nyt viimein pois päivittäisistä rutiineista. Neidille kävi kuten Viivillekin, että hän tajusi tulleensa isoksi tytöksi ja isot tytöt eivät pissaile tai kaki sisälle. Toisaalta Lexie varmaankin huomasi myös, että jos inahtaa takaovella, päästetään ulos. Tässä hommassa tekee paljon se, että talossa on paikalla kaksi silmäparia samaan aikaan, joten sisäsiisteyskasvatus toimi hyvin.

Kynsisakset ja Lexie eivät sovi yhteen. Olen nyt yrittänyt kovasti harjoitella tätä Lexien kanssa, mutta nakitkaan eivätkä muutkaan herkut auta tässä. Lexie huutaa kuin tapettu, kun siltä leikataan kynsiä. Huuto ei tosin enää ole niin pahaa kuin alussa. Jos menet koskemaan tassuja saksilla, kuuluu huuto ja tassu lähtee salamana kädestä. Onneksi olen kuitenkin saanut leikattua kynnet ilman pahempia verenvalutuksia, joten traumoja sen suhteen ei ole tullut.

Viivi sydän Lexie

Lexie on alkanut kiintyä Viiviin. Sen on huomannut siitä, että kun Viivi menee nukkumaan johonkin, esim. sohvalle tai nojatuolille, Lexie kipuaa pian viereen nukkumaan. Lexie ei enää aja Viiviä pois, vaan menee nätisti viereen ja lähelle. On ollut ihana huomata tuo, että vihdoinkin sopu alkaa syntyä talossa. Vielä tosin pitää nahistella polulla ja sisälläkin tietyistä leluista.

Viivi on mustasukkainen

Viivi on ollut meidän vaavi kauan ja välillä mustasukkaisuus nostaa päätään. Lexie osaa käyttää tätä hyväkseen ja joskus ilkeyttään (ei koirat sitä tajua) tekee Viivin mustasukkaiseksi. Jos Lexie on sylissäni ja Viivi tulee lähelle, Lexie alkaa kiehnätä minua vasten kuin kissat. Tällöin Viivi alkaa murahdella ja haukkua Lexielle sekä tietysti tuo leluja minulle, että saisi huomion pois Lexieltä. Olen silloin nakannut molemmat alas ja ollut huomioimatta molempia.

Joskus, kun Lexie on sylissäni, Viivi hyppää minun syliini kanssa. Lexie yrittää tällöin tietysti taas iholle, mutta samoin Viivikin pusuttelee. Tämänkin jälkeen nakkaan yleensä molemmat lattialle ja olen huomioimatta.

Viivi ja Lexie leikkivät joskus siten, että Viivi on lattialla kyljellään tai selällään ja taistelee tassuille Lexien kanssa. Tämä ei ole alistumista, vaan hassuttelua ja leikkiä, mikä tapahtuu ilman murinoita ja ärinöitä tai ilman, että Viivi jähmettyy ja alistuu. Sitä voi jatkua vaikka kuinka kauan. Kun Lexie sitten tekee sen, mitä Viivi eli menee lattialle kiemurtelemaan selälleen ja ärisemään samalla tavalla kuin Lexie, Viivi ei pidäkään siitä, vaan alkaa haukkua hieman äreänä ja murista Lexielle. Tätä en tajua, mikä valtapeli tässä on kyseessä. Kunpa olisi koirapsykologi...

Näyttelyharjoituksia

Näyttelykausi alkaa taas pian. Ensimmäisinä olisivat puolentoista viikon päästä. Silloin kyseessä on shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely Paimiossa. Järjestäjänä on Lännen Shelttiyhdistys. Lähdemme sinne molempien koirien kanssa ja pääsemme paikanpäälle yhteisbussilla. Kiitos Kirsille, että jaksoi järjestää asian. Nyt on mukava sitten reissata yhdessä ja vaihtaa erilaisia niksejä kaikkien kanssa ennen näyttelyä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Jännää! Odotan innolla matkaa!

Viivillä näyttelykäyttäytyminen on edelleen hieman harjoituksessa. Viivi näkee edelleen ko. homman ns. leikkinä, joten hän pomppii ja hyppii, kun kävelemme. Seisoa neiti osaa nätisti ja pöydällä saa häntä tutkia hyvin. Kävely vain tökkii, mutta siihen me kiinnitämme huomiota intensiivitreenillä. Katsotaan, miten käy sitten näyttelyissä.

Lexie myös hakee ns. kävelyssä vielä oikeaa tahtia. Petri esittelee meidän neidin siellä, joten katsotaan, kuinka käy. Harjoituksissa neiti seisoi nätisti, mutta kävelyssä oli hieman hakemista. Sitäkin pitää treenata intensiivisesti vielä.

Heikkouksien palkastelua... :D

Shelttilenkillä oli kivaa

Kävimme viime sunnuntaina shelttilenkkeilemässä taas viikon tauon jälkeen. Neidit osaavat jo molemmat hoksata sen, että kun käännytään Haukkukeitaalle päin. Takapenkiltä alkaa innokas vikinä silloin ja se vain yltyy, mitä lähemmäs pääsemme. Suloista.

Ilma oli ihana ja oli kiva kävellä porukassa menemään. Lexie nautti hyvinkin huomiosta ja otti sen arvolleen sopivasti. Neiti vain hieman on vilkuri, koska vapaana on kiva juoksennella. Luoksetulo ei ole vielä parhain, mutta opimme hiljalleen. Pakkaskausi hieman jarrutti sitä kehitystä, koska kotona sisällä ei hirveästi tilaa ole sellaiseen kunnolliseen harjoitteluun. Harjoitus tekee mestarin ja sitä jatkamme joka metsälenkillä. Jos Viivi osaa, osaa se Lexiekin. Jukan "ravista ennen käyttöä" -metodi voisi tehota tässäkin tapauksessa.

------

Ski vacation went by with speed. It was wonderful to spend it together with my husband after a long time. In the mornings, there was no need to rush to work or worry about that other got to work in time. We could lay in the bed as long as we wanted (although ladies made sure that the alarm was set always at 9 o'clock).

The dogs seemed to enjoy that we were both home. There was enthusiasm and joy in the air, when we played and did everything together. The weather was excellent for jogging and other outdoor activities. We went to Varjakka to wander around, and of course to the traditional paths. Week also included an exhibition training and a traditional exercises in terms of sheltie group jog. The annoying thing about this holiday was just that a week is awfully short period of time.

Although skiing holiday began with a nasty case of diarrea, fortunately it ended earlier this week and ladies were able to be at peace from it.

Lexien ie Lellu's doings

Lexie has dropped her teeths off in a nice pace. We have given her almost daily chewing bones so that the teeth would drop. Girl likes to nibble everything, so it is good to benefit of that habit.

During the week, Lexie has been eager to take nice new "toys" in use every time it has been possible. As new toys have acted such as wolly socks left on the floor or the ordinary socks left somewhere or spectacle case left on sofas arm and spectacles cleaning cloths are especially popular. One day our little lady was dragging my phone along the floor. Because of that we have needed eyes on the back too.

Peeing and pooping inside have now finally been away from daily routines. Lexie finally did like Viivi, when she realized that she is now a big girl and big girls do not pee or poop inside. On the other hand Lexie probably also noticed that if she whines at the back door, someone will come and let her out. In this business is usefull that there is two pairs of eyes at the house at the same time, so the pottytraining worked well.

Nail clippers and Lexie do not match. I am now trying hard to practice this with Lexie, but no sausages and other goodies can't help at all in here. Lexie is crying like we're killing her when it is time to cut nails. Clipping is certainly no longer as bad as it was at the beginning. If you go to near the paws with scissor she will cry out and a take of paws of your hands with lightning speed. Fortunately, I've still got a cut nails without blood shead or worse, so there has not been any traumatized moments.

Viivi heart Lexie

Lexie has started to become very attached to Viivi. I have noticed that when Viivi goes to sleep somewhere, for example, a chair or sofa, Lexie climbs soon there to be near her. Viivi no longer run away from Lexie, but will let her come nicely next to her. It's been wonderful to note that the this is finally started to happen. Even though on the paths and inside there is still fighting with certain toys.

Viivi is jealous

Viivi has been our baby for a long time so jealousy is rearing its head. Lexie knows how to use it in advantage and sometimes out of spite (though dogs do not get it) makes Viivi jealous. If Lexie is on my lap and Viivi comes too close, Lexie begins cuddling against me like cats. In this case, Viivi begins to grunt and bark at Lexie, and of course brings toys to me that I would notice her better. I have then put both of them down and has ignored them both.

Sometimes, when Lexie is in my arms, Viivi jumps into my arms too. Lexie tries then, of course, be at my the skin, but also Viivi kisses me. After this I have also put them both down on the floor and I have ignored them.

Viivi and Lexie play sometimes, so that Viivi is on the floor on its side or back and fights with her paws with Lexie. This is not as she would be downsizing to Lexie, but a play, which takes place without fighting. It's more like a play. It may continue endlessly. When Lexie does what Viivi and goes on the floor in the supine position and whirls and grunts the same way as Viivi, Viivi does not like it and begins to bark and growl at Lexie. This is something I do not get why this game is a huge issue to Viivi. I wish I was a dog psychologist ...

Exhibition Exercises

The exhibition season starts again soon. First show is on one and a half week. Then it is the Shetland Sheepdog's Special Show at Paimio . It's organized by the West Shetland Sheepdog organisation. We're going there with both of our dogs and we get there on a bus. Thank you to Kirsi that arranged this. Now it is nice to get onboad and together with everyone and exchange a variety of tricks before the show, in what you should pay attention. So exciting! I look forward to the trip!

Viivi's exhibition behavior is still a little tricky. Viivi seems to see it as a play, so she bounces and hops when we walk. She can stand nicely on the table and let everyone to study her well. She has problems with walk, but we'll keep training her. Let us see how it then shows.

Lexie is also searching for the so-called right walking pace. Petri presents our lady there, so it is ecxiting what happens. Miss Lexie stoods nicely, but the walk was a little a miss. We have to train that.

Weaknesses revealed... :D

Sheltie jog was nice

We went last Sunday on shelti jog again after a weeks break. Both ladies knows when we turn to Haukkukeidas. From the back seat starts to hear squeaks when they are both anxious, and it will increase, the closer we get. Sweet.

The weather was lovely and it was nice crowd to walk with. Lexie enjoyed wide attention. Lexie is such a player, when she is free. It is nice to run around. Recall is not yet on it's the best, but we learn slowly. Frost, slightly slowed down the development because inside the home does not really have room for a decent workout. Practice makes perfect, and it will continue on the walks in the forest. If Viivi learned it, will Lexie learn it too. Jukka's "Shake before use" method could bite in this case.

5 kk kohta täynnä

2011-03-03T19:59:00.012+02:00

Terveisiä meidän maailmastamme!

Olen ollut nyt tammikuun puolesta välistä helmikuun loppuun asti lomalla opetuksesta. Aikaa on ollut kasvattaa pientä ja isoa yhteiselämään. Aika on täten tietysti kulunut nopeasti ja siivillä. Harmi vain, että kaikki kiva loppuu aikanaan.

Lomailun aikana olemme valitettavasti tosin kärsineet pahimmasta pakkaskaudesta ikinä, joten ulkona emme ole kauheasti olleet, vaikka siellä olisi mielellään ollut. Ulkona on ollut nimittäin niin kaunista, kun pakkanen on kuurannut maat. Ulkoilumme ovat yleensä rajoittuneet postin hakuun ja tietysti leikkimiseen hetkittäin pihalla. Mitään erikoista emme ole voineetkaan tehdä. Kaikki vähänkään lauhemmat kelit käytimme heti lenkkeilyyn.

Viisi kuukautta tulee pienellä täyteen lauantaina ja Viivillä 2 v. lähenee koko ajan uhkaavasti. IIK!

Mitä on tapahtunut taas?

Olemme Viivin kanssa harrastaneet edelleen agilityä. Sen tekeminen on kivaa meistä molemmista, joten maanantait ovat olleet aina emo-tyttö-aikaa. Ihanaa! Viivi on jotenkin muuttunut niin miellyttämishaluiseksi tuon Lexien tulon jälkeen, että häntä on ihana ohjailla. Mukana tosin edelleen pitäisi pysyä, koska Viivin askellus radalla on todella nopeaa. Miten nostaisin kuntoani ja nopeuttani? Ehdotuksia otetaan vastaan.

Parilla edellisellä kerralla olemme saaneet Viivin kanssa harjoitella hieman pidempiäkin ratoja. Ratojen pituus kasvaa joka harjoituskerran jälkeen. Viimeksi, kun harjoittelimme pitkää rataa, se meni kuin unelma. Hieman oli valssissa taas ohjastajalla hakemista, mutta lopulta se meni kuin "tanssi".

Toisella harjoituskerralla harjoittelimme kahta lyhempää estekokonaisuutta. Ensimmäisen osion yksinkertainen valssi hyppyohjeistuksessa onnistui hyvin, mutta sitten toinen valssi monimutkaisemmalla hyppyestekokonaisuudella meni läskiksi ihan tosissaan. Lopulta ohjaaja tanssitti minut kädestä pitäen esteeltä toiselle. HUOKAUS! Hieman nolotti ja HÄVETTI! Kiitos tosin kuitenkin Jukalle kärsivällisyydestä. Kaikkia ei ole luotu tanssimaan. LOL!

Lexien maailmaan?

Lexie on voinut hieman huonosti. Noin kuukausi sitten meinasi maha olla hieman ripulilla, mutta saimme selvitettyä sen ongelman viikon kokeilun jälkeen. Sitten kaikki menikin hyvin, kunnes taas toissapäivänä sama vaiva nosti päätään. Syy-yhteys pakkasen laskuun ja lenkeillä käyntiin löytyy heti eli pitääkö niitä kakkakasoja haistella ja välillä maistella kielloista huolimatta? Nyt olemme siis taas paastolla ja riisikuurilla. TAAS!

Ilmoitin pienen neitimme myös pentuagilitykurssille Tupokselle Minnan koirakouluun. Aloitamme sen maaliskuun lopussa. Olemme myös lähdössä näyttelyyn pienen ja isomman neidin kanssa, koska Turun kupeessa järjestetään shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely maaliskuun loppupuolella. Petri lupasi näyttää pienen tytön kehässä, joten hän lähteekin sitten nätötreeneihin maaliskuun puolessa välissä. Katsotaan, mitä siitä tulee. Kiitos Virvelle, että ottaa meidät nätöilemään.

Muita kommelluksia?

Olemme pentutreffeilleet muiden samanaikäisten shelttien omistajien kanssa. Varsin Tynin Seijalla ja Sipolan Juhalla olemme vierailleet melko ahkerasti. Siellä Lexie tykkää leikkiä toisten samanikäisten kanssa. Toisaalta Lexie on myös se ns. muiden terrorisoija. Lexiellä on tapana ajattaa toisia sekä tietysti läpytellä tassuilla heidän naamojaan.

Kävimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa shelttilenkillä. Emme ole siellä käyneet sen jälkeen, kun saimme Lexien, joten jo oli aikakin siis. Lexie oli aluksi hieman ihmeissään, mutta pian neiti tottui ja otti johtoaseman laumassa Viivin kanssa. Jos joku yrittikään tulla sinne viemään paikan, neidit ottivat yhdessä sen pyrkyrin kiinni ja ajattivat takaisin omalle paikalleen. Lexieltä ei todellakaan itseluottamusta puuttunut. Lexie oli todella rohkea ja reipas tyttö lenkillä.

----

Greetings from our world!

I've now been on leave from teaching. My leave lastet from mid-january to end of February. Time has gone to training the small one and big one to communal life. Time is, therefore, of course, passed quickly and on the wings. Too bad that all the fun come to an end.

Unfortunately, when we were at vacationing we suffered the worst frost season ever, so going out was not a good option every day although girls would have been happy there. Outside it was in fact so beautiful when the frost had frosted trees and land. Outdoor activities were generally limited to get the mail and of course to play occasionally in the courtyard. We have not been unable to do anything special. All the times, when the weather was a bit milder, we used to jogging.

Little one gains 5 months on Saturday and Viivi is gaining her two year birthday. IIK!

What has happened again?

Me and Viivi are still practicing agility. Doing it is fun for both of us, so Mondays were always mom-girl-time. Wonderful! Viivi is somehow changed after Lexien came, so it has been a wonderful to guide her on the track. Although I am still too slow to keep up with Viivi, because Viivis stride on the track is really fast. How to increase my fit and speed? Proposals will be received.

Every time we have had practices, we have been practicing with slightly longer tracks every time. Track length increases every workout session. The last time we practiced a long track, it went like a dream. Little waltz was again a little lost, but eventually it went as a "dance".

The second training session we practiced two shorter obstacle tracks. On the first section of the track a simple waltz went well, but then another different waltz jump thing and more complex one went to bits and peaces. I didn't know what I was doing. Eventually, the director danced me around by the hand. Sigh! Slightly embarrassed and ashamed! Thank you for Jukka of his patience though, however, not all of us was created to dance. LOL!

Lexie's world?

Lexie has been feeling a little bit poorly. About a month ago she got a diarrea, but we solved the problem a week after the start of it. Then it all went well until the day before yesterday, while the same ailment raised his head. Causal link between the decline in frost and walks straight from the start, or whether they sniff and tasting the poo ain't that good idea? Now here we are again with fasting and rice. AGAIN!

I informed our little girl to a small puppy agility course at Tupos in Minna's dog school . We start it in the end of March. We are also going to show our little ones, because there will be a Shetland Sheepdog Specialty show in late March. Petri promised to show her in the ring, so he goes to show school in mid-March. Let's see what become of it. Thank you for Virve that take us to that course.

Other mishaps?

We have been doing puppy gatherings with the other same age owners. At Tyni Seija and Sipola Juha we have visited quite often. There Lexie likes to play with others of similar ages. Lexie the other hand, it is also called the terrorist of that pack. Lexie tends to cause things to others and of course slap their noses with her paws.

Last weekend for a long time we went to sheltie jog. . We have not been there after we got Lexie, so it's about time, that is. Lexie was at first a little puzzled, but soon she got used to it and took the lead in the herd with Viivi. If someone tried to not come there to take place in the lead, ladies got rid of him, because that spot belonged to her. Lexie certainly was not lacking in self confidence. Lexie was very courageous and brave girl jogging.

Lexie 4 kk ja yksi päivä

2011-02-06T11:19:00.020+02:00

Viime kerrasta onkin taas mennyt aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua.

Lexie täytti eilen tosiaan 4 kk. Painoa on kertynyt 4,6 kg ja säkä on kotikonstein mitattuna korkeintaan 31,5 cm, mutta voi olla vähemmänkin 1-2 cm.

Lexie aloitti myös hampaiden tiputtamisen aikataulussa eli 4 kk ikäisenä. Ensimmäiset etuhampaat lähtivät viime viikolla. Katsellaan, miten ne tippuvat sitten muuten. Minulla on suurin osa Viivin hampaista tallella. Katsotaan, saanko kerättyä Lexieltä samat.

Oulun alueella on varmaankin viimeaikoina liikkunut jokin virus, joka aiheuttaa koirille oksentelua ja ripulointia. Viivi on selvinnyt siitä ohitse helposti eli ei mitään näkyviä vaikutuksia, mutta Lexie on kärsinyt siitä pienempänä sitten enemmän. Maha on sekaisin ja oksentaakin pitää välillä. Viikko sitten Lexie tyhjensi kaiken itsestään pois. Aloitimme riisikuurin silloin. Viikon aikana koostumus on parantunut ja kokeilimme oikeaa ruokaa eilen. Yöllä selvisi, että ei kannattanut vieläkään. :( Olemme siis taas riisikuurilla.

Lexien tapoja

Nyt, kun neiti on meillä ollut jo parisen kuukautta, alkavat pienen tavat tulla tutuiksi eli mitä ovatkaan ne asiat, jotka tekevät Lexiestä Lexien.

Lexie ensinnäkin on haukkuja. Hän haukkuu kaikelle, kaikista ja kaikella voimalla. Onneksi olemme saaneet kitkettyä tätä tapaa pois hiukkasen eli hän ei enää hauku meille omistajille ja komenna meitä. Me komennamme.

Lexiellä on myös aika iso ego. Hän on ottanut talossa Viiviltä vallan. Hän kääntää Viivin monesti lattialle selälleen. Sitä on kyllä mielenkiintoista aina katsoa. Tosin neidin kättelevät suillaan samalla eli en tiedä, onko se Viiviltä oikeaa alistumista vai vain leikkiä. Se on ennemminkin eräänlaista painimista.

Lexie tykkää nukkua pehmeän päällä ja toisaalta myös turvassa. Kun Lexietä väsyttää, hän nakee sellaisen paikan, jossa on mahdollisimman pehmyttä nukkua. Yleensä hän menee tyynyn päälle tai hyppää nojatuolille tyynyn päälle nukkumaan. Parhain paikka Lexiestä on kuitenkin omistajansa lämmin syli. Esimerkiksi, jos olen tietokoneella, Lexie pyytää päästä syliin tulemalla istumaan jalan viereen ja vinkaisemalla muutaman kerran. Olen hänet sitten nostanut syliini ja siihen hän sitten nukahtaa tyytyväisenä. Välillä olen jättänyt ottamatta, mutta silloin Lexie menee epämukavasti nukkumaan jalkojeni päälle.

Lexie on myös tanssijatyttö. Kun hän haluaa jotain, hän aloittaa tanssimisen. Siinä heiluu takapää ja etutassut ovat ilmassa. Parasta se on juuri ennen ruoan saantia. Ei millään haluaisi asettua istumaan, vaikka pitäisi.

Viiviläinen

Viivillä on ollut totuttelemista näiden viimeisten kahden kuukauden aikana. Hän on edelleen siinä vaiheessa, että onhan tuo pentu kiva, mutta milloin se lähtee pois. Kiitos Saaralle, tästä hyvästä sanonnasta.

Viivi on myös raukka kärsinyt nyt Lexien pahoinvoinnista - olemme ns. sosiaalisessa tyhjiössä sen takia. Emme halua mennä mihinkään "toisten shelttien ilmoille" tarttumisvaaran takia. Tilanne on siis hieman harmillinen. Olenkin Viivin kanssa käynyt yksistään metsälenkkejä, että kaikki liikuntatarve saataisiin täytettyä. Harmillista se on... Pitää kuitenkin mennä niillä, mitä on.

Viivi on myös aikuistunut kauheasti näiden kahden kuukauden aikana. Ehkä Viivi on tajunnut, että hän ei ole enää pentu, vaan pian aikuinen. Hän jaksaa leikkiä Lexien kanssa kyllä, mutta joskus Viivi käyttäytyy siten, että hän on aikuinen eikä välitä tuollaisesta pienestä paljoa. "Minä puren tätä tikkua nyt tässä ihan rauhassa. Tanssi sinä vain siinä ympärillä. Ei kiinnosta."

Agilityä

Viime viikon maanantaina kävimme Viivin kanssa taas agitreeneissä. Jokaisena maanantaina me sitä harrastamme.

Nyt oli harjoiteltavana pitkä rata: Aloituksesta lähdettiin kohti kahta hyppyä, joiden jälkeen tuli kaareva putki, mistä pinkaistiin takaisin ensimmäiset kaksi hyppyä. Tämän jälkeen oli A-este kontaktina. A-esteen jälkeen oli aseteltu kolme hyppyä siten, että ne kaarrettiin ns. s-mallissa vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle ja taas vasemmalta oikealle. Esteiden jälkeen tuli kaareva putki, josta pinkaistiin kohti maalia eli kahden hypyn ylitse.

Se oli ihan mukavaa ja onnistui nyt huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, kun meillä oli pitkä rata testinä. Omistajan tosin pitäisi harjoitella tanssimista - olen huomannut. Pitäisi lähteä tanssikurssille tai jollekin sellaiselle kurssille, missä ohjataan kouluttajaa esteillä toimimisesta ilman koiran aiheuttamaa keskittymishäiriötä. Olen kuin kirahvi pitkine jalkoineni, jotka eivät liiku oikein. Ehkä joskus liikun...

Lexiekin on aloittanut agilitytreenaamisen ihan kotikonstein. Olemme hyppineet jalan ylitse paljon. Ihan hyvin neiti tajuaa sen, kuinka hypitään maassa makaavan jalan ylitse. Olemme myös harjoitelleet vanteen läpi hyppäämistä ja pujottelua, mutta ne eivät vielä mene ihan oikein. Hyvää yritystä ilmassa on tosin.

Eilen Lexie tajusi, että hänen ei tarvitse välttämättä käydä maassa ollenkaan, kun hän liikkuu sohvalta nojatuolille. Niin... Istuin tässä samassa paikassa kuin nytkin kannettavan kanssa, kun näin silmänurkassa liikettä. Juuri, kun katsoin, että Lexie oli sohvalla, hän ponkaisi nojatuolille varsinaisella ilmalennolla. Meillä oli siis lentävä pentu kotosalla. Villit olivat menossa, joten tilanne piti sitten rauhoittaa, että Viivi ei innostu.

Tällaista tällä kertaa. Over and out!

----

It's been a long time since I was last time here updating things.

Lexie met her 4 month birthday yesterday. She weights now 4,6 kg and hight with home measurement is at most 31,5 cm, but it may be less - about 1-2 cm less.

Lexie started changing teeth in schedule, which is 4 months old. The first front teeth dropped off last week. We'll see how the other ones will fall. I have almost every baby teeth of Viivi's in safe. Let's see if I can collect same from Lexie.

In Oulu region there is maybe a virus on loose, which causes vomiting and diarrhea on dogs. Viivi has survived that easily, in other words no visible effects, but Lexie has suffered from it more. Stomach is a mess and she vomits. A week ago, Lexie emptied everything out from both ends. After that we started eating her rice. During the week, the composition has improved and we tried the real food yesterday. At night, it became clear that we should not have done it yet. :( So we are back again eating rice.

Lexies ways

Now we have had her a couple of months, we have started to see small things and habits, what our girl has. Namely I mean things what are all those little things that make Lexie our Lexie.

Lexie is a barker. He barks at everything, everyone and with all the strength she's got. Fortunately, we have stopped some of it - ie she is no longer barking at us, the owners. We command her now.

Lexie has also a pretty big ego. She has taken over the house from Viivi. She has turned Viivi on her back on the floor often. Yes, it is always interesting to watch them go. Admittedly ladies shake hands with their mouths at the same time so I do not know whether it is correct submissive behavior from Viivi or just a play. It is more like a wrestling with paws and mounths without hurting each other.

Lexie likes to sleep on soft ground and also in a safe place. When Lexie is tired, she finds a place in which there is soft to sleep. Generally, she goes over to a armchair and jumps to it to sleep over a sofa pillow. Best place for sleep is however her owners warm lap. For example, if I have a computer on my lap, Lexie comes beside me and asks to be in a lap: She will sit next to me and whine a few times. I'll take her on my lap and then she falls asleep. Sometimes I refuse to take her, but then Lexie goes to sleep uncomfortably on my feet.

Lexie is also a dancer girl. When she wants something, she starts dancing. She will swing the rear end and shake front paws in the air. The best time to see it is just before food. "I don't want to sit, although I should."

Viivi dear

Viivi has had a lot to getting used to these past two months. She is still at the stage that she likes the puppy, but when does she go away. Thank you Saara, for this good saying.

Viivi has also suffered from poor Lexies illness - we are in so called social vacuum because of it. We do not want to go near other shelties because of transmission. The situation is a little annoying. I've been with Viivi alone on forest walks, to get her all the excersise and sports. Situation is annoying, but we have to do it.

Viivi has also grown up during these two months. Maybe Viivi has figured out that she is no longer a puppy, but an adult. She can play with Lexien yes, but sometimes Viivi behaves in such a way that she is an adult and does not care about those little puppies. "I'll bite this stick here in peace. You just dance around me. I do not care."

Agility

On monday of last week we went to agitraining again. Every monday is our day to do it.

Now we had to long course: we started with two jumps. After that there were a curved pipe. From the pipe we lauched ourselves back to the first two jumps. From there we went to A-obstacle (A-contact). After A there were three jumps positioned in a row, so you had jump them like in S - from left to right, right to left and again left to right. After jumps came again another curved pipe, from which we ran toward the goal, over two jumps.

It was quite nice to do the longer track and it went better than the last time we had a long track. However, the owner should practice dancing - I've noticed. I should go to a dancing class or on a class where the controllers are trained to act on their own without a dog. I'm like a giraffe with its long legs that do not move correctly. Maybe someday I navigate through the course easily...

Lexie has started her agitraining at home. We are skipping over a leg a lot. She realizes it, how to jump over the leg. We have also trained to jump through the ring and to "slalom", but that does not go quite right. She is trying though.

Yesterday Lexie realized that she does not necessarily put a paw on the floor when she moves from the couch to arm chair by the window. So ... I sat in the same place as I do now with my laptop, when I saw movement in corner of my eye. Just as I looked at Lexie on a couch she jump from it to arm chair with one big leap trough the air. So we have a flying puppy at home. Wilds were going on then, so I had to calm the situation, so that Viivi does not get excited too.

Over and out!

Sisäsiistikö?

2011-01-24T12:33:00.012+02:00

Niinpä niin. Sitä ei pitäisi huudella ennen kuin lirahtaa. Meidän neiti ei todellakaan ole vielä oppinut sisäsiistiksi sitten... Mitähän sitä ajatteli, kun kirjoitteli viimeksi. Se oli varmaan eräs niitä onnistuneita päiviä, jolloin asiat menivät nappiin. Liruista emme siis ole päässeet, patukoista puhumattakaan, eroon. Jatkamme harjoituksia. Talvipentua emme sitten seuraavaksi kyllä hanki. Kesä on parempaa aikaa.

Agilityä olisi kiva harrastaa

Viime maanantaina lumimyräkän jälkeen harjoitushallimme koko kovia - se romahti ja siihen repesi 3 m halkeama kiitos väärässä paikassa olleen nosturin. Harjoituksia ei siis viime maanantaina ollut, vaan olimme siellä urakoimassa lumen kanssa. Olihan se hommaa, mutta saimme tehtyä ruumiillista työtä ja koirat saivat vuorostaa levätä. Vähän tuli sellainen olo, että itku, mutta onneksi halli on nyt viikon aikana saatu korjattua ja pääsemme harjoituksiin taas tänään! JEE!!! Olemme sitä odottaneetkin. Toivottavasti Viivi ei päätä aloittaa niitä juoksujaan nyt.

Lenkkeilyä, kasvattajan vierailua

Olemme aloittaneet nyt pienet lenkkeilyt tyttöjen kanssa. Viivi saa juosta vapaana metsässä, mutta Lexie on edelleen pannassa. Ihan hyvin neiti kulkee jo lenkillä, vaikka aluksi näytti, että vetämisestä saa vain jarrut päälle. Nyt voimme aloittaa nätisti hihnassa -harjoitukset.

Nyt kevättalvi aloittaa tulonsa, joten pakkasetkin ovat hieman lauhtuneet. Olemme päässeet lenkkeilemään päivällä mukavasti. Se on ihan mukavaa ja olen kaivannutkin näitä hetkiä. Viivi näyttää kaivanneet myös.

Viikonloppuna saimme sunnuntaina yllärivieraan - Lexien kasvattajan Lindan. Hän tuli käymään kylässä ohiajomatkallaan, kun oli käynyt astutusreissulla koiransa Märthan kanssa Turussa. Hän oli nähnyt Lexien siskon Wiin Helsingissä ja nyt Lexien sitten täällä Kempeleessä. Ihan mukava oli nähdä häntä pitkästä aikaa ja porista kuulumisia. Hän antoi myös hyviä neuvoja, miten poistaa muutama ärsyttävä tapa Lexieltä. Hän yöpyi meillä ja lähti maanantaiaamusta sitten kohti kotiaan. Oli varmasti väsyttävä ajella tuo väli viikonlopun aikana yksin. Ei yhtään ihme, että hän halusi huilia välillä hetken.

Otimme muutamia valokuvia. Hän lähettää ne minulle jonkun tässä jossain vaiheessa. Laitan ne sitten tänne, kun saan ne.

--------------

Yeah, right. I should not shout before she pees. Our girl has not really yet been housetrained. I wonder what I thought about when I wrote here last time. It was probably one of the most successful days when things went perfect. Pees we have not been able to get rid off not to mention the chocolad bars. We will continue the exercises. Winter puppy is not the next one. Summer is a better time.

Agility would be nice to engage in

Last Monday, after the snow storm, our training hall collapsed and got tored a 3-meter crack thanks to a wrongly placed crane. Exercises were on hold then and on Monday we were there removing snow of the hall. It was a big job, but we had did the work. Dogs were at easy traiing. I was little sad, but fortunately, the hall has now been repaired during the week and we get to exercise again today! JEE! We are waiting for it. Hopefully, Viivi does not start her runs now.

Jogging, educator times

I have started doing little jogging with the girls. Viivi can run free in the woods, but Lexie is still on leach. Now Lexie behaves well on walks, although at first it seemed that if you pulled, Lexie put her breaks on. Now we can start "very nicely on a leash" -exercises.

Now spring winter is beginning to start, so the weather has been slightly warmer. We now can do jogging during the day. It is quite nice, and I longed for those moments. Viivi seems also longed for that too.

This weekend we got a surprise guest - Lexie's breeder Linda. She came to visit us after she had been on a mating tour with her dog Märtha in Turku, Finland. She had seen Lexie's sister Wii in Helsinki and now Lexie here in Kempele. It was really nice to see her for a long time and talk about thing. She also gave some good advices on how to remove a few pesky ways of Lexie. She stayed the night and left home on Monday morning. It mush have been certainly a tiring ride to do on the weekend alone. Not at all surprising that she wanted to take a break.

We took a few photos. She sends them to me at some point. I'll post them here when I get them.

Näyttelykausi avattu ja pentukerhoiltu

2011-01-10T16:48:00.033+02:00

Lexie 3 kk!

Niin se aika kuluu. Meidänkin neitimme on jo kolme kuukautta. Kauheaa! Aika on mennyt kauhean nopeasti ja tuntuu, että pentuelosta emme ole saaneet nauttia tarpeeksi. Neiti tosin on oppinut olemaan pissaamatta enää sisälle. Kaikki tarpeet mennään tekemään ulos. Tietysti joitakin epähuomiopissoja tulee, kun ei ehdi reagoida ulospyyntöön. Olemme myös käyneet tutustumassa agitreeneihin. Petri otti neidin mukaan, kun vei minut ja Viivit harjoituksiin Haukiputaalle. Siellä neiti patsasteli välillä häntä koipien välissä ja välillä innokkaasti kirmaillen. Tänään kävimme myös ajelemassa 1. kerran bussilla Oulu-Kempele välin. Bussimatkustajat ihailivat kauheasti neitiä - katseet olivat hermaantumatta pennussa. Ihastelu yltyi, kun Kempeleen koulukeskukselta hyppäsi lastillinen koululaisia kyytiin. Eräs tyttö taisikin sanoa kaverilleen, että hän koppaa tuo mukaansa.

Pentutreffeilyä

Koska Oulun seudulle on syntynyt nyt paljon pentuja, päättivät paikalliset pennunomistajat pitää pentutreffit shelttien kesken. Sellaiset pidettiin sitten uuden vuoden jälkeen heti loppiaisviikonlopun sunnuntaina. Kokoonnuimme Seijan ja Juhan kotiin Kiviniemeen. Paikalle saapui 9 pentua:
- Lexie (Henna ja Petri Eklund)
- Agnes (Maikki Kuivala)
- Late, Kurttu ja Miisa (Tarja Nevalainen)
- Leidi ja Siri (Seija Tyni ja Juha Sipola)
- Asta (Iina Hautala)
- Sulo-Santeri (Päivi Lilleberg)

Menoa ja vilskettä riitti siis näiden kesken. Hauskaa oli seurata, kun pennelit viilettivät menemään pitkin lattiaa ja käytiin sitä välillä ulkonakin temmeltämässä pisutauko. Aikuiset koirat olivat ihmeissään vilskeestä ja välillä heitä hieman harmittikin penneleiden ilot. Olisivat halunneet niin osallistua siihen. Otimme Viivin mukaan treffeille, mutta rassu ei oikein olisi pärjännyt kyllä omillaan penneleiden seurassa. Seuraavaksi muutama kuva leikkien tiimellyksestä:

------ AGNES ------

------ LEXIE JA LEIDI ------

------ LEXIE HYÖKKÄÄ ------
------ LEXIE ATTACKS ------

------ LEXIE TOIMII JOHTAJANA ------
------ LEXIE AS A LEADER OF THE GANG ------

------ KAIKKI LATTIALLA LEIKKIMÄSSÄ ------
------ EVERYONE ON THE FLOOR PLAYING ------

------ LEXIE PUSUTTELEE MAIKKIA ------
------ LEXIE GIVES KISSES TO MAIKKI ------

------ LATE PESEE HENNAN KORVAN ------
------ LATE WASHES HENNA'S EAR ------

------ MAIKKI JA LEIDI ------

------ LEIDI ------

------ SIRI ------

------ KEHÄSSÄ PAINIMISTA ------
------ WRESTLING IN THE RING ------

------ LEXIE JA SIRI 1 ------

------ LEXIE JA SIRI 2 ------

------ LEXIE JA SIRI 3 ------

Lisäksi Iina Hautala otti muutaman kuvan myös pentujen temmellyksestä. Ne löydät seuraavasta linkistä: TEAM KOHELTAJAT KUVAPANKKI

Kajaanin Tamminäyttely

Avasimme näyttelykaudenkin viime viikonloppuna. Kajaanin Tamminäyttelyt pidetiin 8. - 9.10.2010 Kajaanin pallohallissa. Shelttien kehä oli sunnuntaina klo 9 alkaen. Sheltit esiteltiin kehässä 10 ja tuomarina toimi Johan Andersson Ruotsista. Urokset esiteltiin ensin. Viivin veli Pate oli mukana leikeissä ja hän sai arvostelussa EH:n eli erittäin hyvän, mutta ei sijoistusta. Viivi pääsi osallistumaan näyttelyissä jo nuorten luokkaan. Mekin saimme arvostelussa EH:n eli erittäin hyvän. Hieman jäi harmittamaan, miksi emme saaneet punaista eli ERIä. Arvostelu kokonaisuudessaan löytyy Viivin näyttelytuloksista.

Olin hyvin tyytyväinen siitä, mitä tuomari kirjoitti arvosteluun esittämisestä. Olin hieman harjoitellut ja katsonut mallia videoilta netistä, miten näyttelyissä tulisi toimia. Se tuotti tulosta, koska tuomari kehui esittämistä. JEE! Arvostelusta voisi sanoa, että turkin kasvatukseen ja korvien liimaukseen seuraavaksi. Tässä seuraavaksi oman kuvaajamme Petrin kuvasatoa näyttelyistä: Petrin kuvablogi.

-------
Lexie 3 months!

So the time goes. Miss of ours is already three months old. The Horror! Time has gone quickly and it feels terrible that we have not been able to enjoy of Lexie's puppy time enough. Miss admittedly has learned to not to pee inside. All she needs is to go out. Of course, some quick pees comes inside stilee when you do not have time to react out of a request. We have also become acquainted to agility. Petri took our Miss to Viivi's and mine agility training. There at first Miss walked her tail between her legs and was a little scared, but after a while she hopped and skipped around. Today we also drove the first time on a bus from Oulu to Kempele. Passengers on the bus marveled our Miss - all eyes were on her. She took an other level in admiring when students from Kempele school center jumped aboard. One girl told her friends that she will snatch that dog - it is so cute.

The exhibition season is opened and we've gone to puppy club

Since the Oulu region has now so much puppies, we owners decided to date with all the shelti puppies. Puppy gathering was kept on the first sunday after the new year. We gathered to Seija's and Juha's home in Kiviniemi. There arrived 10 puppies:
- Lexie (Henna ja Petri Eklund)
- Agnes (Maikki Kuivala)
- Late, Kurttu ja Miisa (Tarja Nevalainen)
- Leidi ja Siri (Seija Tyni ja Juha Sipola)
- Asta (Iina Hautala)
- Sulo-Santeri (Päivi Lilleberg)

There was lots of bustle between puppies. It was fun to watch when puppies run aroud the place on floor and outdoors taking a peeing session. Adult dogs were amazed the hustle and some of them were a little annoying of puppies joy. Aduld ones would have liked to attend. We took our Viivi on a date, but poor little thing could not really co-op with them. Up there are some photoes. Iina Hautala took some photoes too and them you can find from this link: TEAM KOHELTAJAT KUVAPANKKI

Kajaani's January Show

The exhibition season was opened last weekend. Exhibition was held in Kajaani 8. - 9.1.2011 Kajaani Ball Hall. Shelttien ring was on Sunday at 9 am. Shelties were presented in the ring 10 and the judge was Johan Andersson from Sweden. Male dogs were first presented. Viivi's brother Pate was there, and he received a blue ribbon - a grading of EH (in english very good). Viivi attended in dog show for young dogs category. We, too, we got a blue ribbon - grading EH (in english very good). I was a little disappointed of why we did not get the red. Review in its entirety can be found Viivi show results.

I was very pleased with what the judge wrote in criticism of the presentation. I have practiced presenting a little and watched some model videos from the Internet of shows and how to deal with it. It paid off, because the judge praised the presentation. Yay! After the criticism I could say that we have to make the coat look better and glue the ears before next show. Up there you can see some photoes of us in the show.

1. terveystarkastus tehty - 1. health check done

2010-12-30T19:51:00.004+02:00

Kävimme tänään illasta Lexien kanssa ensimmäisessä terveystarkastuksessa. Akuuttiin varailin ajan yli viikkoa sitten ja samalla madotinkin neidin. Nyt on neiti katsottu ja piikki annettu. Ilmoittauduimme samalla Akuutin omaan pentukerhoonkin.

Lääkäri Minna Liinamaa sanoikin tykkäävänsä tytöstä paljon, että on terve ja hyvä luonne. Neiti pojottikin pöydällä iloisesti ja ei käyttäytynyt huonosti ollenkaan. Olen siis neitiä opettanut hyvin kosketteluun ja katseluun. Hampaatkin antoi katsoa nätisti. Piikki ei pelottanut myöskään, vaan neiti oli kuin Viivi pentuna eli ei tajunnutkaan, että sellainen niskaan laitettiin. Punnitsin Lexien samalla ja painoa oli kertynyt nyt 3 kg tasan.

Omistajalle tuo kaikki lääkärin kehu on aina ihanaa kuultavaa ja tuo lämmön sydämeen. Alla neiti 12 viikkoa vanhana.

-----

Today evening we went with Lexien to her first medical examination. I phoned us a time in Akuutti over a week ago and at the same time a give her worm treatment. Now, she is checked up and 1. shot is given. At the same time I singed her up to Akuutti's own puppy club.

Minna Liinamaa was our doctor and said that she likes our girl a lot - she is healthy and has good temperament. Miss Lexus stood cheerfully on the table and did not behave badly at all. So, I have taught her very well in touching and viewing. She gave the doctor to look at her teeth nicely. Shot did not bother her either, she was like a Viivi as a puppy ie did not know at all what was put on the neck. I weighed Lexie at the same time, and she weighted 3 kg.

To owner the doctor's praise is always wonderful to hear and will warm your heart. Up you can see our Lexie 12 weeks old.

Joulu on syöty ja kaikki väki nukkuu - Chrismas has been eaten and everyone is sleeping

2010-12-28T10:47:00.006+02:00

Joulu on ohitse! JES! Joulun jälkeen tulee aina kauhea ahdistus siitä syödystä ruokamäärästä. Onneksi ne lähtevät joulun jälkeen nätisti, kun tehostaa lenkkeilyä ja vähentää määriä. Tasapaino on siis pian saatu kehoon takaisin.

Viikot 52 ja 1 pidetään tosiaan taukoa agilityn harjoittelussa, joten Viiville on tiedossa tylsät ajat. Tosin kotona ei kovin tylsää ole, kun Lexie pistää parastaan kiusatakseen Viiviä.

Agility on meillä nyt tavoitteena aloittaa ensi vuoden puolella myös Lexien kanssa. Viivin agikurssin vetäjä Kirsi Yliruokanen suositteli meille pentukursseja, joita alkaa keväällä. Aloitan nyt tiedustelut niiden suhteen.

Viime päivinä on ärsyttänyt ehkä eniten talvessa nuo pakkaset. Harvassa ovat päivät, jolloin pakkasta on -15. Eilen oli hyvä päivä, koska pakkasta ei ollut kuin -10, mutta tänään pakkanen on laskenut taas normilukemiin eli -20 ja enempään. Lexietä ei viitsi ulkona paljoa pitää ja Viivi ei lenkillä tykkää olla pakkasen ja tuulen takia. Toisaalta, kun tähän vielä lisätään minun nuha, soppa on valmis. Mökkihöperöksihän sitä tässä tulee!!!

Joulu meni mukavasti. Vanhempani tulivat meille viettämään aattoa ja joulupäivää. Oli mukava viettää joulua näin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun vanhempani tai kukaan tuli viettämään joulua meidän kanssamme näin. Teimme paljon ruokaa ja ostimme juotavaa kaikkien tarpeisiin. Petri paistoi ensimmäisen joulukinkkunsa tänä vuonna. Loppujen lopuksi ruokaa ja juomaa oli yli tarpeiden. Petri veikin tänään töihin viimeisiä rääppiäisiä. Viivi ja Lexie nauttivat siitä, että saivat olla kotona ja täällä oli uusia ihmisiä viettämässä heidän kanssaan aikaa.

Mitä Lexie on tehnyt?

Täytyy vain sanoa, että Viivin kanssa pääsimme helpolla. Nyt, jos koskaan, sen on huomannut. Tulevaisuudessa en hanki koiraa keskellä talvea. Jos hankin, hankin sen kevättalvesta. Näiden pakkasten takia, sisäsiisteys on vielä jossain unelmissa. Paperille mennään noin kolme kertaa viidestä. Vaikka olemme yrittäneet viedä Lexietä ulos aina nukkumisien ja syöntien jälkeen, pissiä tulee valtavasti. Kakka on sentään normalisoitunut 3-4 kertaan päivässä ja aina ruoan tai unien jälkeen.

Lexie syö käytännössä kaiken, mitä vain sattuu olemaan hampaiden lähettyvillä. Lexie syö listat, seinät, kengät, matot, sanomalehdet, sohvat ja omat kakkansa. Kivaa, eikö? Tätä tapahtuu vain öisin tai silloin, kun silmä ns. välttää. Olemme tosin selvitäneet tähän inhottavaan asiaan syyn ja hyvän ratkaisun. Tiemme vie ananaskauppaan tänään. Olisikohan mehu hyvä asia?

Jätä-sana on opittu kohtuullisesti viimein. Tosin joskus halu voittaa edelleen käskyt. Pienellä ei vielä kenttäkestävyys ole niin huipussaan. Hauskinta on seurata, kun käskyä toteutetaan käytännössä. Mahtava tilanne on päivittäin se, että Lexie ei saa mennä Viivin kupilta syömään. Siinä vieressä Lexie tanssii ja haukkuu kuin puhuen itselleen: "Emäntä on sanonut, että ei saa ottaa. Jos kuitenkin ottaisin, koska se on hyvää. EI! EI! EI! En saa ottaa! Jos kuitenkin ottaisin? EI! EI! EI! En saa ottaa!" Tuota jatkuisi vaikka kuinka kauan, joten olen sitten napannut tytön syliin ja vienyt pois vaikean päätöksen juurelta.

-----

Chrismas is over! JES! After Christmas comes always the feeling of disgust of all the food you ate. Thank god it all goes away soon nicely, when you put some power into jogging and minimize the amounts of food. Balance is soon back in the body...

Weeks 52 and 1 will be break weeks from agility training, so Viivi is going to have some dull times now. On the other hand at home it ain't so dull at all, because Lexie puts her best in teasing Viivi.

We have desided to start agility training with Lexie too in beginning of the next year. Viivi's agility trainer Kirsi Yliruokanen recommended us some agility puppy courses. They start at spring. I have begun to ask about those.

Lately I've begun to hate these frosts in winter. It's been a couple of days when frost is less -15. Yesterday was a good day, because we had only 10, but now is now -20 degrees or more. I can not put Lexie out hardly and Viivi not go walking because there are a lot of frost and the wind is blowing. On the other hand, when you add all of this in addition to my cold, the soup is cooked. I soon "mökkihöperö"!

Christmas went well. My parents came to us to spend the eve and Christmas day. It was nice to spend Christmas this way. This was also the first time, when my parents or anyone came to spend Christmas with us this way. We did a lot of food and we bought a drink for all needs. Petri baked his first chrismas ham this year. Ultimately, food and drink was over our needs. Petri took left overs to work today. Viivi and Lexie enjoy that we had these new people at home with us and spending time with them.

What has Lexie done?

I'll just have to say that with Viivi we got easy. Now, if ever, it is noticed. In the future, I do not get a dog in the middle of winter. If acquired, the acquisition must happen in the late winter. These sub-zero temperatures makes it impossible to house train the dog. She goes to paper about three times out of five. Although we have tried to take Lexie out always after sleep and eating, the amount of pee is enormous. Pooping has at least returned to normal - 3-4 times a day, and always after food or a nap.

Lexie eats virtually everything that just happens to be nearby teeth. Lexie eats moldings, walls, shoes, rugs, newspapers, sofas and its own poop. Nice, huh? This only happens at night or when she's out of sight. Admittedly, we have found out the reason for this disgusting matter and a good solution . Our path will take us to the pineapple trade today. I wonder if juice is a good thing too?

Leave-word we have finally learned in some situations. Although sometimes the desire wins the commands. Little Lexies field strength is still in progress. Funniest thing is to follow the command in practice. A great situation on a daily basis is when Lexie cannot go to Viivi's cup to eat. Next the cup Lexie dances and barks like talking to herself: "Mum said that I should not eat from that cup. However, I would like to because it is so good. NO! NO! NO! I cannot take from it! However, if I'd take just a little? NO! NO! NO! I cannot take from it! "That would continue no matter how long, so I resolve the situation by taking the girl on my lap and off the difficult decision.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2011!

2010-12-23T21:18:00.003+02:00

Jouluista helinää ja pörinää

2010-12-21T09:00:00.005+02:00

Jouluviikko - MITÄH?

Niin se vain tuli - jouluviikko. Tässä vaiheessahan pitäisi olla valmiina kaikki joululahjaostokset ja kuuset laitettuna + kortit lähetettynä. Samoin pitäisi olla jouluruoatkin ostettuna ja muuta. Arvatkaapa, mitä olen saanut noista tehtyä? Melkein kaiken. Jouluruokien ostokset jätämme tässä huomiselle, mutta muuten olen saanut tehtyä kaiken muun. Kauheaa!!!

Anoppini Marjatta kävi kyläilemässä luonamme viime viikonloppuna. Viivi ja Lexie olivat aluksi hieman ihmeissään uudesta ihmisestä, mutta tottuivat pian. Jopa syliin piti päästä nukkumaan, joten aika hyvää luottamusta antoivat Marjatalle. Viivihän on aina tykännyt Marjatasta, joten Lexie vain jatkoi samaa perinnettä. Viimeisenä iltana oli ilo katsella, kun Lexie nukkuu hartaasti jalkovälissä Marjatan tehdessä ristikkoa.

Touhua on riittänyt: kakkaa ja pissaa tulee normaaliin tapaan, lehtiä revitään normaaliin tapaan ja kaikki mahdolliset muruset syödään normaaliin tapaan lattialta. Tämän lisäksi pidetään vielä pientä villiä koko ajan yllä eli leikitään ihan päättömänä kanana.

Olemme aloittaneet tehokkaamman sisäsiisteyskasvatuksen. Viemme neidit aamulla heti heräämisen jälkeen ulos. Lasken päivässä aina kahden tunnin välein, milloin pitäisi ns. pissien tulla. Tällöin vien aina neidit pihalle, jotta he tekisivät molemmat pissan ulos. Viivi näyttää mallia ja Lexie tekee perässä.

Kävimme eilen taas pentuvierailulla. Nyt veimme me itsekin pennun käynnille. Eija ja Juha ottivat meidät avosylin vastaan. Tämä oli kiva, koska Lexie kaipasi leikkikavereita ja siellähän niitä oli oikein joukoittain. Paikalle saapui myös Kaltakarin Aini. Hän samalla ns. koplasi pennut ja Lexie pääsi mukaan myös. Paljon kehuja tyttö sai, joten katsellaan, mitä tuleman pitää.

Lexie otti pian koko laumasta valta-aseman ja alkoi ns. alistaa muita tahtoonsa. Oli hauska katsoa painimista, kun neiti nakkelee menemään toisia pentuja leikkimielisesti. Muutama painikuva jäikin talteen:

Lexie jäi Petrin kanssa Seijalle ja Juhalle, kun me Viivin kanssa menimme sitten illaksi agitreeneihin pitkästä aikaa. Tämän jälkeen vuorossa onkin kahden viikon tauko.

Viivi nautti treeneistä. Kirsin sanoin Viivi pääsi viettämään "kahdenkeskistä aikaa mamman kanssa". Tämä oli oikeasti hyvin sanottu, koska meidän kemiat osuivat hyvin kohdalleen. Esteillä osasimme olla ihan kohtuullisen hienosti ja keppejä osaamme mennä jo ilman nauhaa. Rengas tuotti aluksi hieman vaikeuksia, koska meitä pelotti nimenomaan nuo kilisevät metalliketjut. Metalliääni on paha ääni Viivin mielestä.

Harjoittelimme seuraavia esteitä:
- Hyppy - putki - (hyppy) - hyppy - hyppy x 2 (ympyrässä pidempi ja sitten lyhyempi)
- Hyppy - rengas
- Kepit

-----

Christmas Week - WHAT?

So it came - the Christmas week. Today should be ready all the christmas gift shopping and the trees should be decorated + christmas cards sent. Similarly, should chrismas food be taken care of too. Can you guess what I have done of all those things? Almost everything. Christmas shopping for dishes we leave tomorrow, but otherwise I have done everything else. Horrible!

Marjatta, my mother-in-law, visited last weekend. She spend couple of nights with us. Viivi and Lexie were initially puzzled about a new people, but soon they got used to her. They had to go to sleep at Marjatta's arms, so pretty good confidence they gave to Marjatta. Viivi has always liked Marjatta, so Lexie just continued the same tradition. On the last night it was a joy to watch, when Lexie was sleeping in Marjatta's lap, when she was making her chrossword puzzle.

There is hustle in the air: Lexie poos and pees as usual, she gets newspapers torn out as usual and eats any crumbs from the floor in the normal way. In addition, she gets yet a little wild at times or she plays with Viivi like a headless chicken.

We have begun a more efficient internal cleanliness education. We export ladies outside in the morning immediately after waking up. I calculate that at two hour intervals she should do her things. So every two hours I take the ladies at the yard, so that they would both pee out. Viivi shows the way and Lexie will follow.

We went yesterday to visit other puppies. Now, we took our puppy to a visit too. Eija and Juha welcomed us with open arms. This was nice, because Lexie was in need of playmates and there was lots of them. After a while, there arrived Kaltakari Aini too. She looked and checked the puppies and Lexie got checked too. She received a lot of praise, so let's watch what is to come later on.

Lexie took control over a whole herd as soon as possible. She wants to subject others to her will. It was fun to watch wrestling when Miss Nutcase and the other puppies went to each other in a playful manner.

Lexie stayed with Petri at Juha and Seija, when we went to agility training at the evening. It had been a while. After this, there is a two-week break.

Viivi enjoys the trainings. As Kirsi said, Viivi agreed to observe a "two-on-one time with Mom." This was really well said, as we had chemistry that evening. We löike to jump and they go well. Sticks we can go, even without the strap. The tire was at first a little difficult, because we are afraid of precisely those metal chains. Metal sound is bad sound from Viivi's view.

We practiced following obstacles:
- Jumping - tubes - (jump) - jump - jump x 2 (circle longer and then shorter)
- Jump - ring
- Cues

Aika kuluu nopeasti - Times goes so fast!

2010-12-18T14:50:00.008+02:00

Aikaa kuluu todella nopeasti koiria katsellessa. On se vain niin jännää, miten nuo kaksi keskenään kisuavat.

Viivi ja seikkailut

Olemme nyt Viivin kanssa aloittaneet paluun normaaliin arkeen. Pahimmat pakkaset menivät siis ohitse ja olemme päässeet käymään lenkeillä. JEE! On se ollut mukavaa, kun neiti on päässyt irtautumaan välillä alituisesta kisuamisesta ja häirinnästä. Lexie nimittäin pitää parastaan siinä, että saa näykittyä Viiviä takamuksesta tai sitten partakarvoista.

Viivi on aloittanut nyt se dominoinnin sitten kunnolla. Se pyöräyttelee aina Lexietä, jos tämä alkaa uhittelemaan liikaa. Viivi taistelee myös leluista nyt hanakammin. Tosin vielä onneksi ovat leikit olleet ihan mukavia ja hyviä eli Viivi ymmärtää, että Lexie on vielä pieni.

Lexie ja elämä uudessa kodissa

Lexie on kyllä valloittava tapaus. Se osaa olla nätti ja toisaalta sitten ilkeäkin. Lexie syö kaiken mahdollisen, mitä lattialta löytyy. Meillä oli paljonkin sanomalehtiä aluksi lattioilla pisuvaippoina, mutta olemme joutuneet vähentämään niiden määrää sen takia, että Lexie tykkää syödä paperit. Nyt lehtiä on vain pisu- ja kakkapaikoilla, jonne mennään itse asialle. Ehkä kohta siirrymme ulos.

Lexie on nauttinut viimeiset päivät siitä, että hän on saanut käydä syömässä takapihatossujani. Kyllästyin lopulta kokoaikaiseen vahtimiseen ja kieltelyyn. Sivelin niihin hieman tapascoa ja vielä habanero tapascoa, jotta pureminen loppuisi. Jätin kengät lattialle, ja jäin odottamaan, mitä tapahtuisi. Lexie meni tavalliseen tapaansa kenkien luokse ja otti yhden haukkauksen. Tämän jälkeen alkoi tapahtua: pää vetäytyy nopeasti pois tossuilta, jonka jälkeen suuta piti maiskutella ja tassulla puhdistaa. Tämän jälkeen Lexie juoksi ympäri kämppää pärskien ja päätä heiluttaen. Annoin hänelle maitoa, jotta pahin polte häviäisi. Tämän jälkeen ei tossuihin ole enää koskettu.

Lexie on ärhäkkä tapaus. Jos kiellät häntä jostakin, hän haukkuu sinulle takaisin. Se on aivan eri asia kuin Viivin kanssa. Viivi teki aina niin kuin sanottiin ilman hirveää taivuttelua. Katsotaan, mitä tässä tapahtuu. Pitää vain olla tiukka.

Lexie on myöskin osoittautunut varsinaiseksi gazelliksi. Siivosin eilen työhuonetta ja kasasin sitten ns. tavaramuurin, että tytöt "eivät pääsisi" minua katsomaan sinne. Lattialla kun oli pientä tavaraa, joka menisi ainakin Lexien suuhun nopeasti. Viivi ei tullut, koska häntä kun kieltää kerran, hän ei tule. Lexie taas koko ajan kiipeili muurin päälle ja jäi sitten siihen seisoskelemaan tulematta alas tai toi siihen tikun, jota tämä sitten jäi syömään sen muurin päälle. Korkealta on siis kiva katsella maailmaa. Varsinainen kukkulan kuningas -kompleksi on siis syntymässä.

Ihaninta on, että yöt meillä nukutaan hyvin rauhallisesti. Ei ole turhia vikinöitä kesken yön eikä herättämisiä. Pitkät yöunet nukutaan hyvin rauhallisesti, joka on todellakin ihanuus! Pissoja neiti on yöllä tehnyt, mutta silloin se on noussut vain sängystä pois, pissannut kauemmas nukkumapaikalta ja mennyt takaisin nukkumaan.

Olemme myös harjoitelleet ulos pissimistä. Vielä se ei ole onnistunut kuin kerran, mutta eiköhän sitä tästä selvitä eteenpäin, kun pahimmat pakkaskaudet menevät ohitse.

Viivilandia kiittää ja kuittaa...

----------------

Time passes really quickly while watching these dogs. It is just so exciting, how those two together get along and settle the score.

Viivi and adventures

I have started to return to normal everyday life with Viivi. That means the worst frosts are finally over and we can go to our walks. Yay! It has been nice when she has got to break away from the constant harassment. Lexie tries to be indeed the best of it, that she can bite Viivis buttocks or click beard hair.

Viivi has started properly her way to dominance. She always trows Lexie if this starts to bark or tries to take over. Viivi fights over toys now. Fortunately, even though the games were really nice and good, Viivi understand that Lexie is still small little puppy.

Lexie and the life in the new home

Lexie is indeed a captivating persona. She can be pretty and then on the other hand very mean. Lexie eats everything possible thing, what can be found on the floor. We had plenty of newspapers as diapers at first on the floor, but we have been forced to reduce their number by the fact that Lexie likes to eat paper. Now the leaves are only to pissing and pooping zones. Perhaps some point we move out to pee and poop.

Lexie has been enjoying the last days of eating my backdoor shoes. Finally I got fed up with a full-time guarding and saying "HYIII!" I put some tapasco to them a little (habanero tapascoa) to end the biting. I left my shoes on the floor, and I waited for what would happen. Lexie, as usual, went to the shoe's and took one bite. After this began to happen: the head retreats quickly from the shoes, after she smack her mouth and cleaned it with paws. After that Lexie ran around the place coughing and moving her head waving. I gave her some milk, so the worst burning would be eliminated. Thereafter, no slippers were no longer bitten by Lexie.

Lexie is a feisty fellow. If you deny her something, she barks back to you. It is a very different thing from when you compare her to Viivi. Viivi always did as told without the awful power of persuasion. Let's see what happens here. You just have to be strict.

Lexie has also proved to be an actual gazelle. Yesterday, I cleaned the studio and then I heaped a so-called wall so that the girls "would not get in the studio". There would be lot of little stuff on the floor, which get easily to Lexies mouth. Viivi did not come there, because when you deny her something, she will not do it. Lexie on the other hand climb over the wall and then stayed to stand on the wall. There she would stay and watch the world or go and find a stick and eat it there - top of the wall. From so high is so nice to look at the world. The actual king of the hill complex is being created.

Most wonderful thing is that at nights we sleep very peacefully. No whining at nights. Long night's sleep in a very calm state - which is really wonderful! She does pee at night, but then she rise from off the bed, pees and then comes back to sleep.

We've also been practicing peeing out. Yet it has failed more than once, but I think we'll get there after the worst frost season.

Viivilandia - over and out...

Ensimmäiset päivät takana!

2010-12-13T11:04:00.010+02:00

Viikonloppu on mennyt vilahtaen. Miten se aika kuluukin tuolla lattian rajassa riehuen tuon yhden pienen kanssa ja sitten tuo isompi yrittää koko ajan viedä myös huomion. Hieman on vielä epävarma olo Viivillä omasta asemastaan, mutta eiköhän se selviä, kun vahvistamme sitä tietyillä tavoilla. Toivottavasti neiti tajuaa, että hän on se ensimmäinen ja ottaa lopulta valta-aseman.

Viivin asema ja maailma nyt

Viivi on ollut Lexien saavuttua hieman epävarma omasta tilastaan. Otetaan vastaan siis neuvoja, miten aikaisemman koiran asemaa voi parantaa tai totuttaa hänet siihen, että täällä talossa on nyt kaksi koiraa. Viivi on vielä aika kulttuurishokissa kaikesta tästä, joten toivon (sormet ristissä), että iso neiti tajuaa olevansa herra pian. Aika toivottavasti parantaa tilanteen.

On ollut hauska seurata iltavillejä tytöillä, kun kämppää kierretään kauhealla vauhdilla ympäriinsä. Perusreitiksi on nyt tullut juosta olohuoneesta eteiseen, eteisestä keittiöön ja keittiöstä olohuoneeseen takaisin. Siinä matot saavat kyytiä ja alustat samoin. Rataennätyksiä on rikottu joka ilta.

Hauskin leikki, miten olen tässä valtataistelussa nähnyt, on ollut tikun omistajuudesta väittely. Kun Lexie sai tikun, Viivi otti sen pois ja kantoi omaan paikkaansa. Pian Lexie tulee perässä ja ottaa tikun Viiviltä pois. Lexie juoksee omaan paikkaansa, mutta pian Viivi on perässä ja ottaa taas tikun pois. Tätä jatkuu vaikka kuinka pitkään. Lopulta toinen kyllästyy ja se toinen on useimmiten Viivi. Harmillista, että neidistä on tullut "munaton", vaikka aikaisemmin esimerkiksi shelttilenkeillä ja kaikissa muissa paikoissa neiti on ollut se ykkönen. Katsellaan, miten ajan kanssa käy.

Olen yrittänyt vahvistaa Viivin asemaa siten, että olen tervehtinyt häntä ensimmäisenä aamulla, antanut ruoan ensimmäiseksi Viiville ja aina tehnyt kaiken ensin Viiville ja sitten Lexielle.

Sairaus hiipi perheeseemme

Kaikki valokuvaukset ovat jääneet vähälle, kun Petri on sairastunut uudelleen tautiin. Kuume nousi lauantaina illalla uudelleen ja mies meni ihan tukkoon. Ääntä tuskin lähtee ollenkaan ja sitten silmät rähmivät kauheasti. Kuume on ärsyttävä siten, että se nousee ja laskee koko ajan. Se ei asetu aloilleen ollenkaan. Hänellä on tosin aika varattuna iltapäivälle lekurille, joten toivottavasti saamme jotain selvyyttä, onko tämä se possunuha vai ei. Toivottavasti ei tartu minuun! Olen ottanut nyt itse kauhean vitamiiniähkyn, että ei tulisi päälle. (Sormet ristissä!)

Pitää siis itse ottaa kamera käteen. :D

------

The weekend has gone past with speed. My time has been spend on floor level with that new little rascal, and then I try to give the bigger one some care, that she does not get too jealous. Viivi is little uncertain still, but I guess it change when you confirm it in certain ways. Hopefully, she realizes that she is the first.

Viivi's role in our world now

Viivi has been a little insecure when Lexie arrived. So every advice is taken in notice, how the earlier dog can accustom to the fact that there is two dogs in the house now. Viivi has a little culture shock of all this, so I hope (fingers crossed), a big girl soon realizes that she is the master of the house in a good way. Time will hopefully improve the situation.

It's been fun to watch the "wild" girls, when the cabin is rotated around in a terrible pace. For a basic tour has now become a run from the living room to the hallway, from the hallway to kitchen, then from kitchen to the living room back. Carpets get banged and platforms as well. Track records have been broken every evening.

The funniest play, what I've seen between this power struggle, has been defining the ownership of a stick. When Lexie got stick, Viivi took it out and carried it on her own case. Lexie will soon follow and take the stick from Viivi. Lexie runs to her own place, but soon after Viivi comes after again and goes off with the stick. This continues endlessly. Eventually, one of them get tired of second and usually its Viivi. A pity that the lady has become a "ball less", although in the past, for example sheltti gatherings and at all other places she has been the number one. We'll see what happens with time.

I have tried to strengthen the role of Viivi such a way that I'm the first to greet her in the morning, I give the food first to Viivi and always do everything first to Viivi and then to Lexie.

Sickness crept in the family

All photographing is now on pause. Petri has got the flue again. On saturday night, fever rose again and the man went pretty sick. Sound barely leaves at all from the troat, and then the eyes get glotted terribly. Fever is changing all the time: it rises and falls all the time. It does not settle at all. He is got a doctor appointment for the afternoon, so hopefully we get some clarity on whether this is - the piggy flu or not. I hope he did not give it to me! I've been taking lots of vitamins now. (Fingers crossed!)

I have to try to take pictures myself. :D

Viivi & Lexie

2010-12-12T11:51:00.005+02:00

Henna ja Petri saivat eilen maailman parhaimman joululahjan: Lexien eli Kråkeslottetsin Miss Lexuksen.

Neiti tuli perheeseemme positiivisten yllätysten sarjan kautta. Lopuksi kaiken kruunasi onnellinen päätös, että saisimme hänet.

Kävimme hakemassa Lexien kotiimme eilen lauantaina Luleåsta. Hakureissu oli sinänsä vaivaton, vaikka aluksi pelkäsin, että matka olisi vaikea ja pelottava kokemus pennulle. Hän kuitenkin nukkui suurimman osan ajasta. Lexie tosin oksensi kerran autossa ja pissasi kerran syliini. Ei sen suurempia. Ihan normaalia varmaan hakureissulla.

Ilta meni mukavasti tutustellessa. Viivi oli hieman aluksi ihmeissään tuosta pienestä karvapallosta, joka ilmestyi yhtäkkiä kotiimme. Ilta menikin Viivin puolesta haistellessa ja haastaessa leikkiin. Kämppää juostiin ympäri tosissaankin välillä.

Tässä muutama otos eiliseltä illalta:

Pakkasten paukkeessa

2010-11-30T17:30:00.013+02:00

Viime kuukausi on ollut ihmeellinen. Lumi tuli marraskuun alussa ja sen jälkeen se on maassa säilynyt. En muista, milloin viimeksi olisi näin ollut. Siitä on pitkä aika. Välissä on aina ollut ainakin yksi suojakeli. Sanottakoon, että onneksi ei ole rapaa, vaan pakkasta, joten koiraakin saa pestä vähemmän.

Kuukaudessa on tapahtunut erilaisia asioita. Olemme neidin kanssa ahkeroineet agiradalla. Neiti tykkää touhusta todella paljon, joten harjoituspäivät eli maanantait ovat olleet meidän lempipäiviä. Olemme päässeet pois kontaktiestekauhustakin, joten hyvin menee. Ehkä ensi kesänä lähdemme tosiaan kisaamaan mölleissä. Viivin ei tarvitse parantaa vauhtia lainkaan, mutta ohjaajan pitää eli juoksukoulua pitää harrastaa enemmän. Toisaalta myös minä rakastan hommaa, joten mukavaa on. Pitää vain muistaa viime kerran jälkeen, että pidän selän suorana ja Viivin huomio pitää herättää jo estettä suoritettaessa.

Viivin tassut ovat vaivanneet viimeisen kuukauden ajan. Haimme lääkäriltä rasvat ja reseptin, että voisimme niitä hoitaa, mutta valitettavasti ne eivät ole parantuneet niin kuin olisimme toivoneet. Joudumme hakemaan varmaankin sen antibioottikuurin neidille. Pakkanen ei ole helpottanut ollenkaan ihottumaa.

Viime viikonloppuna kävimme alueen shelttiläisten pikkujouluissa. Oli mukava päästä taas näkemään isossa joukossa toisia shelttiomistajia sekä shelttejä. Vilinää riitti yllin kyllin Honkapirtillä. Paikkalla oli pienempiä - ihana Agnes - ja isompia sekä tietysti senioreitakin. Telmintää tosin ikä ei haitannut ja kova tohina oli menossa koko ajan. Agnes ainoana pienenä 10 vk pentuna tolskasi isojen kanssa ja sai ne innostumaan leikeistä. Agnesta oli kiva seurata pienenä pomppupallona.

Tarjoilu oli perinteisesti mahtavaa. Veimme Peten kanssa sinne jouluisen täytekakun. Pohjan ohje on helppo: 4 dl munia (n. 7 isoa munaa), 3 dl sokeria - sekoita niistä vaahto. Parasta on sekoittaa vaahtoa niin monta minuuttia kuin on muniakin eli tässä tapauksessa 7 min. Tämän jälkeen lisää sekaan 4 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Sekoita jauhot hyvin varovasti sekaan eli älä turhaan kopistele kuppia. Tämän jälkeen kaada seos kakkuvuokaan ja laita uuniin. Paista kakkua n. 55 min. 170 asteessa alatasolla. Tulee mahtava kakku. Jouluisen kakun saat siten, että kostutat kakkua viinimarjamehulla, laitat jokaiseen kerrokseen (yleensä kaksi) luumumarmeladia ja kermavaahtoa + piparin murusia. Koristele haluamallasi tavalla:

Shelttipikkujoulujen jälkeen lähdimme katsomaan Tynin Seijan ja Sipolan Juhan pentuja Kiviniemessä. Pentuja oli yhteensä kahdeksan - neljä molemmilta äideiltä - joten katsottavaa ja ihasteltavaa riitti. Ihania tapauksia olivat kaikki. Rakastan kyllä eniten trikkejä, kun niitä pentuja katseli. Soopelit ovat myös ihania, mutta kyllä trikeissä on sitä jotain. Käynnin jälkeen Petri alkoi osoittaa vakavia merkkejä pentukuumeesta. Ensi kevättä ja kesää mä odotan siis.

Lunta, räntää, vettä ja taas lunta

2010-10-30T15:31:00.023+03:00

Lokakuu ei pettänyt tänäkään vuonna, vaan ensilumi satoi 12.10. Olin tosin itse veikannut perinteistä 19.10., mutta eipä niin vain käynyt. Valitettavasti ensilumi sulaa nopeasti pois, mikä tapahtui nytkin. Saimme kuitenkin hetken nauttia siitä.

Yleiset kuulumiset

Lokakuu on mennyt hirveän nopeasti ohitse. Aktiviteetit ovat tässäkin kuussa olleet vähissä muuten. Aikaa ja voimia ei riittänyt juuri mihinkään muuhun kuin pakollisiin riitteihin. Olemme tosin käyneet edelleen ahkerasti agitreeneissä sekä lenkkeilemässä shelttien kanssa.

Agilitytreenitkin siirtyivät talviaikaa ja aloitimme viikottaisen harjoittelun Virpiniemessä pallohallilla. Harjoitusaikakin aikaistui tunnilla, joten ihan yöhön ei tarvitse enää valvoskella treenien kanssa.

Puolessa välissä kuuta kävin yhteislenkillä uuden tuttuvan Sari Pietarilan kanssa. Hän asustelee tuossa kivenheiton päässä ja olemme monesti törmäilleet toisiimme metsässä. Olemme myös vaihtaneet monesti kuulumisia ja porisseet koirista. Hän omistaa Usvapilven kennelin täällä Kempeleessä. Hän hankki alkukesästä shelttipennun, joka on aina tomerana Viivin kanssa leikkimässä, kun näemme. Päätin sitten kysyä Sarilta, haluaisiko hän lähteä yhteislenkille ja sehän sopi. Kävimme sitten kiertämässä pienen lenkin ja neidit leikkivät menemään koko matkan. Viivikin oli ihan väsy sen jälkeen. Taidamme tehdä sen taas tässä ajan kanssa uudestaan.

Allekirjoittanut pääsi nauttimaan kuun viimeisellä viikolla ihanasta opettajien oikeudesta eli syyslomasta. Päätin ottaa ko. loman ihan lunkista ja sehän onnistui melkein... Lähetin yhden työpostin maanantaina ja en ole ajatellut työasioita ollenkaan sen jälkeen. Petrikin päätti osallistua tähän lomailuun ottamalla pari lomapäivää loppuviikosta. Valitettavasti ne päivät olisi voinut ottaa hänen kohdallaan saikkuna, koska Petri sairastui heti torstaina kunnon lentsuun ja kuumeeseen. JEE! Loma muuttuikin sitten mussun hoivailuksi. Eipä se tosin haitannut, Viivi oli onnellinen, kun olimme molemmat kotona.

Viivi ja pienet vaivat

Lokakuun aikana neitimme kehitti takajalkoihin pienen ihottuman. Huomasin sen, kun menimme lonkka-, kyynär-, polvi- ja silmäkuvaukseen Akuuttiin 2. lokakuuta. Aloitin sitten heti rasvakuurin takajalkoihin, mutta se ei auttanut. Jouduimme viemään tyttösen sitten puolessa kuussa lääkäriin ja saimme uudet ropit mukaan: rasvaiset silmätipat jalkoihin (hassua!!!) ja sitten särky/tulehduslääkkeitä + antibioottikuurin. Tämä ko. kuuri oli tosin sitten vasta viimeiseksi vaihtoehdoksi, jos rasvat ja tulehduslääkkeet eivät auta.

Laitoimme rasvan aina yöksi jalkoihin. Tein neidille pienet tassutossut, jotka sitten laitoimme jalkaan kuminauhakiristeillä. Hyvin ne pysyivät, kun muutaman käskyn jälkeen ne jäivät jalkaan.

Nyt neitiä on hoidettu ja takajalat ovat alkaneet muuttua paremmiksi eli eivät ole enää rohtuneita ja karvattomia. Katsellaan vielä ja kuivaillaan jalat kunnolla lenkkien jälkeen.

Toiseksi meillä on alettu nirsoilla ruoan kanssa kunnolla. Tätä on jatkunut jo kaksi-kolme viikkoa ja olemme nyt päättäneet, että vaihdamme ruokamerkkiä. Ehkä ruoka on liian kuivaa neidin makuun tai mautonta. Onneksi koirapiireissä on ihmisiä, jotka tietävät ruokajutuista, että mennään koiran maun mukaan. Kokeillaan.

Tutkimusmatkailua

Olemme nyt syyslomalla tehneet Viivin kanssa tutkimusmatkoja Haapamaan ja Metsärinteen metsiin. Päätin, että käymme joka päivä aina eri lenkin eli tutkimassa, mitä mistäkin löytyy. Tutkimusmatkailun tuloksena oli, että metsät ovat täynnä polkuja ja tutkimattomia alueita. Löysimme esimerkiksi vanhan luontopolun ja pitkospuut. Toisaalta metsiin on myös viety erilaisia esineitä, kuten vanhoja pesukoneita, pyöriä, autonrenkaita jne. Kaikki tämä löytyi meidän lähimetsästämme.

Metsärinteen raiskaus aloitettu

Kävimme tänään Viivin kanssa pienen 5 km lenkin lähimaastossamme. Valloitimme Köykkyrin ja kävimme katsomassa menoa koirapuistossa. Paluumatkalla eli päästyämme Metsärinteen huipulle huomasimme muutoksen lähimetsässämme. Lopultakin metsän raiskaus on aloitettu ja sinne on ilmestynyt paljon pelkäämämme kaavoitukset ja kaadettavien puiden merkinnät. Niin se katoaa. Lopuksi loppumatkallamme huomasimme paikallisen nuorison hajottaneen sen yhden hauskan maamerkin eli Novo-kypärän metsästämme. Näin se metsä kaatuu kohta...

Ymmärrän nyt hyvinkin Kummeli-lausahduksen: "Kyllä me siitä lähetään, että nämä ovat mun maita ja tänne on turha minkään luontokappaleen tulla riehuun." Eli Metsärinne on kohta täynnä rakentajia ja ne huutavat, että tänne ei koiranpaskaa sitten kannata tuoda. Siinä menee nekin metsät.

Tutkimuksia, tutkimuksia ja tutkimuksia

2010-10-02T19:37:00.006+03:00

Niin ne päivät vilahtavat ja on tullut aika viedä pieni karvaturri tutkimuksiin ts. haluamme saada joskus pieniä Viivejä. Tämän takia pitää tutkituttaa kaikki perinnölliset sairaudet ja yleiskunto. Veimme siis Viivin täten shelttien joukkotarkastukseen Akuuttiin, missä Viivin silmät, lonkat, kyynärpäät ja polvet kuvattiin ja tutkittiin.

Kuivalan Maikki järkkäsi 2.10.2010 lauantaiksi shelttien joukkotarkin, jonne lähdimme sitten KIITOS MAARITIN! (Onneksi Maarit muisti mainita asiasta.) Samalla kerralla sai siis tutkituttaa lonkat, polvet, kyynärpäät ja silmät. Joukkotarkissa sai myös tehtyä nämä tutkimukset hieman normaalia halvemmalla, joten kannatti todellakin käydä. Jokaisella sheltillä ne tutkimukset on vähän kuin pakko tehdä, joten tällaisen joukkotarkin sai helposti kasaan. Paikalla oli paljon tuttuja naamoja - Viivin veli Patekin.

Tutkimukset tehtiin Akuutissa sekä lääkärinämme toimi Kaisa Wickström. Aikataulu oli hieman joustava, joten jouduimme hetken odottelemaan. Tulimme paikalle jo noin 20 yli kaksi, koska ajoissa piti olla. Aikamme oli tosin vasta klo 15.15. Pääsimme lopulta lähtemään pois viiden jälkeen, joten hieman venyntää aikataulussa oli. Ei se tosin haitannut, koska aikaa sai viettää Minnan ja Yliruokasten porukan kanssa. Siskoni Jonna tuli myös pitämään seuraa meille.

Näin ensikertalaisena kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Kyselin varmaankin tosi tyhmiä asioita, mutta olen aina tiennyt, että jos et kysy, et myöskään tiedä. Joten toteutin tätä missiota sitten. Onneksi henkilökunta oli mukavaa ja vastaili mielellään tyhmiinkin kysymyksiini.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että odotimme omaa aikaamme ensimmäiseksi silmäpeilaukseen. Ennen silmäpeilaukseen menoa Viivin silmiin piti laittaa tippoja 3 X 1 tippa/silmäpari 5 minuutin välein. Neiti ei ollut moksiskaan ko. toiminnosta, mutta tippojen jälkeen silmiä kutisutti ikävästi. Tunteroisen odottelun jälkeen pääsimme vihdoin lääkärin pakeille. Tuloksena oli, että ei todettu perinnöllisiä sairauksia.

Seuraavaksi lääkäri tunnusteli polvien kyynärpäiden tilanteen ja nekin vaikuttivat ihan hyviltä. Tuloksena hyvät ja moitteettomat polvet. Tämän tutkimuksen jälkeen lääkäri antoi Viiville pienen piikin, että meno rauhoittuisi ennen kuvauksia. Sitäkin piti hieman sävähtää ja katsoa, mitä se lääkäri sinne takapuoleen oikein tökkäsi.

Rauhoittava lääke alkoi toimia ihan hyvin, koska neiti oli ihan reporanka vähän sen jälkeen. Aluksi Viivi taisteli sitä vastaan ja ei halunnut luovuttaa. Ennen uneen vaipumista neiti ehti vielä oksentaakin, koska taintumuksen tunne sai varmaankin neidin voimaan pahoin. Itselleni tuli mieleen Matrix-elokuvasta kohtaus, jossa Neo taistelee tietoisuutta vastaan ja lopulta oksentaa ymmärtäessään tosiasiat. Samoin kävi Viiville. Otin sen oksennuksen jälkeen syliini nukkumaan ja siihen se sitten neiti tointui lopulta. Lääkäri kävi neidin sitten hakemassa kuvauksiin.

Kuvausten lopputulos oli A-luokan lonkat ja polvet. Todella hienot olivat kuvat lääkärin mielestä. Minä olin jännittänyt koko ajan kauheasti ja nyt meidät palkittiin tuollaisella iloisella uutisella. Kuvien katselun aikana eläintenhoitaja vei Viivin levittämälleni viltille odotushuoneeseen nukuskelemaan Jonnan valvovien silmien alle.

Heräämisessä kesti yllättävän kauan, jota eläintenhoitajakin ihmetteli. Tuntui välillä, että muut koirat heräsivät huomattavasti nopeammin. Oliko herätyspiikki jäänyt sittenkin antamatta? Toisaalta neidin ensimmäinen kerta tämmöisessä hoidossa, joten voi olla että hän reagoi herkemmin rauhoittavaan kuin muut. Pian kuitenkin neiti pääsi ylös ja oli jaloillaan. Lopulta pääsimme lähtemään noin klo 17 aikaan pois Akuutista. Kävely Petrin työpaikalle oli oma saavutuksensa, koska neiti hoiperteli sinne kuin mikäkin humalainen. Menoa oli hauska seurata.

Loppuilta meni neidillä nukkuessa.

---

Muuten syksy on mennyt ihan mukavasti taas totutellessa viileämpiin keleihin ja sateisiin. Neidistä on kesän jälkeen tullut aika hienostelija, koska esimerkiksi sateella ulos ei haluta mennä millään. "Siellähän kastuu!" on varmasti meidän neidin kommentti. Olemmekin sitten yrittäneet totuttaa neidin niin märkään kuin kuivaankin.

Syksy tulee!

2010-09-18T20:51:00.006+03:00

Niin se vain menee nopeasti kesä ohitse ja syksy on nyt täällä. Aamuisin, kun menee ulos, talven haistaa ilmasta. Toisaalta talven näkee myös taivaalla, kun linnut lentävät sitä pakoon kohti etelää. Rakastan syksyssä tosin aamuja, kun juna kulkee sumuisten peltojen lävitse. Sumussa on kellertävä hehku, kun aamuauringon ensimmäiset säteet hohkaavat sen lävitse muodostaen unenomaisia hahmoja. Silloin ei halua nukkua, vaan katsoa maisemaa...

Olemme myös kärsineet taas juoksutkin tässä välissä, joten kirjoittamisen aiheet ovat olleet hyvin vähissä. Kertomisen voisi muokata muotoon: työ-arki-viikonloppu. Viikot ovat olleet työpainoitteisia ja kiireisiä. Illat ovat menneet koiran tai töiden kanssa tolskatessa. Viikonlopuille olemme aina sopineet suurimman osan menoista, joita viikolla emme ole ehtineet/jaksaneet/halunneet tehdä.

Viivi on tosin ollut todella reipas koira, vaikka juoksut olivatkin. Kun päästin neidin vapaaksi ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon, ilo oli suunnaton. Viivi juoksi pitkin peltoa kuin huutaen: "Katsokaa näitä tassuja! Kuinka ne kiitävätkään!"

Tassujen vauhtia pääsimme kokeilemaan "perinteisellä" ruskaretkellämme Rokualle. Mukaan lähti taas kaverimme Teemu, joka oli suunnitellut meille reittimme. Vaeltelimme lähemmäs 15 km matkan -- toisin kuin aluksi luulin. Mietinkin, miksi olin niin väsynyt, koska aluksi luulin, että vaelsimme vain noin 5-7 km. Kuntoni ei ollutkaan siis huono, vaan virhe oli mittasuhteissa. :D

Vaelluksella neiti nautti vapaudestaan, koska pidin neidin vapaana suurimman osan ajasta. Mäkiä juostiin hurjaa vauhtia ylös ja alas, joten kuntoa riitti. Puuskutuksen tosin näki siinä, kuinka paljon vettä kului matkan aikana. Välillä ongelmia aiheutti se, että tassujen väliin meni ikäviä neulasia tai muurahaisia. Ongelmallista oli myös valita seura, kun esimerkiksi pojat menivät kuvaamaan jotain supan pohjaa ja minä lähdin kiipeämään mäkeä takaisin ylös. Viivillä oli kovat pohdinnat aina silloin mielessä, kummassa seurassa haluan ollakaan. Silloin eivät pienet aivot auttaneet, vaan paimennusvietti vei voiton --> Juoksen vuoroin vieraissa.

Neiti nukkuikin sitten reissun jälkeen koko lopun viikonlopun. Shelttilenkkikin sunnuntaina meinasi mennä hieman koomassa.

Juoksut sopivat tosin hyvin kuvaan myös siinä, että ne osuivat mukavasti keskelle agilityharjoitusten taukoa - KIITOS Kirsille ja Jukalle, kun olivat sopineet lomamatkansa juuri tuohon saumaan. Harjoitustauko loppui viime maanantaina, jolloin oli tauon jälkeen ensimmäiset harjoitukset. Harjoituksissa huomasi, että Viivi oli jo odottanut näitä harjoituksia alkavaksi. Jokaisen jonotuksen aikana neiti oli niin rauhaton, kun ei päässyt hyppimään. Välillä neiti haukkui toisten vuorolla - kuin kannustaen, että: "Mene jo se loppuun, kohta on minun vuoroni!!"

Olimme Kirsin erikoisoppilaita siinä, kun meillä oli hankaluuksia viime kerralla A-esteen, sillan ja keinun kanssa. Emme menneet niitä, kun muut tekivät sitä, vaan harjoittelimme hyppyjä ja putkia sekä muuria. Neiti nautti kauheasti niistäkin. Harjoitusten lopuksi pääsimme kokeilemaan A-estettä. Kun Viivi pääsi asiasta selville, mitä pitää tehdä. Se alkoi luontua. Neiti on ihanan unohtavainen! Kyllä me vielä näytämme, että me osaamme. Viivissä on se ihanuus, että koska olen sen pennusta asti opettanut olemaan paikallaan ja odottamaan kärsivällisesti, se tekee sen mukisematta. Toisilla koirilla se on monesti se vaikeus. Viivi myös kuuntelee käskyjä, eikä hökellä omiaan. Se on ihanaa tässä neidissä. Kannatti siis lukea kaikki koiraopukset ennen hankintaa.

Tästä sitten kolmanteen --> Olemme päättäneet hankkia toisen koiran. Koirakuume on kasvanut perheessämme sen verran suureksi, että haluamme perheeseemme toisen koiran sulostuttamaan elämäämme. Toisaalta toinen koira voisi olla myös Viiville hyväksi, että neiti ei muodostaisi itselleen pahaa mustasukkaisuutta vanhetessaan ja toisaalta kaveri on aina kaveri. Eklundien farmi siis toivottavasti on kasvanut vuoden päästä yhdellä.

Sawo Show 7.8.2010

2010-08-08T11:26:00.011+03:00

Tämä viikonloppu oli sitten omistettu koirailulle. Kävimme nimittäin Kuopiossa Sawo Show'ssa katsomassa, mihin me pystytään pitkästä aikaa. Koska Kemi jäi välistä, meidän piti hakea täältä sitten lisää kannustinta tulevaisuutta varten. Minulle riittäisi, että saisimme EH:n tai ERI:n, jonka jälkeen voisimme hakea 1. ruusuketta. JEE! Tämä vuosi otettiin näyttelyiden kannalta ns. vasta-alkajina, joten olimme asettaneet sen tavoitteeksi tänä vuonna.

Lauantai osoittautui taas todella porottavan kuumaksi Kuopiossa. Viimeksi, kun kävimme Kuopiossa, asteita oli mahtavat 35 tai jotain ja tämä ei hirveästi hävinnyt sille helteelle. Onneksi paikalla oli tuttuja kasvoja ja saimmekin paikan Sipolan Juhan ja Tynin Seijan teltasta -- SUURI KIITOS!! --, koska ilman telttapaikkaa, olisimme olleet ns. pississä. Helle oli hirveä. Onneksi ei tarvinnut välittää kauheasti enää nyt siitä, että seisoisi koko ajan auringon porotuksen alla.

Lista seuraavia kesäkisoja varten:

Teltta
Sontikka (iso)
2 x retkituoli
Pöytä x 2: omille tavaroille ja koiralle
Tuuletin häkkiin

---

Sheltit olivat tänään kehässä nro 15. Kaikkiaan shelttejä oli kisassa mukana 77: pentuja 5, uroksia 27 ja narttuja 45. Tuomarina toimi tänään Alan Bradshaw Uusi-Seelannista.

Kehä tuli nopeasti eteen (aika kuluu mukavasti poristen asioista ja koiraa puunaten ja harjaten + kuulumisia vaihdellen) Tuomarin linja näytti olevan tiukka urosten kohdalla -- ERIä tippui todella vähän. Patekin (Viivin veli) sai tuta sen, kun Minnan mukaan Pate sai vain "Pyh-EH" ja sijoittui ensimmäiseksi. (!!!) HUOKAUS! Kun joskus osuisi meidänkin kohdalle. :D

Onneksi tuomari oli tytöistä enemmän innostunut ja neidit saivatkin sitten vaaleanpunaista enemmän. Kehään juoksimme onnellisina ja rentoutuneina - KERRANKIN. Olin hyvällä tuulella, joka sitten näkyi. Valitettavasti hyvä tuuli ei kauaa jatkunut, koska perässämme kehässä kulki koira, joka yrittää syödä Viivin hännän (!!!!). Tosiaan ko. koira haukkua räksytti koko kehän ajan Viiville ja Viivi pinkoi pakoon. Yritin tosin korjata tilannetta hieman rauhoittelemalla Viiviä, mutta se ei hirveästi auttanut. (Lohdutuksena ko. koira sai H:n, mutta olisi saanut saada kyllä käytöksestä T:n.)

Koska tuomari oli mies ja harmaa & parrakas sellainen, Viivi tietysti hieman säikkyi vieraan miehen kosketuksia eli painautui pöytää vasten, mutta ei murissut tai ärissyt tai muuta. Ihan rauhassa sai katsoa neitiä ja neiti oli nätisti. Tuomari antoi minulle samalla neuvoja, miten saada koira käyttäytymään miehiä kohtaan tulevaisuudessa hyvin eli anna nakkeja vieraille vastaantuleville miehille, jotta he voivat antaa nakin takaisin Viiville ja näin totuttaa. Ihan hassua saada kilpailuissa neuvoja, jotka todellakin ovat tarpeen...

Kävelyssä Viivi meinasi tehdä Raahet eli aikoi juosta pois miehen luota niin pian kuin mahdollista, mutta minä odotin, että neiti rauhoittui ja pääsimme kävelemään mukavasti. Molemmat menivät kivasti: niin edestakainen kävely kuin ympyräkin. Pöytä jäi vain harmittamaan, joka näkyi sitten arvostelusta. Tuloksena EH eli erittäin hyvä, jonka arvostelun aikana tuomari sanoi sihteerille, että: "What a pity."

Tienasimme kuitenkin ykkösruusukkeen, joten olen tyytyväinen.

Koska ERIä tuli viisi kappaletta, emme jääneet sitten enää odottelemaan, vaan hain todistuksen, keräsimme kamamme ja lähdimme shoppailemaan alueelle. Mukaan sieltä lähti vihdoin varustelaukku, jonka perään olin kuolannut Oulusta asti. Hyvä reissu ja tuli tehtyä.

Kesä 2010 - Suomea päästä päähän

2010-08-03T10:34:00.030+03:00

Olemme viilettäneet koko heinäkuun niin ahkerasti, että en ole sitten ehtinyt kirjoitella tänne mitään pitkään aikaan. Nyt aion korjata sen puutteen. Tein blogiin uuden sivuston näyttelytuloksia varten - sinne pääsee ylätunnisteesta ko. otsikolla varustetusta linkistä.

Sadepäivän hupia

Heinäkuu on tosiaan melkein jokaisella suomalaisella lomakuukausi - tämä ei ollut poikkeus meidänkään taloudessa. Heti, kun heinäkuu alkoi, aloitimme Peten kanssa kodin kunnostelun: istutimme kukat, maalasimme terassit, ajoimme nurmikkoa, puunasimme kämppää. Siinä menikin ensimmäinen viikko. Viivi nautti, kun me molemmat olimme kotona hänen kanssaan. Lämpimien ilmojen takia lenkkeily sijoittui aina iltaan, joten oli mukava käydä iltaisin itikoiden kauniissa surinassa kävelemässä pieni lenkki. Metsään ei ilennyt mennä, koska siellä olisi saanut olla ns. neulatyyny suurimman osan ajasta. Päivisin kävimme aina leikkimässä 15 minuutin leikkitaukoja muutaman tunnin välein. Neidillä piti olla tekemistä ja kotona sisällä on jo liian ahdasta noin "isolle" koiralle. Toisaalta myös piha ei ole ehkä paras paikka leikkiä kuin pienellä pallolla. Niityllä pallon heittely on jotain, mikä on Viivistä aivan uskomattoman ihanaa.

Kesän näyttelyt - OULU

Heinäkuun alussa oli edessä Oulun kansainvälinen koiranäyttely 10. - 11.7.2010. Viikonlopun ilma oli aivan loistava. Muistaakseni silloin alkoivat ensimmäiset helteet. Kisat meni kohtuullisesti - tuloksena EH. Olisi ollut mukava saada se yksi ERI, mutta EH on hyvä. Kehittymistä vaatii vain luonteessa taas. Olemme vielä yhden eh:n päässä 1. ruusukkeesta. JEE! :D

Olimme ilmoittautuneet lauantaille. Menimme paikalle ajoissa jo tutustumaan, missä kehä oli ja millainen tuomari meillä oli. Onneksi tuomari oli nainen, joten ei pelkoa, että Viivi vetäisi hepulit sen edessä. Valitettavasti panikoin viime hetkellä niin paljon, että laitoin Maaritin kehään Viivin kanssa. Esittely meni hyvin. Neiti käveli nätisti kehässä, mutta sitten itse seisontavaiheessa pää kääntyili kauheasti joka suuntaan... Siitä sitten tuloksena EH.

Agility - möllikurssi

Kuten olen jo varmaan tänne kirjoittanut, että olemme Viivin kanssa aloittaneet agilityn möllikurssin. Kurssi järjestetään kerran viikossa, joka maanantai-ilta.

Viivi nauttii agilitystä. Etenkin hypyt ja putket ovat kivoja asioita. Aluksi putki meinasi olla meidän inhoke, mutta sitten neiti hoksasi, että: "Hei! Sehän on vain putki. Meillä on kotonakin sellainen!" Toisaalta muutaman kerran jälkeen Viivi hoksasi myös, että treeneissä saa melkein ilmaiseksi herkkuja - ts. kun hyppään, saan nakin, kun juoksen, saan nakin, jne. Joten helppoa on ollut joidenkin kanssa.

Valitettavasti viime kerralla eli 2.8. maanantaina Viivi aloitti peruspelon keinua kohtaan. Viivi ei halunnut mennä sitä pitkin yhtään, vaikka se muutamina muina kertoina on juossut vain sen päähän iloisesti kuin muillekin esteille. Ehkä pitäisi aloittaa sen treenaaminen uudestaan siten, että Viivi juoksee vain nakille ylös ja keinua ei vielä lasketa alas. Pitää ehdottaa tätä Kirsille ja Jukalle.

Eilen oli todella mukavaa harjoitella hyppyjä, kun neidillä riittää vauhtia niiden kanssa. Kirsi oli laittanut esteen ns. isoon ympyrään ja se piti juosta lävitse. Kirsi sanoi jo heti alkuun, että: "Voi olla taas hankalaa juosta perässä." :D Niin se on. Neiti on huippukunnossa, mutta ohjaaja rapakunnossa. Katsotaan, miten se tästä kehittyy ajan myötä, kun aloitan tuon kunto-ohjelman kunnolla. Kuitenkin - toisilla koirilla oli hieman hankaluuksia vielä seurata ohjaajaa perässä, mutta Viivi nautti hypyistä niin paljon, että acesimme sitten tämän harjoitteen ihan kunnolla - molempiin suuntiin eli myötä- ja vastapäivään. Ei ongelmia siis.

Näin me hypitään!

Agilityssä olen huomannut, että tästä hommasta nautin itsekin todella paljon. Se on jotain, jossa osaamme Viivin kanssa olla ja meillä on hyvä side. Tätä varmasti alamme harjoitella ja kunnolla.

Ohjaaja ja ohjattava - Kumpi on kumpi?

Harrastajakaksikko - Pipa ja Viivi - ikuiset kilpasiskot

Kokeillaan rengasta

Nakkikupin voimaa ei voi vastustaa

Muita kommelluksia

Heinäkuussa tosiaan reissasimme paljon. Lähdimme Oulun näyttelyiden jälkeen kohti Lappia. Pakkasimme siis Viivin, matkalaukkumme ja itsemme autoon ja hurautimme kohti Karigasniemeä. Matkaa kertyi edestakaisin n. 1300 km. Matkasimme siis Suomen korvaan. Matka oli mukava, koska ilma viileni huomattavasti siitä, mitä se oli Oulussa lähtiessämme. Puolessa matkassa taivaalle ilmestyi pilviä ja porotus häipyi.

Samana päivänä, kun lähdimme matkaan, jätimme taaksemme tietämättämme Oulun seudun pahimman ukkosmyrskyn. Onneksi olimme olleet viisaita ja otimme ennen lähtöä kaikkien tärkeimpien elektroniikkalaitteiden töpselit pois seinästä. Jäljestä nimittäin kuulimme, että ukkonen oli paukuttanut poissaolomme aikana useasti ja kovaa. Valitettavasti kuvauksen kannalta emme olleet paikalla, mutta toisaalta reissu pohjoiseen oli meille ensimmäinen yhteinen lomareissu pitkään aikaan taas, joten nautinto, mikä nautinto. Ukkosia tulee ja menee, mutta lomareissuja ei ole kuin harvoin.

Viivikin on tottunut matkustamiseen jo eli oksentelut ovat mennyttä elämää. Matkalla pysähdyimme aina pissi- ja leikkitauoille. Matkustaminen on siis kuin lasten kanssa, mutta huomattavasti vaivattomampaa. Neiti oppi jopa nukkumaan autossa.

Syy pohjoisen matkaan oli se, että anoppini nykyinen kihlattu täytti silloin 60 vuotta. Menimme juhlimaan ja sitten toisaalta menin auttamaan järjestelyissä eli nakki napsahti perinteisesti voileipäkakkujen osalta ja muutenkin auttamisen osalta.

Kun aika juoksee nopeasti, on vierailukin ohitse nopeasti. Viikko hurahti nimittäin juhlia valmistellessa, ympäristöä tutkiessa ja Norjassa reissaillessa. Valitettavasti Viivi ei päässyt mukaamme Norjaan, koska hänellä ei ollut vielä vasta-ainepassia, mutta ensi kerralla sellainen on ja aiomme käyttää sen kyllä hyväksemmekin. Matkalta jäi siis käteen iso kasa kuvia, muistoja sekä tietysti perinteiset itikoiden ja paarmojen jättämät merkit. Viivi nautti pohjoisen viileästä ilmastosta, mutta olisi mielellään varmaan käynyt enemmän vilistelemässä kuin vilistelemään pääsi reissulla. Reissut on aina reissuja...

Seuraava sarjakuva sopii hyvin reissuumme --> Tosin navigaattori löysi perille aina.

Toinen reissumme oli sitten kohti etelää eli Hauholle, Vantaalle ja Poriin. Matkaa kertyi edestakaisin n. 1 400 km. Ehdimme viettää yhden päivän kotosalla pyykäten ja järjestellen kamppeita seuraavaa reissua varten. Viivi ei päässyt mukaan, vaan laitoimme tytön hoitoon Kelloon vanhempieni luo. Tulossa oli nimittäin kauheat helteet etelään, joten emme halunneet ottaa Viiviä mukaan, koska neiti olisi läkähtänyt. Helpompi oli jättää koira vanhempieni luo turvaan ja hyvään hoitoon.

Reissun tarkoitus oli mennä Hauholle katsomaan Petrin isää ja hänen perhettään siellä. Sukulointi siis täytti meidän lomamme. Ajoimme ensin Hauholle ja vietimme siellä muutaman päivän lomaillen, veneillen ja grillaten. Sen jälkeen ajoimme katsomaan Vantaalle siskoni laulua - hän oli päässyt karaokelaulun Suomen MM-finaaliin ja 40 parhaan joukkoon (puolet miehiä ja puolen naisia eli 20 parhaan naisen joukkoon). Kilpailuun oli osallistunut 2200 laulajaa, joten aikamoinen saavutus ensikertalaiselta. Siskon ylpeyttä ei voinut mitata rahassa. Halusimme mennä sitten Petrin kanssa häntä sinne tsemppaamaan, kun muutakaan ei ollut enää tiedossa. Samalla kävimme Jumbossa ostoksilla. Tämän reissun jälkeen ajoimme vielä Poriin illaksi - menimme yöksi Petrin tädin Marian luokse. Aamulla ajoimme sieltä sitten Petrin serkun luo kahville ja katsastamaan hänen uusi miehensä. Sitten koukkasimme vielä Petrin sedän luo vieraisille Eurajoelle, jonka jälkeen spurttasimme takaisin kohti Kempelettä.

Pitkä reissu, mutta mielellään tuli sekin tehtyä! Ihana oli nähdä kaikkia pitkästä aikaa.

Sairaskertomuksia

Kuten olettaa voi, reissussa rähjääntyy + maailmalla sattuu onnettomuuksia. Näin kävi sitten Viivi-neidillemme, joka johti sitten siihen, että emme saaneet neitiä vietyä Kemin näyttelyihin antibioottikuurin takia.

Kun olimme etelässä, Viivi oli hoidossa vanhemmillani Kellossa. Isä oli lenkkeilyttänyt Viiviä eräänä päivänä, kun heitä vastaan oli tullut kaksi nuorta tyttöä pystykorvien kanssa. Olen isälleni sanonut, että Viiviä ei saa päästää toisten koirien luokse, koska koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua eli varoen pitää lähestyä. Neiti tykkää toisista koirista kauheasti, mutta toiset koirat eivät välttämättä pidä tästä pirteästä neidistä.

Sitten olikin käynyt niin, että toinen pystykorvista oli hyökännyt Viivin kimppuun ja napannut kuonosta kiinni. Tämä kuonosta nappaaminen oli tapahtunut nopeasti eikä isäni vanhana ihmisenä ehtinyt reagoina nopeasti tuollaiseen tilanteeseen - tuskin nuorikaan ihminen olisi ehtinyt. Koira oli sitten napannut neitiä kuonosta kiinni ja ei ollut meinannut irrottaa sitä ollenkaan.

Kun lopulta isä oli saanut Viivin irrotettua, tuloksena oli ollut sitten kipuilu ja lopulta kuume seurannan jälkeen, joten edessä oli eläinlääkärireissu. Eläinlääkärinä toimi Leena Oksanen ja hän teki oikein hyvää työtä neidin kanssa. Eläinlääkäri antoi kipupistoksen ja antibioottikuurin, koska koskaan ei tiedä, mitä bakteereja saattaa levitä pureman kautta. Vastuutonto oli pystykorvan omistajan käytös, koska koira oli kuulemma ennenkin hyökkäillyt ja purrut - kuonokoppa olisi siis paikallaan ko. koiralle.

Koska onnettomuus oli selkeästi pystykorvien omistajan vika, pyydimme sitten häntä korvaamaan meille eläinlääkärimaksut. Näin ei meinannut aluksi tapahtua, koska omistajan mielestä vika oli isässäni. Minä sitten pirautin omistajalle ja kerroin, että minä tiedän kyllä, miten tässä käy eli lakipuolelta katsottuna vika on aina omistajassa, jonka koira tekee toiselle koiralle jotakin. Tämän taivuttelun + poliisilla uhkailun jälkeen mies suostui korvaamaan kulut. Kyse oli kuitenkin periaatteesta, vaikka mies yritti vedota pieneen summaan ja pieneen vahinkoon. Näyttelykoirastatuksen nostaminen pöydälle oli viimeinen ja paras veto, koska meiltä jäi yhdet näyttelyt välistä tämän onnettomuuden takia. Niistäkin aiheutui kuluja meille.

- - - -

Siinäpä oli sitten kuulumiset muutaman viikon ajalta. Näin siis kesä meni nopeasti ja nyt ollaan taas arjessa - opettajan loma tosin loppuu vasta puolessa kuussa, mutta mieheni lähti jo työmaailmaan takaisin. Viivin kanssa edessä on siis rauhallisia yhdessäolopäiviä agilityä harrastaen, metsässä lenkkeillen, näyttelyitä varten harjoitellen. Olemme lähdössä ensi viikonloppuna käymään Kuopiossa Sawon suurnäyttelyissä. Valitettavasti tuomarina on mies, joten koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Toivottasti neiti ei panikoi hirveästi. Pitäkää peukkuja!

Raahe 12.6.2010

2010-06-12T22:00:00.009+03:00

Tänään kävimme mutkan Raahessa näyttelyissä. Odotukset olivat kohtuulliset eli EH-merkintää lähdettiin hakemaan. Olimme viikon harjoitelleet ahkerasti käyden mätsäreissä + nätötreeneissä.

Puunasin tytön tiistaina jo peruskisakuntoon eli harjasin, pesin ja harjasin. Neidillä on alkanut karvanlähtö näin kesän kunniaksi, joten aika kauhealta tuntui vedellä hirveitä karvatuppoja irti tytöstä koko ajan. Viisi vessapöntöllistä karvaa lähti, mutta ei se kyllä missään näkynyt. Ehkä se kasvaa takaisin, toivottavasti. Lopullisen puunauksen tein perjantai-iltana ja lauantaiaamuna: pesin valkoiset kohdat, leikkasin kynnet, harjasin hampaat, rapsutin korvat ja leikkelin turhat tupot pois tassuista ja korvista.

Lauantaiaamuna lähdimme sitten ajelemaan kohti Raahea. Onneksi matka on lyhyt, joten kauheaa autoreissua ei siis ollut tiedossa. Näyttelyt pidettiin Raahen raviradalla, joka sijaitsee hiukan itse Raahen ulkopuolella kasitien varressa Hummastinvaarassa. Paikka on kuvattuna sellainen, että taivaasta on laskettu raviradan kehikko ja läsäytetty keskelle suoniittyä. Lisäksi on tehty muutama tie todella omituisesti kiemurrellen. Ilmeisesti pitää tottua koiranäyttelyissä siihen, että ne ei aina ole millään priimapaikalla.

Paikalla ei hirveästi ollut vielä väkeä, kun me saavuimme, joten saimme ns. valita paikkamme. Aluksi sijoituimme Kaltakarien viereen teltta-alueelle, mutta sitten siirryimme Maaritin tultua paikalle 4 kehän viereen. Sieltä oli helpompi seurata shelttien näyttelyä ja sitten osallistua itse siihen. Toisaalta Viivikin saisi tuta ihmishälinästä eli voisi tottua siihen. Samalla pääsi myös tutustumaan tuomarin työskentelyyn.

Kehä neljä sijaitsi ns. keskimmäisenä kehistä. Yhteensä kehiä oli kahdeksan. Keskellä oli ryhmäkehä, jonka vieressä sitten oli tämä meidän kehämme. Kehässä oli teltta, joka oli suojana sihteereille ja tuomarille, jos vaikka sataisi. Ilma oli kaunis, mutta tuulinen.

Kehän 4 tuomarina toimi Jan de Gidz. Kuvauksena hän oli sellainen herttaisen oloinen vanha herra harmaa puku päällä. Hän tepasteli aina vähän omituisesti koiraa tarkastellen. Suurimman osan ajasta miehellä oli esim. kädet taskussa ja sellainen hölmistynyt ilme päällä. Pian tosin näimme hänen "leppoisan" suhtautumisensa nuoriin koiriin.

Aluksi shelteistä esiteltiin urokset. Viivin veli Patekin oli mukana siellä. Valitettavasti tuomari näytti heti alkuun, että se ei pidä nuorista koirista, koska ne eivät ole kehittyneitä tarpeeksi, joten Pate sai vain H:n. Ajattelin, että onpas tiukka tuomari, kun ajattelee Paten muuta menestystä. Pate kuitenkin sitten sijoittui ensimmäiseksi ryhmästään.

Pian tulikin sitten junnu-narttujen vuoro. Olin harjoitellut vuoroamme odotellessa kävelyä ja totuttanut Viivin yleensäkin hälinään kävelemällä siellä vilinässä. Yhteensä narttuja oli 14, joista me esittäydyttiin melkein ensimmäisenä. Valitettavasti Viivi toi esilleen perinteiset pelkonsa esittelyn aikana: tuuli kohautti telttaa, josta kuului pelottava ääni sekä tuomari oli vanha mies, joita kohtaan meillä on ennestään pelkoja. Näin esittely meni pipariksi.

Arvostelu oli seuraavanlainen: "Nice type, but needs to mature in temperament." Ei kai? Saimme sitten JUN-H:n. Hieman ärsytti, mutta onneksi se meni ohitse kohtuullisen nopeasti ja pienten unien jälkeen. Edessä on kuitenkin vielä pari näyttelyä, joihin lähdemme. Kyllä se tästä. Harjoittelu tekee mestarin.

Pesua ja mätsäreitä

2010-06-09T11:22:00.004+03:00

Tulipa tuo pääkuvakin muokattua Viivin elämän näköiseksi: tarkkailua, lenkkeilyä, agia + näyttelyitä.

Omistaja aloitti opettajamaisen kesälomansa puoli viikkoa sitten, joten nyt on neiti nauttinut, kun on joku ollut kotona koko ajan. Olemme käyneet lenkeillä päivällä, mistä herkusta sai neiti nauttia vain ajoittain - nyt joka päivä. "Hei! Tähän voisi tottua!"

Aamut Viivillä menee nukkuessa, koska ilmeisesti vanhan rutiinin mukaan näin on tehty aina: omistajat lähtevät töihin, joten minä menen nukkumaan. Keskipäivällä Viivi herää tähän maailmaan ja tarkistaa ensin tilukset istumalla nojatuolissa. Tämän jälkeen syödään ja sitten kaivattaisiin leikkiseuraa. Tässä vaiheessa olemme lähteneet lenkille. Kun päivät alkavat tästä lämmetä, taidamme vaihtaa päivälenkit aamu- ja iltalenkeiksi kuumuuden takia.

Näin kesällä on huomannut tarvitsevansa aurinkolaseja. !KOHAHDUS! Olen tosin sellainen ihminen, että en halua palata ajassa taaksepäin, vaan mennä eteenpäin. Olen kokenut 80-luvulla tuon isojen lasian villityksen - kutsuimme sitä pieninä hakattujen naisten muodiksi ja sitä se edelleen minulle on. Valitettavasti en näe sitä kauneutta niissä kasariasioissa. Ne on suoraan sanottuna perseestä isolla p:llä. Löysinkin sitten Oakleyltä lasit, jotka voisivat passata minulle. Koska olen vaalea ja pisamainen, ruskeat lasit voisivat olla in.

Kävimme Viivin kanssa eilen läpi taas näyttelyihin valmistautumisen isolla v:llä. Neiti piti pestä taas, joten se itsessään karvanlähtöaikana on hommansa. Ennen pesua neiti pitää harjata kunnolla, että pahin irtokarva lähtee. Tämän jälkeen mennään suihkuun, jossa lähtee myös iso kasa karvaa. Lopuksi vielä kuivaus, jolloin viimeiset turhat haituvat lähtevät liikkelle. Viivi ei pitänyt toiminnasta yhtään, mutta rohkeasti sen suuremmin murisematta neiti kesti sen.

Kuivauksen jälkeen eteeni asteli kaunis tricolour-narttu. Kenelläkään ei ole kauniinpaa koiraa, ajattelin. Lähdimme sitten näyttämään itseämme kaupungille - Äimärautiolla K-raudan pihalla oli match show. Vaikka emme sijoittuneet, emmekä saaneet punaista nauhaa, pääsimme harjoittelemaan oikeaa näyttelytilannetta. Tänäänkin menemme näyttelyharjoituksiin Haukkikselle ja sen jälkeen shelttilenkille.

Kaiken tämän jälkeen Viivi oli niin naatti, että ilta ja yö sekä hieman aamullakin nukuttiin kuin tukki.

1 V!

2010-05-26T23:09:00.002+03:00

Viivi täytti sitten 1 ½ viikkoa sitten 1 v. Meillä on siis aikalainen neito. :D

Näyttelykesä on seuraavanlainen:
- 12.6.2010 Raahe - FC 1 ja FC 9
- 10.-11.7.2010 Oulu - KV kaikki rodut
- 24.7.2010 Kemi - Kaikki rodut

Unohdimme ilmoittautua Rovaniemelle sinä agility-maanantaina, joten siinäpä se sitten meni ohitse. Ensi vuonna sitten. Kysyin järjestäjiltä, että voimmeko vielä ilmoittautua, mutta vastaus oli kieltävä. Jospa noista kolmesta näyttelystä saa suuntaa. Oulua pidän tärkeimpänä.

Viime viikonloppuna neiti näännytti itsensä lämpimässä eli ei osannut leikkiä kuumalla säällä, vaan sai ilmeisesti pienen auringonpistoksen ulkona. Onneksi se meni ohitse, kun neiti nukkui kaksi päivää. Oli kauheaa nähdä meidän virtainen tyttö niin nuupuneena ja väsyneenä, mutta onneksi se meni ohitse parissa päivässä. Ruokakaan ei neidille maistunut, mutta sitten maanantai-iltana maailma alkoi näyttää hieman paremmalta ja tiistaina olo oli kuin toisella koiralla.

Agilityn aloitimme viikko sitten - lähdimme mölli-kurssille. Neiti oli hieman ihmeissään aluksi hommasta, mutta sitten se alkoi luonnistua kuin vanhalta tekijältä. Putki pelotti, mutta kerran kun läpi mentiin, mentiin toistekin.

Kyllä sitä tästä lähdetään taas eteenpäin.

Kesäkesäkesäkesäkesäkesäkesäkesä!!!

2010-05-07T20:48:00.009+03:00

Tuo sanonta näyttää olevan meidän neidin mielessä koko ajan. Aina, kun päästään ulos, alkaa vauhti. Vauhtia kasvattaa myös se, kun pääsee metsään ja irti narusta. "AAAAH! Olen vapaa!!! Kukaan ei pidättele minua!!! Ai... Emännällä on nakkia..."

Kävimme Vappu-viikonloppuna mätsäreissä Haukkukeitaalla ja saimme sieltä kotiin punaisen nauhan + makupussin jälleen kerran. "HUUTOA!!!" Neiti on niin kaunis, sanoi tuomari. Sijoitusta se ei kuitenkaan antanut, koska tyttö vissiin liikkui hieman liian innokkaasti pomppien. Edelleen pitää harjoitella siis narussa kävelemistä. Se on vain liian tylsää meidän neidille ilmeisesti.

Laitoin tänään Viiville myös pihalle agility-putken, jolla pääsemme taas harjoittelemaan. Se toimii mukavasti myös hyppyesteenä, koska tyttö tykkää hyppiä sen ylitse. Huomenna olisi agility-testit Haukkukeitaalla. Lähdemme kokeilemaan, josko pääsisimme alkeiskurssille mukaan. Testissä taidetaan testata tosin vain aggressiivisuutta toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Senpä näkee sitten huomenna.

Metsässä on mukava samoilla. Olemme nyt kiertäneet tuttuja polkuja viime päivinä, mutta tänään ajattelin, että voisimme käydä katsomassa syvemmällä metsässä, miltä siellä näyttää. Polut alkaa olla kuivat, joten siellä voi juosta ihan vapaasti nyt. Ei tarvitse pelätä liukkaita polkuja tai sitten lätäkköjä.

Vanhaa kuvaa alkukeväältä, kun neiti huomasi, että kivien päälle voi hypätä.

Tänään tutustuttiin puroihin. Kaunis puro keskellä kuivaa metsää.

Varustelemista ja vappua

2010-04-30T11:51:00.007+03:00

Kevät on aikaa, jolloin ei ole aikaa. Kuinkahan monen kirjoituksen olenkaan aloittanut kertomalla ajan vähyydestä?

Kesä on buukattu täyteen näyttelyitä. Emme tosin vielä ole ilmoittautumisia laittaneet sisään, mutta eiköhän se asia korjaannu tässä lähipäivinä, kun pääsee henkäisemään. Joskus nuo iltaopetukset vievät neidosta voimat moninkertaisesti päiväopetukseen verrattuna. Aikuisten kanssa pitää olla huomattavasti enemmän varppeillaan kuin nuorten.

VR on pilannut kevääni täydellisesti liikkumalla hitaasti. Mikä ihme siinä on, että Helsingissä aina tapahtuu jotain, mikä aiheuttaa muutoksia koko Suomeen? Tämä talvi on ollut aivan hirveä siltä kannalta. Ensin oli kovat pakkaset, sitten tuli isot määrät lunta ja lopuksi lumi suli, jonka jälkeen purot sanoivat puli puli ja routa siirteli maita. Kiskot ovat rullalla Kokkola-Oulu-välillä juuri niin mukavasti, että 100 km on paras vauhti, mitä junasta lähtee tällä matkalla. Kun tuohon kaikkeen lisätään vielä ei-kaksiraiteisuus, soppa on valmis. Kävellen olisit jo perillä -sanonta on aika hyvä kuvaamaan tätä kaaosta. Juna voisi oikeasti pysähtyä Kempeleessä...

Tänään on ohjelmassa munkkien paistamista ja muuta mukavaa vappuun valmistautumista. Vappu on auki suunnitelmien pohjalta, joten katsotaan, mitä tapahtuu. Kutsuja on sadellut tosin, että lähdemme varmasti vieraisiin pöytiin syömään ainakin jonakin näistä päivistä. Vanhempien luona pitää ehdottomasti käydä + vanhojen autojen paraatia ihastelemassa.

Maarit toi tänään meille uusia varusteita: näyttelyhäkin ja muutaman ulkolelun. Viivi oli heti varppeillaan häkin suhteen, että tuo on vissiin minulle ja minulta odotetaan, että menisin sinne sisälle. Niinhän te luulette... Meetwurstin voima oli kuitenkin vastustamaton ja neiti nätisti kiipesi häkkiin sisälle. Ei vastalausettakaan, kun palkinnoksi sai hyvää lihaa.

Vappuvalmisteluihinhan kuuluvat nuo ilmapallot. Ajattelin niitä taas ripustella kämppään, että paikka näyttäisi edes vähän vappuaikaan ajoittuneelta. Kun aloin puhallella palloja, Viivi aloittaa räyhäämisen. Ei tuollaisia saa puhallella. Ne ovat pelottavia palloja tai matojen munia, joista varmasti kuoriutuu pahoja petoja. Niitä piti sitten haukkua ja murista niille. Yritin totuttaa Viiviä palloihin antamalla sen haistella niitä, mutta ei. Ensivaikutelma siis jäi. Toivottavasti Viivi pian huomaa, että ne eivät ole vaaraksi kenellekään.

Sää saisi olla hieman parempi...

Kevät tulee, oletko valmis?

2010-04-22T12:17:00.005+03:00

Kevät on saapunut Ouluun! Jee! Vihdoin ja viimein on saanut riisua ahdistavan paksut toppavaatteet ja siirtyä takaisin keveämpiin hepeniin. Enää vain toppahousut ovat jalassa, kun taas yläkehoa peittää kerrospukeutumisen ihmemaa.

Olemme nyt aloittaneet taas metsässä kulkemiset, koska lumi on poistunut tiheimmin kuljetuilta poluilta kokonaan + turha märkä on valunut pois metsärinteiltä.

Kävimme eilen lenkkeilemässä Köykkyrissä ja otimme sieltä muutaman kuvan. Tästä linkistä pääsee ihailemaan satoa: Petrin kuvagalleria

Kuukauden päästä juhlimme neidin yksivuotissyntäreitä. Se tuo mukanaan paljon paljon asioita. Tässä on myös mietintä, mihin näyttelyihin lähdemme. Ainakin nämä ovat listalla:
- 12.6.2010 Raahe - FC 1 ja FC 9
- 19.6.2010 Rovaniemi - KV koiranäyttely - Kaikki rodut
- 10.-11.7.2010 Oulu - KV kaikki rodut
- 18.7.2010 Ylivieska - KV kaikki rodut
- 24.7.2010 Kemi - Kaikki rodut

Ensimmäinen näyttely takana

2010-04-05T10:09:00.012+03:00

Viimeinen kuukausi on mennyt nopeasti ohitse. Olemme Viivin kanssa harjoitelleen Juvan näyttelyä varten, ja nyt tänä viikonloppuna ne viimein sitten olivat.

Juvan näyttely oli shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely. Se järjestettiin 3.4. Juvan kaarihallissa. Tuomareina olivat Jean Fitzsimons ja Margaret Dobson. Viivin tuomaroi Jean Fitzsimons (kuvassa keskellä oleva vaaleatukkainen nainen). Viivin esitteli Aini Kaltakari eli Viivin isän omistaja.

Tämä oli tosiaan meidän ensimmäinen näyttely meille ja kyllä se jännittikin siitä edestä.

Lähdimme perjantaina liikkeelle täältä kotoa. Jonna - siskoni - lähti mukaamme henkiseksi tueksi ja tietysti taka-ajatuksena oli, että Jonna voisi olla ns. hoitaja- & vahtityttö samalla, kun Petri kuvaa ja minä juoksen kehässä koiran kanssa. En tosin itse esittänyt, mutta jännitin kovasti kehän reunalla.

Ajomatka meni mukavasti. Olimme yötä Hotelli Joronjäljessä Joroisissa. Se oli kauhea paikka, jota en suosittele kenellekään. Perushuone oli ihan jees, mutta kylppäri oli jotain aivan toista. Hotelli (motelli) oli jäänyt ns. 30 vuotta ajassa jälkeen, joka näkyi remoitoimattomana ulkomuotona. Toisaalta lämmönsäätökään ei ollut oikein kohdallaan: eteinen ja kylppäri olivat varsinaisia pätsejä ja jouduimme nukkumaan ikkuna auki. Se onnistui kohtuullisesti, kun eteisen ja kylppärin ovat olivat kiinni. Onneksi meillä oli huoneessa vain yksi koira ja kolme ihmistä. Viereisessä huoneessa yöpyvillä Kaltakareilla oli 5 koiraa ja kolme ihmistä. Se oli kuitenkin koiraystävällinen paikka, joten ihan mukava, että sellaisen sai niinkin läheltä varattua.

Lauantaiaamuna lähdimme kohti Juvaa ennen kahdeksaa. Ilmoittautuminen alkoi klo 8.30 ja sen jälkeen klo 10 oli Viivin kehä. Junnunarttuja oli kilpailussa paljon - 33 kpl. Heti, kun pääsimme paikalle, esittelimme rokotustodistukset ja sitten menimme paikallemme, pystytimme häkin ja aloitin koiran puunaamisen. Viivi piti saada pöyheäksi ja nätiksi ennen kehää. Koska koiria oli luokassa niin paljon, esittelyssä menikin sitten aikaa. Onneksi meidän neiti kilpaili etupään numerolla, joten meidän ei tarvinnut odottaa kauaa kehän laidalla vuoroamme.

Kisa oli jännittävä niin omistajalle kuin koirallekin. Aini esitteli tosiaan Viivin, joten hän sitten katsoi, mitä voi koiran kanssa tehdä eli harjoitteli kävelyä jne. Minä jännitin vierestä, joka sitten tarttui meidän neitiinkin. Viivi nimittäin alkoi hätäillä ennen kehään menemistä, koska oli Ainin kanssa kaukana meistä ja ei nähnyt meitä siten. Minä sitten riensin heti Ainin pyynnön jälkeen sinne viereen, että olen minä täällä.

Viivin esittely meni ihan kohtuullisesti:
- Neiti osasi seisoa oikein pöydällä ja antoi tuomarin koplata tytön hyvin. Ei ollut moksiskaan, kun hampaat tutkittiin, kroppaa kopeloitiin jne.
- Kävely oli Viiville sitten se ongelmakohta. Koska neiti oli hermona, se haki koko ajan meitä molempia - Peteä ja minua. Pää kääntyili ja valssia oli neidillä veressä. Siinäpä sitten se. Toisaalta Viivi ei sitten pysynyt paikallaankaan juuri ollenkaan, vaan kääntyili. Aini-parka oli pulassa meidän neidin kanssa...

Tuomarin arviointi kesti aika kauan - tai se tuntui siltä. Loppujen lopuksi punainen nauhahan sieltä tuli eli erittäin hyvä koira. Mahtava tunne tuli, koska omasta mielestäni Viiviäkin paremmat koirat olivat saaneet sinistä nauhaa, joten erkkari ja ensimmäinen kerta + punainen nauha oli jotain sellaista, mikä oli todella todella upeaa. Toisaalta samassa näyttelyssä oli myös Viivin veli Pate, joka sai sitten omasta junnuluokastaan erin eli erinomaisen arvosanan ja vielä voitti luokkansa. Tästä voisi päätellä, että tässä perheessä on ainesta, joka pitää pistää testiin.

Tässä vielä lyhenteistä tarkennusta:
ERI = erinomainen/excellent - vaaleanpunainen
EH = erittäin hyvä/very good - punainen
H= hyvä/good - sininen
T = tyydyttävä/sufficient
EVA = ei voi arvostella/cannot be judged
HYL = hylätty/disqualified
-pois- = absent

Tästä lähdemme vielä harjoittelemaan siis ja näytämme, että saamme ERIn. :D

Kasvattajalle tuo näyttelyiden seuraaminen etänä on vaarallista: tulee sydämentykytystä sekä selkäkipuja + sormen kankeutta, kun pitää päivitä-nappia painella usein, että näkee tulokset.

Näyttelyharjoituksia ja shelttilenkkeilyä - 10 kk

2010-03-19T10:06:00.006+02:00

Olemme nyt viime viikoina juosseet paljon shelttilenkeillä. Niistä neiti tuntuu nauttivan, joten mikä ettei siellä sitten käydä. Lenkeillä on aina kavereita, joiden kanssa leikkiä ja temmeltää. Joka kerta, kun käännymme sunnuntaina Haukkukeitaan tielle, alkaa Viivi temmeltää takapenkillä. Ilmeisesti se on alkanut jo huomata, että tämä on se kiva paikka.

Olemme myös nyt harjoitelleet näyttelyä varten. Parilla viime kerralla emme päässeet mukaan, mutta Active Dogin hallilla olemme käyneet molempina kertoina. Se on todella viihtyisä paikka Martinniemessä Haukiputaalla. Viime kerralla harjoittelimme taas kävelemistä näyttelyhihnassa, pöydällä olemista ja muutenkin sitä, miten näyttelyissä pitää toimia. Neiti tuntuu tietävän, että tämä on sitä tylsää hommaa, mutta into olisi vielä juosta toisten kanssa samaan aikaan.

Olemme nyt ilmoittautuneet Juvalle erkkariin. Lähdemme sinne katsomaan hommaa, miten se menee. Kauheasti jännittää ko. reissu jo ennakkoon. Odotuksia en aio asettaa, koska se on ensimmäinen kerta. Katsotaan, miten se menee.

Tässä muutama otos näyttelyharjoituksista:

Kävimme myös eilen Maaritilla pyörähtämässä pitkästä aikaa. Viivi pääsi taas tapaamaan perhettään. Meidän tytöllä virtaa olisi riittänyt vaikka mihin, mutta valitettavasti ilta ole kaiken innon käyttämiseen liian lyhyt. Ehkä ensi kerralla sitten ehditään enemmän. Lumi näytti olevan lopulta leikkimisen suhteen samalla aaltopituudella Viivin kanssa, vaikka hieman aluksi kierreltiin ja haisteltiin ujosti. Ennen lähtöä haukku raikasi molempien päistä innostuneena ja koko lauma juoksi taloa ympäri.

Maaritilta kyselin myös näyttelyä varten asioita, mitä pitää muistaa. Pitää muistaa vielä kysyä jälkeenpäin muistilistanen häneltä, kun käymme kylässä vielä ennen näyttelyitä.

Maarit trimmaili hieman Viivin korvaseutua ja näytti, miten koira harjataan näyttelyihin. Ihan meinaisi pää mennä sekaisin, kuinka paljon asioita pitää muistaakaan...

Mahdollisesti saamme lainaan muutaman tavaran Maaritilta näyttelyä varten. Toisaalta ajattelin, että taidan hankkia Viivin tavaroille ihan oman pakin eli työkalulaatikon, johon voin ne kaikki laittaa talteen. Muuten ne pyörii kaikkialla.

Näyttelyissä tarvittavaa alustavasti:
- näyttelyhihna
- häkki
- rekisteripaperit
- nro ja hakaneula
- harjat + vesipullo
- sakset
- herkkuja

Tehtävä ennen:
- 2 vk ennen pestä
- valkoiset alueet ennen reissua
- kynnet leikata
- tassukarvat trimmata
- takut suoristaa

Hiihtolomalaisten arkea

2010-03-09T14:50:00.005+02:00

Hiihtoloma alkoi maanantaina ja siten myös on saanut aikaa niin itselleen kuin koirallekin. Valitettavasti mies on töissä, koska opettajan vapaat eivät koske tavallisia raskaan työn raatajia. Harmi, olisi ollut kiva käydä reissussa.

Neidillä tulee täyteen kauheat 10 kk ensi viikolla, joten sitä kauhistellessa menee aika. Nytkö jo?

Olen myös tytön nyt ilmoittanut ensimmäisiin näyttelyihin. Vielä hieman pitää miettiä, mihin muualle lähtisimme. Olisi mukava tyttöä käyttää monessa paikassa näytillä, että tietäisi, onko tytöstä mihinkään. Oma koira on aina paras koira, mutta millainen se on muiden mielestä. Onko tulevaisuutta siis sillä alalla?

Shelttilenkeilläkin olemme nyt ravanneet paljon. Pahimmat pakkaset ovat menneet ohitse, joten nyt pääsee nauttimaan kevättalven auringosta. Viivi on viihtynyt todella paljon toisten samanmoisten seurassa, joten sunnuntait ovat varmaankin Viivin mielestä niitä parhaimpia päiviä.

Shelttilenkkeilyä ystävänpäivänä 14.2.2010

2010-02-14T14:18:00.002+02:00

Ystävänpäivä osui mukavasti tänä vuonna sunnuntaille, joten shelttilenkkeilykin sujui ystävänpäivän merkeissä. Paikalle oli kerääntynyt perinteinen sakki taas lenkkeilemään. Tämä kerta oli tosin meille ensimmäinen tälle vuodelle. Juoksut piti odottaa alta pois, että pääsimme taas lenkkeilemään.

Tänä viikonloppuna on ollut mahtavat kelit. Jotenkin tätä kevättalvea on odottanut, että aurinko alkaa paistaa taas ja kelit muuttuvat mukaviksi, koska aurinko jo lämmittää piskuisen verran paistaessaan.

Eilen Petri kävi Viiviä lenkittämässä päivällä. Olivat käyneet kävelemässä Ketolanperälle päin metsässä. Siellä vastaan oli tullut hevosia, joita emme olekaan Viivin kanssa nähneet polulla vielä kertaakaan, mutta Kellossa Viivi on niitä aitauksessa ihastellut. Neiti oli kaukaa katsellut, mitä nuo ovat, ja sitten ponkaissut sinne suuntaan vikkelästi haistelemaan. Petrillä oli ollut vaikeuksia pidätellä huudoilla neitiä paikallaan, että se ei joutuisi hevosien jalkoihin. Ratsastajat olivat naureskelleet, että on siinä rohkea koira.

Shelttilenkillä tänään tapasimme taas pitkästä aikaan tuttuja shelttejä, joiden kanssa Viivi jatkoi heti siitä, mihin viimeksi oli jäänyt. Pipa on vissiin Viivin ehdoton suosikkileikkikaveri, kun joka kerta heidän tavatessaan, ne aloittavat kauhean tohinan. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus.

Shelttilenkit lähtevät liikkeelle Haukkukeitaalta aina sunnuntaisin. Käymme sellaisen 1 - 1,5 tunnin lenkin metsässä ja koirat saavat juosta siellä vapaana. Siinä lenkin aikana ihmiset kävelevät varmasti 1/3 siitä, mitä koirat juoksevat, koska ne kiitävät edestakaisin lenkkipolulla koko lenkin ajan innoissaan kisuten ja jahdaten toisiaan. Välillä haukutaan ja välillä hieman vinkaistaankin, kun leikki menee liian rajuksi, mutta suurimman osan ajasta koirat leikkivät keskenään iloisella tavalla.

Tässäpä muutama video tältä päivältä:

Pikkusiskolta terveisiä

2010-02-12T09:44:00.007+02:00

Pikkusiskoni lähetti minulle valokuvia Viivin pentuajalta. Laitanpas niitä tänne. Ohessa on myös kaksi videota leikkien tiimellyksestä. Kun noita valokuvia katselee, huomaa, millainen rimppakinttu meidän neiti oli pienempänä. Nyt alkaa todellakin olemaan aikuinen.

8 kk ja juoksujen aika

2010-01-19T14:35:00.002+02:00

Hyvää uutta vuotta vain kaikille!

8 kk tuli täyteen 16. tammikuuta ja päivää myöhemmin neidin ensimmäiset juoksut alkoivat. Luulimme jo jouluna, että ne olisivat alkanee, mutta kuten kasvattaja sanoi ja muisteli, haju saattaa edeltää niitä. Näin tapahtuikin ja nyt neidillä on täysi kiima päällä.

Hassuinta on, että jokaisessa paikassa sanotaan, että koiralla käyttäytyminen muuttuu niiden aikana. Näin ei meidän neidin kohdalla ole juurikaan tapahtunut. Edelleen sama innokas itsensä, mutta ennen niiden alkamista eli ensimmäistä tippaa, oli havaittavissa pientä vaisuutta: neiti pyöri vain minun ympärilläni, puski koko ajan syliin ja huokaili kovasti. Lenkillä tuntui, että Viivistä oli tullut myös pissakone. Onneksi ilta kertoi sitten oikean syyn. Yhdessä vaiheessa meinasin jo olla huolissani, koska pelkäsin virtsatientulehdusta - haju pelotti nimittäin aluksi.

Hyvin tuo tyttö tuntuu itsensä pitävän puhtaana. Pisteitä lattialla oli ensimmäisen yön jälkeen, mutta nyt ei nimeksikään eli ei ollenkaan. On tyttö tainnut tulla äitiinsä siis puhtaudessa, joka on vain hyvä: pysyy koti puhtaana.

Niin ne pennut kasvaa aikuisiksi...

Lappia ja kaamosta

2009-12-27T20:51:00.008+02:00

Joulu meni mukavasti meidän porukalla: vietimme aaton ihan kolmelleen ja sitten joulupäivänä lähdimme kohti Karigasniemeä Utsjoelle Lappiin.

Viivillä olikin kestämistä siinä, että ajelimme koko päivän autolla. Onneksi emme syöttäneet tyttöä aamulla, sillä laatta olisi lentänyt useampaan otteeseen neidillä muuten. Koko matkan aikana vesi ei meinannut maistua, joten loppujen lopuksi juotimme sille Saariselällä lihalientä, joka sitten kelpasi.

Minä sairastuin flunssaan aatonaattona, joten matka ei ollut raponen minullekaan. Koko matkan aikana olin n. 1 tunnin hereillä - ajoon meni se 10-11 tuntia. Onneksi sairaus antoi hetkisen periksi sillä ajolla, joten oli helpompaa sitten viettää aikaa täällä perillä.

Lappi on ihan hieno paikka näin kaamoksen aikaan. Aurinkoa et todellakaan näe, mutta kajo on kaunis: horisontin takana näyttää olevan jotain, mutta se ei koskaan tule näkyviin.

Ensimmäinen kuva on Karigasniemen sisäänkäynniltä eli tieltä, jota pitkin saavutaan paikkaan. Valojen takana näkyvä maailma on Norjaa.

Toisessa kuvassa on päivältä klo 12 otettu kuva Norjan puolella ajoreissultamme Utsjoelle eli päänlaelle. Piti käyttää jo pitkiä tuossa vaiheessa.

Seuraavaksi muutama kuva Kautokeinosta:

Vielä tunnelmaa nuotiolta.

7 kk täynnä!

2009-12-17T13:55:00.003+02:00

Eilen tuli tytöllemme seitsemän kuukautta tallailua tällä planeetalla.

Syntymäpäivän tienoo on ollut keleiltää ilkeä. Viivikään ei ole niistä tykännyt kovin hirveästi. Takapihalla neiti käy pikaisesti pisulla. Joskus Viivi jää haukkumaan pakkaselle - ympäristössä ei ole liikkeen liikettä, mutta talojen nurkat naksuvat, joten se tuntuu olevan ihmeellistä.

Lenkilläkin olemme käyneet todella pikaisesti. Viivi ei pidä siitä, että anturoiden väleihin menee lunta, koska lumi jäätyy jääpaukuiksi, jolloin neiti ei voi sitten kävelläkään, vaan tulee kolmella jalalla hyppien luokse, että pelasta.

Muuten meillä on mennyt mukavasti. Joulua odottelemme innolla, koska silloin pääsemme käymään pienellä reissulla. Se tosin vaatii Viiviltä taas mahan kestävyyttä, mutta kyllä se siitä.