Tornion ryhmänäyttely 25.2.2012 - Group Show at Tornio

Kävimme tänään Torniossa ryhmänäyttelyssä. Siellä olivat näytillä FCI:n ryhmät 1, 5 ja 6. Shetlanninlammaskoiria näyttelyyn oli ilmoittautunut 25. Tuomarina shelteille toimi Harry Tast. Näyttelypaikkana toimi Tornion ravirata ja pienimmät koirat olivat tietysti sisätiloissa eli raviradan hallissa. Sisällä oli ahdasta kehien ympärillä, mutta kun pääsi levittäytymään katsomon istuinpaikoille, oli paikka oikeastaan aika tilava.

We went today to Tornio for a dog's group show. There were three FCI groups showing: 1, 5 and 6. There were 25 shelties present at the show. The judge was Harry Tast. The show venue was Tornio's racetrack and of course the smallest dogs were inside the racetrack audience hall. Inside were crowded around the frames, but when we got to spread to the auditorium seatings, the place was really quite spacious.

Lähdimme Lexien kanssa tavoittelemaan ERIä ja SA:ta, jos vaikka sellaisen tällä kertaa saisimme. Haluamme tältä vuodelta ykkösruusukkeen Lexielle, joten ERI on todella tärkeä arvosana meille. Tuomarista oli tietoja, että on hän on todella tarkka ja selkeä arvioinnissaan. Hän ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan kertoi tarkasti, mikä oli oikein ja mikä kehitettävää.

We went there to hunt down an EXCELLENT grade and SA for Lexie if although this time we could get those. This year we want to get the national shetland sheepdog organization's First rosette for Lexie, so EXCELLENT grade is a very important mark for us. We had heard that this judge was very precise and clear in his assessment. He did not disappoint this time either, but told us exactly what was right and what was there to develop in.

Lexien kasvattaja Linda oli myös paikalla. Lexien veli Mr. Cadillac otti itselleen nuorten luokan voiton ja vielä Paras uros (PU) -kehässä voiton ja sertin. Viivin veli Pate sijoittui ko. kehässä toiseksi saaden varasertin. Tästä tuli tietysti meidän leirille kovat paineet.

Lexie's breeder Linda was also present. Lexie's brother Mr. Cadillac took a class victory in young males, and was the best male (PU1) and got the certificate. Viivi's brother Pate was placed second in the PU ring and got the vice certificate. Of course those wins gave us lots of pressure.

Narttujen junnuluokassa oli kuusi koiraa. Lexie oli kehän alussa hieman levoton, mutta lopulta sain neidin kuriin. Arvioinniksi saimme ERInomaisen. Kehän voittajaluokassa sijoituimme vielä kovan kilpailun jälkeen ensimmäiseksi eli tulokseksi tuli JUN-ERI + JUK1 ja SA. Pääsimme siis Paras Narttu (PN) -kehään ja olimme ehdolla sertille.

In bitches junior class were only six dogs. Lexie was a little jumpy at the beginning, but finally I got our little lady under control. We got our grade and it was EXCELLENT. In bitches junior winner class we ranked ourself as first after stiff competition so we were JUN-ERI + JUK1 with SA. We were able, therefore, to be in Best Bitch (PN) ring and we could get our first certificate.

Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa olin hieman hukassa, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme PN-kehään. Pää oli jossain pilvissä.

I must say that at this stage I was a little lost, because this was the first time that we got to the PN ring. My head was somewhere in the clouds.

PN-kehässä pääsimme ensimmäisiksi kehään ja saimme määrätä tahdin. Se oli aikaisemmin hieman ongelmana, että edellämme ollut meni hitaasti eteenpäin ja takana oleva tuli aina niskaan, mutta nyt saisimme mennä rauhassa eteenpäin omalla tahdillamme eli minä antaisin Lexien juosta, miten hän halusi. Aluksi kiersimme kehän ympäri kahdesti. Tämän jälkeen tuomari tiputti koiria pois niin, että jäljelle jäi enää neljä koiraa ja me olimme niiden neljän joukossa! Seuraavaksi lähdimme kiertämään kehää uudelleen. Tuomari sanoi, että saamme juosta ympyrää niin kauan, kunnes hän on sijoittanut meidät.

In PN ring we got to be the first who started to circle, and we could set the pace. In previous rings it had been very problematic, if ahead of us was a very slow mover and and behind of us would be very fast mover, but now we got to be the first one and set the pace so I would let our Lexie to run the way she wanted. At first we had to run around the ring twice. After that the judge dropped of dogs until there were only four and we were among those four! Then we had to run around the ring again. The judge said that we would have to run around the ring as long as it took him to place us to our positions.

Tuloksena oli, että sijoituimme lopulta 2. Lindan Heran jälkeen. Tunne oli mahtava, koska se oli enemmän kuin osasimme odottaa. Saimme lisäksi varasertinkin. JEE!

The result was that we ended up 2nd after Linda's Hera after. The feeling was great, because it was more than we had expected. We also got the vice certificate. JEE!

Helmikuun huveja

Taas on ehtinyt tapahtua paljon pienessä ajassa. Mistähän sitä lähtisi liikkeelle?

Again much has happened in a short while. Where should I start?


Näyttelyt

Lexie lähtee ensi viikonloppuna kanssamme kokeilemaan Torniossa, josko meidän ERI-tilastomme kasvaisi siellä. Tuomarina Torniossa on Harry Tast. Toivottavasti hän kuitenkin tykkää neidistämme. Paikalle on tulossa vain 24 shelttiä, joten katsotaan, kuinka käy.

Next weekend we are heading with Lexie to Tornio for group show and see if our excellent-statistics will grow there. Judge there is Harry Tast. I hope he'll like our little girl. There will be 24 shelties there so let's wait and see, what will happen.

Viime viikonloppuna järjestettiin Pohjois-Suomen Sheltit ry:n vuosikokous, jossa palkittiin viime vuoden menestyjät. Lexie oli 2. näyttelypennuissa! Jee!

Last weekend there was Pohjois-Suomen Sheltit ry annual meeting, where they rewarded last years success. Our Lexie was 2nd in Best Puppy in Show's competition.


Agility

Kävimme viime viikolla sitten porukalla ensimmäisen kerran agiliitämässä eli Viivikin pääsi mukaan. Raskausepäilyjen keskelle saimme kuitenkin tehtyä ehjät treenit ja uusimman ultran jälkeen voimme harrastaa vielä vapaammin. Nyt vain sitten lisenssin hankintaan ja kisoja kokeilemaan. Se on meillä nyt siintämässä silmissä.

Last week I went to agility training with the whole team with Viivi too. Between being pragnant or not we were able to do our first training in a long time and after todays ultrasound we are able to keep on training. Now, I have to purchase a license and then we can start doing/trying our luck in races. That is what we now see in front of us.

Viime kerta meni todella mallikkaasti. Viiviä ei tarvinnut houkutella tekemään rataa ollenkaan, vaan neiti ohjautui itse automaattisesti. Oli ihana olla ja harjoitella hänen kanssaan. Ohjaaja nautti hommasta, vaikka ensimmäisessä otossa jäikin valssit tekemättä, mutta toisessa ne muistimme. Tässä videot treeneistämme:

Last time went very well. I didn't have to lure Viivi to train, she directed herself there automatically. It was wonderful to train with her. I enjoyed of it a lot although we forgot to waltz at the first try out, but we did them better the second time around. Here's the videos:






Lexien kanssa olemme aloittaneet tänään maanantaina myös kurssin Minnan Koirakoulussa Tupoksessa. Lähdimme sinne, koska halusimme perusteet kuntoon. Kesällä se ei onnistunut ja tämä talvikin on ollut ns. edistyneempien perässä raahustamista ja heidän ehdoillaan harjoittelua. Siksi päätin, että nyt mennään Minnalle hinkkaamaan perusteet kuntoon. Näin me sitten teimme.

With Lexien we started today a basic agility course at Minnan Koirakoulu at Tupos. We went there because we wanted to get our basics in order. In the summer, it was not possible, and now in winter we follow more advanced dogs and try to keep up. That is why I decided that we'll go to Minna's to get our basics right. That is what we did then.

Ensimmäisen kerran jälkeen voinkin sanoa, että teimme oikein. Olemme nyt saaneet harjoitella perusjuttuja ja oppia uuttakin vanhan lisäksi. Pussikauhuammekin saimme hieman laannutettua. Treenit meni hienosti, mutta mutta - arvatkaa, mitä Minna sanoi minulle? Ohjaajan pitää saada itseensä lisää vauhtia. Nyt minulla on kaksi vauhtityttöä siis, joiden kanssa pitäisi tassua saada toisen eteen. AARGGGHHH!!!

After the first time I can say that we did the right decision. We have now been able to practice the basic stuff and even learn something new. Our fear of bags is now a little bit lesser. Training went well, but, but - guess what Minna said to me? The pilot must get herself moving a bit more speedy. Now I have two fast girls, therefore, I must get faster and faster. AARGGGHHH!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se vuosi 2012 tuli. Tämä vuosi onkin sitten kaikkea mukavaa täynnä: astutusta, näyttelyitä ja tietysti henkilökohtaisia juhlia. Alkuvuosi on ollut perinteisesti taas aika kylmä ja luntakin on sadellut, joten lumessa olemme päässet myörimään.

So it's year 2012. This year is full of nice things: mating, exhibitions, and of course, personal celebrations. Beginning of the year has been very cold and we got some snow where to play.





Näyttelyt 2012

Tänä vuonna olisi tarkoitus näyttelyttää vielä molempia koiria. Viivi tosin taidetaan laittaa tauolle kokonaan tämän vuoden jälkeen. Meidän pääkeskittymisalue on agility. Siinä haluamme kehittyä todella hyviksi. Lexietä käytämme molemmissa eli näyttelyissä sekä tietysti agitreenaamassa. Tosin viime vuoden loppu ei näyttänyt hyvälle siinä harrastuksessa, koska kiinnostus taitaa olla jotain muuta.

This year we are going to show our both dogs at shows. Viivi though will retire from these things after this year. We concentrate on agility. There we want to become really good. Lexie concentrates on both: shows and agility. However, the end of last year did not went as good as we hoped, because her interest on track seemed to be somewhere else.


Viivin kuulumiset

Viivi aloitti juoksunsa joulukuussa ja neiti astutettiin vuodenvaihteessa Päivi Lillebergin Onnilla (Mystica Linen Mystery Man). Astutus onnistui hyvin, mutta kävimme nyt helmikuun 2. päivä ultrassa ja kohtu näytti tyhjälle. Harmillista, koska tuloksena olisi ollut varsin hyvä ja nopeita agikoiria!

Viivi became in heat on December and our girl mated with Päivi Lilleberg's Onni (Mystica Line Mystery Man) . The mating was successful, but we were at ultrasound now on February 2th and it showed an empty uterus. What a shame, because we could have had a agility litter!



Hieman tämä ko. raskaus jäi mietityttämään, koska päästessään takaisin kotiin Viivi oli niin ahmatti ja kauhean hellyydenkipeä. Neiti lihoikin puoli kiloa. Lisäksi oireina oli kirkas vuoto myöhemmin, joten ajattelimme asian olevan varma nakki. Valitettavasti ultra ei valehtele ja nyt ei käynyt flaksi. Elämä kuitenkin jatkuu.

This thing raised a little question in my head, because when Viivi came back home she was eating heavily and lots and was a very keen to cuddle. Our girl gained even weight about half a kilo. In addition there were some clear bleeding after a while, so we thought it to be sure of thing that she had something in her belly. Unfortunately, ultrasound does not lie, and now we didn't have luck enough. However, life goes on.

Olimme astutuksen takia agi- ja näyttelykiellossa, mutta nyt pääsemme palaamaan normielämään. Viikonloppuna olisi taas epikset, joten ajattelin, että lähtisin Viivin kanssa sitä kokeilemaan. Se olisi varmasti mukavaa tauon jälkeen. Neidiltä saattaisi riittää mielenkiintoa asiaan. Harmi, että on tuota pakkasta, koska muuten harjoittelisimme pihalla muutaman esteen kanssa hyppyjä, kiertoja ja keppejä.

Because of the probably pragnancy, Viivi was on pause from agility and shows, but now we return to the normal to life. Next weekend there is going to be unofficial agility race, so I thought that I would go there with Viivi and give it ​​a try. It would certainly be a nice thing after this brake. Our girl could be interested on that thing. It's a shame that it is so cold outside now, otherwise we would be there doing some practices with few jumps, twists, and sticks.

Lexien kuulumiset


Lexie jatkoi agilityä juoksujen jälkeen. Koska harjoittelu siirtyi taas talveksi halliin, olimme aluksi hieman hukassa. Lexie pelkäsi hallin pimeitä nurkkia + haukkujen kaikumista siellä. Muutama kerta meni ihan pipariksi sen takia alussa.

Lexie continued her agility practices after the heat. Since the training was transferred to the hall again for the winter, we were initially a little lost out there. Lexie feared the dark corners of the hall + all the barking there. A few times went pretty badly, because of those things.

Kolme viime kertaa olemme kuitenkin loistaneet. Koska muutama kerta oli mennyt pipariksi, menin harjoituksiin hieman häntä jalkojen välissä. Ratana oli sellainen hyppyjä ja putkia sisältävä rata. Aluksi ajattelin, että ei tule mitään, mutta yritetään. Agikirjoista viisastuneena jaoin radan neljään osaan, että tekisimme sen aina pätkittäin. Kun lähdimme suorittamaan esteitä, Lexie hyppäsikin ensimmäisen esteen ylitse, sitten toisen ja ohjautui kuin automaatti putkeen vasemmalle. Olin ihan ihmeissäni - ohjaaja sanoikin, että olin kuin halolla lyöty ensimmäisen hypyn jälkeen, että mitä tapahtui. Se kerta onnistuikin sitten mainiosti ja samoin toinenkin. Pakkanen vai sotki viime kerran keskittymistä ja Lexie oli hieman muissa ajatuksissa sen kerran ajan. No, ei voi vaatia. Edelliset kaksi kertaa meni niin hienosti.

Three recent times, however, we have been excellent on the track. Since a few times were so bad, I went to the exercises with my tail between my legs. This time our track had jumps and tubes. At first I thought that we are not going to do well, but let's try. I divided the track into four parts so we could do it in patches. It would be easier that way. They said that I should do it like that, when I read those agility books. When we started to do those obstacles, Lexie jumped over the first hurdle, then another, and directed herself automatically in pipe to the left. I was amazed - the director said that I was like a brick hit me in the head, when Lexie went over the first jump. I couldn't believe it, what was happening. That time we did all perfectly, and then another practices as well. The cold weather messed the last time, Lexie had her thoughts on other things then. Well, we can't have everything. The two previous times went so well.


Kajaani KV 15.1.2012

Kävimme tammikuun puolessa välissä 15.1.2012 Kajaanissa kansainvälisissä koiranäyttelyissä. Tuomarina siellä toimi Mette Tufte, Norjasta. Viivi jätettiin kotiin, mutta Lexie lähti kokeilemaan. Otimme tämän vuoden tavoitteeksi saada se ykkösruusuke: kolme erinomainen-arvosanaa virallisista näyttelyistä.

We went in Kajaani international dog show on mid-january - 15th of January. The judge was Mette Tufte from Norway. We left Viivi at home, but we took Lexie there to try. We took this year's target to get that "Ykkösruusuke": We have to get three excellent grades from official dog shows.

Lexien kasvattaja Lindakin oli Kajaanissa Lexien veljen Mr. Cadillacin kanssa. Hän laittoikin painetta kehään, koska hän oli urosten junioriluokan paras ERI-arvosanalla ja sai vara-sertinkin. Lexiellä ei mennyt yhtä hyvin, mutta tuloksena oli ERI eli erinomainen ja olimme junioriluokan toinen. Arvostelun voi lukea Lexien näyttelytuloksista.

Lexie's breeder Linda was there with Lexie's brother Mr. Cadillac. He gave us some pressure in the ring, because he was the first of males junior class with excellent grade and got reserve-sertificate. Lexiellä did not do as well, but the result was ERI as excellent, and we were on second place in bitches junior class. Judges praise can be read from Lexie's show results .


Henkilökohtaiset uutiset

Henkilökohtaisella rintamalla tämä vuosi on mielenkiintoinen. Vietämme tänä vuonna ensimmäistä hääpäiväämme Petrin kanssa. Lisäksi olemme hakeneet kennel-nimeä Kennelliitolta ja edellisessä Koiramme-lehdessä olikin siitä ilmoitus. Vielä menee siis aikaa, että saamme oman kennelimme pystyy, mutta kaikki ajallaan. Kauhea hinku on jo perustaa sivusto, mutta vielä ei voi.

On a personal front, this year is interesting. We will have our the first anniversary with Petri. We have applied the kennel name from Finnish Kennel Club and last issuo of Koiramme our name application was declared. Yet it will take time before we can own kennel, but all happens on time. I have already a terrible urge to set up a website.

Lexien lonkka- ja kyynärlausunto saapuivat / Kävimme silmätarkissa

Niin siinä kävi, että lonkka- ja kyynärtulokset tulivat viimein. Uskomatonta, mutta totta lonkat olivat A/A ja kyynärpäät 0/0. Joten täydellistä!!!

Finally we got our results from hip and elbow rays from Kennelclub. Amazing but true - hips were A/A as excellent and elbows 0/0 as superb! Something so amazing!!!

Menimme eilen käymään silmätarkastuksessa. Lääkärinä toimi Sari Jalomäki - hyvin asiantunteva nainen ja selosti mukavasti kaiken, mitä teki. Ei jäänyt epäselväksi itseasiassa mikään. Tuloksena oli hyvät silmät, mutta oikeassa silmässä oli kaksi hyvin hentoa lisäripseä. Ei siis CEA:ta eikä vastaavaa, mutta lievä distichiasis eli ylimääräisiä ripsiä. Lääkäri totesi lopuksi, että jopa 95 & shelteistä sellaisia on tai on ollut jossain vaiheessa elämäänsä.

Yesterday we went to an eye examination. Our doctor was Sari Jalomäki - a very knowledgeable woman and explained all what she did while she examined Lexies eyes. Nothing remained unclear. The result was that Lexie got good eyes, but in the right eye there were two very delicate eyelashes. We did not have CEA or anything like it, but we had that mild distichiasis - extra eyelashes. In the end she said that almost 95 % of all shelties has those or has had those some point of their life.

Sattuu ja tapahtuu sanotaan...

Niin se vain on, että juoksuisen nartun tuoksu on huumaava. Tällä viikolla on tapahtunut ihan ihmeellisiä juttuja, jotka pitää tietysti tänne päivittää. Osa tapahtui jo ennen edellistä päivitystä, mutta yöllä yhden aikaan ne eivät tulleet kummasti mieleen. Nyt sitten tarinoin siitä edestä.

When bitch is in heat, the scent is intoxicating. On this week has happened pretty amazing stuff, of course, that need to be told here as an upgrade. All of these has already occurred before the previous update, but at night at one o'clock, they did not come to mind - strange. But now I will tell those to you.


Jos metsään haluat mennä nyt... - If you want to go to forest now...

Viime maanantaina olin tyttöjen kanssa päivälenkillä. Maanantait ja tiistait ovat minulla opetuksettomia päiviä (työharjoittelujen kulta-aikaa amispuolella keskitalvi). Tytöt kulkivat hihnassa suurimman osan ajasta, mutta sitten ajattelin, että koska olimme päässeet Haapamaan metsään soiden luo, että siellähän ei ketään olisi nyt varsinkaan. Kuuntelin kovasti koko ajan, että liikkuuko ketään. Lunta satoi hiljalleen taivaalta maahan ja kaikkialla oli hiljaista. Päästin sitten tytöt leikkimään siihen kentälle hetkeksi, että saavat purkaa tarmoaan. (VIRHE!)

Last Monday I was on a day jog with the girls. Monday and Tuesday are my free days (In mid-winter our students do their Internship's). The girls walked on a leash most of the time, but then I thought that since we had reached to those Haapamaa's forest swamps, that there would not be anyone at this time. I listened very hard all the time, so that there wouldn't be no one there. Snow fell gently from the sky and everywhere was quiet. Then I let the girls play on that little opening for a moment that they can extract all the energy. (BIG MISTAKE!)

Ei mene kauaakaan, kun kauhea töminä kuuluu selkäni takaa ja kaksi karhukoiraa juoksee ohitseni. Minä kauhealla juoksulla menen Lexien luo ja tempaan Lexien koirien keskeltä syliin. Viivi vaistomaisesti lähti kauemmas karkuun irtokoiria, mutta sitten ne karhukoirat hoksasivat hänet. Ne lähtevät Viivin päälle. Huudan Viiville, että tänne nyt ja Viivi tulee turvaan. Tempaan Viivinkin kainaloon.

It does not take long at all, when I hear a terrible pounding behind my back, and two bear dogs run past me. I run after them and straight toward to Lexie and sweep her up to my lap away from the dogs. Viivi instinctively went farther away from those loose hounds, but then they spotted her. They went after Viivi. I shout at Viivi to come here and she came to me to be safe. I sweep Viivi to my arms too.

Siinä seison sitten molemmat koirat kainalossani keskellä metsää. Karhukoirat kiertävät minua kuin kissat kuumaa puuroa. Huusin koirille, että tulkaakin lähelle ja potkasen. Olivat nimittäin koko ajan kuono kiinni jommassa kummassa koirassa. Potkaisin toiseen päin ja se koira meni kauemmaksi, mutta toinen oli koko ajan siinä lähellä. Se koirista ei ilmeisesti tykännyt, että katsoin sitä silmiin ja se alkoi murisemaan ja haukkumaan minulle. Tässä vaiheessa pelko alkoi hiljalleen hiipimään minuun, koska koirien omistajaa ei vieläkään näkynyt mailla halmeilla. Koirat kiertävät ja haukkuvat minulle keskellä pimenevää metsää. Huudan isoon ääneen: "Nyt p*** se omistaja saisi tulla v*** s*** paikalle ja vähän äkkiä." Kohta metsästä kuuluu miehen kova älinä ja käskytys koirille. Huudan ja kiroan omistajan siitä, että ei osaa pitää silmällä koiriaan. Lähden toiseen suuntaan tyttöjen kanssa onnellisena, että mitään ei sattunut. Sydän tykytti melkein kotiovelle asti.

So there I stand both dogs under my arm in the middle of the forest. Bear Dogs are orbiting me like cats of a hot oatmeal. I shouted to those dogs that come closer and I will kick. They both were on my skin with their muzzle at all the time. I kicked towards the other one and it went further away from me, but the other one was closer. He did not apparently liked that, I looked into his eyes, so it began to bark and growl at me. At this point, the fear began to slowly sneak up on me, because the dogs owner was still nowhere to be seen. Dogs were barking and orbiting me in the middle of darkening forest. I then shouted with a big voice: "Now the son of a * owner of these f*** s*** dogs should come here and with a hurry." Soon I'll hear a angry voice of a man and he starts to command his dogs. I shout and curse the owner of that he does not know how to keep an eye on his dogs. I left the other way with the girls as happy as hell that nothing happened. My heart pounded almost up to our front door.



Ihmeellinen lätäkkö pihalla - Strange puddle on the yard

Samana päivänä aamusta olin työhuoneessa lukemassa päivän lehtiä netistä ja juomassa aamukahviani. Olin juuri syöttänyt koirat ja pian ne halusivat pihalle. Menin päästämään neidit tosiaan pihalle tarpeilleen. Katsoin pihalle ja keskelle pihaa oli ilmestynyt iso keltainen läikkä. Koska lunta satoi koko ajan lisää ja lisää, ajattelin, että se on tyttöjen vanha lätäkkö. Maa on ollut jäässä, eikä se ime mitään. Viivi ja Lexie menevät ulos.

On the same day in the morning to I was in our study and I was reading the daily newspapers on the internet and drinking morning coffee. I had just given food to girls and soon they wanted to go to the yard. I went to let them out. I looked at the middle of our yard and noticed a large pool of something yellow. As the snow fell from the sky more and more, I thought, that it is our girls old puddle. The ground is so frozen so it won't absorb anything. Viivi and Lexie go out.

Sitten alkaakin se näytös. Viivi aloittaa kauhea murisemisen lätäkölle. Viivin niskakarvat nousevat pystyyn ja se kyyristyy kuin hyökkäysasentoon mennyt koira. Hampaitakin näytellään. Viivi kiertää koko ajan sitä lätäkköä ja rähisee sille. En ole koskaan nähnyt Viiviä sellaisena. Ilmeisesti meidän pihalle oli päässyt joku uroskoira merkkaamaan reviirin ohilenkillään.

Then starts the show. Viivi starts a terrible growling at the puddle. Viivi hackles rise up and she took an attack position. She even showed her teethes. Viivi went around the puddle growling and barking. Apparently some male dog had gotten in the yard and done his marking there.

Joulu on taas, joulu on taas... :D

Niin se vain syksy vilahti ohitse. Jotenkin koko syksy on tullut talsittua muissa maisemissa kuin tässä koiramaailmassa. Joskus elämässä tulee eteen yllättäen asioita, jotka vievät kaiken huomion muusta. Onneksi on kuitenkin koirat olemassa, joiden kanssa pahatkin asiat saa helposti pois mielestä pienillä metsäpatikoinneilla. Siihen liittyen laitankin seuraavan tekstin alle:

Autumn went by with speed. Somehow, the whole autumn I have been living in other world than in this world. Sometimes in life there comes situations so suddenly out of nowhere in front of you, that you don't have enough energy to anything else. Fortunately, there are dogs with me, with whom all the bad things can easily be taken out of view by a small forest hike. Because of them, I put the following text below:

"Aina silloin tällöin minulle sanotaan: "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyvät "vain koiraan". Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en ole tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

"Every now and then people say to me: "Cheer up, it's just a dog "or "That's a quite a lot of money for just a dog." They do not understand the distance traveled, time spent or costs associated with "just a dog". Some of my proudest moments are related to "just a dog". Many hours have passed and the only one partner with me has been "just a dog", but I have never felt myself to be less important.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta", ja noina pimeyden päivinä "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä. Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira", ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringon nousu" tai "vain lupaus".

Some of the saddest moments have been caused by "just a dog", and during those dark days, "just a dogs" gentle touch has given me comfort and reason to win that day. If you think that it's "just a dog", surely you'll understand the phrases such as "just a friend", "just a sunrise" or "just a promise."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun. "Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen. "Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira", vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Just a dog" brings into my life the most authentic friendship, trust and pure incontinent joy. "Just a dog" brings out compassion and patience, that make me a better human. For "just a dog" I get up early in the morning, do long walks and look to my future with anticipation. So for me, and people alike, it's not "just a dog", but the embodiment of the hopes and dreams for the future, the dearest memories of the past, and the pure joy of this moment.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen, mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista. Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira", vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta". Seuraavan kerran, kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä."

"Just a dog" brings out of me that, what is good and directs my thoughts away from myself and the concerns of the day. I hope that someday they can understand that it is not "just a dog", but the thing that gives me humanity and differs me from "just a man or a woman." The next time you'll hear the phrase "just a dog", smile - because they "just do not understand."

Viivi ja Lexie ovat antaneet paljon voimia tänä syksynä. Harva näkee kuoren alle, mutta nämä tytöt sen tekevät tietämättään ja ovat silloin läsnä, kun on paha olla.

Viivi and Lexie has given me a lot of strength this fall. Few people can see beneath the surface, but these girls are doing it unknowingly, and are present when I feel bad.


Lexie alias "Minä-Tykkään-Jytystää-Kaikkea" - Lexie aka I-Like-To-Eat-Everything

Valitettavasti kaikki aika ei ole aina juhlaa ja sen olemme Petrin kanssa huomanneet tänä syksynä. Koska ajatukset ovat olleet muualla, eivät koiratkaan mielestään ole saaneet tarpeeksi huomiota. Tästä syystä Lexie aloittikin syksyn aikana eroahdituksen purkamisen huonekaluihin ts. kaikkeen syötävään. Meidän sohva on nakerrettu yhdestä nurkasta puhki, sängyn reunoja on järsitty, sukkia on syöty, eteisen kaappia on järsitty nurkasta ja alalevystä, lehtikorin jalat on purtu sekä minun ihanat nahkasaappaat ja niiden vetoketju joutui kerran jyrsinnän kohteeksi. Onneksi olemme saaneet homman kuntoon sillä, että emme enää kotiintullessa tervehtineet tyttöjä niin innokkaasti kuin aina, vaan vähensimme sitä, joten eroahdistuskin on vähentynyt ja lähes poissa. JEEE!!!

Unfortunately, not all the time in life ain't a nice vacation and we have noticed that with Petri this autumn. Because our thoughts have been elsewhere, dogs have been thinking that they don't receive enough attention. Because of this, Lexie started reacting to this by initiating a separation anxiety to all furniture, ie, everything edible. Our sofa has been eaten from one corner, the edges of our bed has been chewed, socks have been eaten, the hall lockers have been bitten from corner and bottom plate, our newspaper stand legs have been chewed, and my lovely leather boots and its zipper were one day raped by little doggies teeths. Fortunately, we have taken the situation under control with one little move - we no longer come home and overeagerly greet the girls, so the separation anxiety has been reduced and it's almost gone. JEEE!

Kävimme Lexien kanssa marraskuun lopulla viimein lonkka-polvi-kyynärpääkuvissa Oulun Eläinklinikalla, Kaakkurissa. Tuloksena oli hyvä kokonaisuus, mutta oikeassa lonkassa oli pieni muutos. Odottelemme Kennelliiton vastausta asiaan. Lääkärimme Ilkka Lakovaara ei osannut tarkalleen sanoa, mikä lonkassa oli. Uskomme kuitenkin hänen kanssaan, että Kennelliitossa on sen verran ammattitaitoa, että he osaavat varmasti jotain suuntaa kuvasta antaa.

Finally I went with Lexie to take her hip-knee-elbow examination at Oulun Eläinklinikka. Result was a fine combination, but there were some changes on right hip. We are waiting for Kennelliitto to respond to those pictures soon. Our doctor Ilkka Lakovaara didn't know what to say about the hip. With him we think that Kennelliitto might have some professionals, who know about those things and can give us some information about them.





Kasvattajia - meistä? - Breeders - Of us?

Niinhän siinä kävi - meistä Petrin kanssa tulee kasvattajia. Kävimme Raahessa kasvattajakurssilla ja pääsimme kurssikokeen lävitse. Nyt saamme siis perustaa kennelin. Siinä huumassa mietimme sitten nimeäkin ja lopulta saimme lähetettyä Shetlanninlammaskoirat ry:n kokoukseen puoltoanuspyynnön nimellemme ja kenneltoiveellemme. Kokouksessa hakemustamme puollettiin yksimielisesti, joten nyt odottelemme Kennelliiton vastausta hakemukseemme. Pian olemme siis shelttikasvattajia.

You read it right - Me and Petri are going to be breeders. We went to the breeders course in Raahe and we passed the final test. Now we can set up a kennel. In those thoughts we started wondering the name and then finally we got sent our application to the Shetland Sheepdog Club's meeting. At the meeting they unanimously were in favor to our application, so now we are waiting Kennel Club's response to the application. Soon we are sheltie breeders.


Agilityä - Agility

Talvitreenit on aloitettu vihdoin. Saipa aloitusta odotellakin, koska hallin pystyttämisessä meni oma aikansa. Pääsimme kuitenkin alkupeloista huolimatta Oulun Koirakerhon kursseille mukaan. Pääsin jopa Viivin ja Lexien kanssa samana päivänä harjoituksiin. Lexie on ensin ja sitten Viivi. Lexien kurssia vetävät Terhi Luiro ja Maarit Tervonen (Viivin kasvattaja). Viivin kurssia vetävät Annika Haikonen ja Senja Ylinen. Ehdimme Lexien kanssa käydä kaksissa treeneissä, kun neidin juoksut alkoivat. Olemmekin siis loppuvuoden tauolla. Viivi aloittaa juoksut varmasti kohta myös, joten hänenkin kanssaan jäämme tauolle.

Winter training has begun at last. We had to wait the start longer than expected because of the delay in putting up the training hall. We were able, however, despite early fears, to get in one of Oulu Dog Club courses. I even got with Viivi and Lexie to train on the same day. Lexie is a first and then Viivi. Lexie's course is run by Luiro Terhi and Maarit Tervonen (Viivi's breeder). Viivi's course is run by Annika Haikonen and Senja Ylinen. With Lexie we only got to be in two rehearsals, when the lady began her runs. We are, therefore, on break the end of the year. Viivi's runs will start soon also, so with her we shall take a break from practices soon.

Itsenäisyyspäivänä KAS järjesti epäviralliset agilitykilpailut Kuivasjärvellä. Lähdimme Viivin kanssa sinne taas kokeilemaan, miten osaamme. No - tulos oli taas, että Viivillä oli enemmän virtaa kuin koko kylällä ja tässä tulos:




Shelttiläisten pikkujoulut

26.11.2011 vietettiin Pohjois-Suomen Shelttien pikkujouluja Halosenniemessä. Paikalle saapui kasa nelijalkaisia kaksijalkaisine ystävineen. Vilskettä riitti ja hauskaakin oli. Tarjolla oli perinteisesti paljon erilaista purtavaa ja jouluista ruokaa. Me veimme paikalle pizzaa suolaisten eväiden tarpeen tyydyttämiseksi. Ohjelmaa oli järjestetty pihalla esimerkiksi nopeuskisan ja agilityradan merkeissä. Rieha ei ollut siis vain ihmisille, vaan myös koirillekin oli ohjelmaa. Lopuksi kaikki saivat joululahjan Joulupukin kontista. Kuvia laitan niin pian kuin mies ehtii ne muokata.

On 26th of November we celebrated Northern Finland Sheltie Christmas party at Halosenniemi. There had arrived a big group of two-legged with their four-legged friends. Bustle was enough, and boy we had fun. There was traditionally a lot of different snacks and Christmas food. We took there some pizza to satisfy salty snacks requirements. There were some program organized in the yard such as a speed race and agility race track. Happening was not just for only human, but also for dogs. At the end of the day all received a Christmas present from Santa's bag. I'll put some pictures here as soon as Petri can edit them.

Syksyisiä patikointeja

Tänä syksynä olemme aktivoituneet toden teolla liikkumiseen. Olemme samoilleet omassa ympäristössämme, käyneet Karhunkierroksella sekä tietysti shelttien kanssa Mourunkijärvellä täällä meidän Kempeleessämme. Syksy on ollut kaunis, vaikka aluksi näytti, että ruoste on pilannut koivut. Onneksi ei näin ollut oikeasti.

This fall, we have become more and more active in hiking. We wander in our own area a lot, gone to walk around the Karhunkierros, and of course with other sheltie owners, we went and hiked to Mourunkijärvi here in Kempele. Fall has been beautiful, though at first it seemed that the rust had ruined the birches. Happily it wasn't so.

Näyttelyt ja agility

Olemme juosseet tyttöjen kanssa agilityssä urakalla nyt syksystä, koska kesä meni hieman suhkuksi kaikkien tassuhommien, omistajan kiputilojen ja tietysti juoksujen takia. Toivottavasti talvipaikka irtoaa, koska olen yrittänyt poissaolojamme korvata talkoilemalla pirusti.

We have runned a lot with the girls in agility practice now on autumn, because our summer was full of different kind of problems - with paws, with owners pains and the runs, of course. Hopefully, we'll get practice place on winter courses. I've tried to cover the summer with lots of heavy duty free work for the dog club.

Viivi tuntuu agilitystä nauttivan sen verran, että hankimme neidille ihan oman kisakirjan. Nyt vain odottelemaan, että pääsisimme siihen joskus laittamaan merkintöjäkin. Pitää ensiksi saada vain se keinu toimimaan. Pelkotila alkaa olemaan voitettu, mutta nyt pitäisi järjestää neidille tehoreenit keinun suhteen.

Viivi seems to enjoy agility so much that the lady got now her very own race book. Now we just wait for the first entries. We must first get a swing to work. Fear of the swing movement will be soon defeated, but it should be organized training with the swing.

Näyttelyissä emme sitten loppuvuodesta lähde käymään, koska molemmat neidit tiputtivat karvansa tässä viime viikkojen aikana. JEE! Kotona olen iloinnut kovasti nurkkiin kasvaneista karvaläjistä. Mietin välillä, montako koiraa meillä olikaan. Onneksi Dyson-rankkuri sieppasi aina ylimääräiset villakoirat pois ajoittain, joten oli helpompi olla. Toinen hyvä apuväline oli ystävämme furminator, joka söi myös oman osansa karvoista.

We haven't gone to the exhibitions like we said, because both ladies dropped their coat off these past few weeks. JEE! At home I'm delighted about increasing amounts of fur in the corners. Just the other day I was wondering the number of dogs we have. Fortunately, the Dyson-dogcatcher kidnapped our additional poodles, so it was easier to be here. Another great tool was our good friend, furminator, who also ate his own share of hair.



Lenkkeilyä toisten shelttien kera

Kävimme tosiaan 11.9. shelttilenkkiläisten kanssa pienellä 12 km lenkuralla täällä meidän Kempeleessämme. Kohteena oli Marjakammin laavu ja siellä tarkoituksena oli paistaa hieman makkaraa nautiskellen mahtavasta syyskelistä. Onneksi näin olikin, sillä keli oli mitä mahtavin ko. päivänä. Itse homman järjesti naapurimme Sari Pietarila Usvapilven kennelistä.

We were on 11th of September with other sheltie owner on a small 12 km hike here in Kempele. Our target was camping place in Marjakammi and there we were going to grill some sausage at the same time enjoying of wonderful autumn weather conditions. Fortunately, it was so, because the weather was great that day. The hike was organized by our neighbor Sari Pietarila from kennel Usvapilvi.

Mukanamme oli noin 25 koiraan omistajineen. Lähdimme liikkeelle Metsärinteeltä ja matka taittui mukavasti seuraillen koirien temmellystä ja ajoittain varoen vastaantulevia ihmisiä, autoja ja moottoripyöriä. Taival oli siis haukkujen täyttämää. Nämä tällaiset lenkit ovat aina niin mukavia. Pitää taas enemmän alkaa käydä shelttilenkeillä sunnuntaisin Haukkiksella. Tyttömme nauttivat sellaisista kerroista, kun paikalla on enemmän koirakavereita.

That day there were about 25 dogs and their owners. We started from Metsärinne and the journey went by comfortable with the dogs as they play and run around. Occasionally we had to watch out for other dogs, people, cars and motorcycles. This kind of hikes are so wonderful things. We should start going to these hikes more often. Our girl really enjoy such walks, when there are more dog friends.



Lenkkeilyä Kuusamon maisemissa

Lähdimme yhteisen kaverimme Teemun kanssa perinteiselle ruskareissulle. Nyt kohteenamme ei ollutkaan Rokua, vaan Kuusamo ja pieni Karhunkierros. Pituutta reitille tulisi se 12 km. Kiersimme sen suuntaan Myllykoski ja Kallioportti. Emme halunneet väsyneinä nousta sitä kauheaa nousua Kallioportille. Kierros oli mahtava ja ilma mitä hienoin taas. Ruska oli Kuusamon alueella aivan uskomattoman kaunis.

We went with our good friend Teemu to our traditional fall colors trip. Now, the target wasn't Rokua, but Kuusamo and the Pieni Karhunkierros. The length of the route was 12 km. We went from Myllykoski to Rock Port and not the other way round. We did not want to get tired and then hike up to Rocky's Gate. The tour was great and the weather was amazing again. Autumn colors were in the Kuusamo area incredibly beautiful.

Otimme koirat mukaan reissulle. Eihän toisia voinut jättää kotiinkaan odottelemaan koko päiväksi. Vaikka neidit joutuivat olemaan remmissä koko matkan, ei se tuntunut haittaavan. Neidit jopa menivät melko rohkeasti kaikkien riippusiltojenkin ylitse + juoksentelu pitkospuillakin onnistui mainiosti.

We took the dogs with us on this trip. After all, others could not wait at home the whole day. While the ladies were forced to walk in leach all the way, it didn't seem to bother them at all. Ladies even went quite bravely over all the suspension bridges + running around duckboards went very well.









Muita tapahtumia

Elokuussa kävimme myös ahkerasti mökkeilemässä ystävämme Eeron perheen mökillä Posiolla. Mökkireissut ovat yleensä olleet poikien heiniä, mutta nyt me naiset ja koiratkin pääsimme mukaan. JEE! Olihan vain paikka mahtava. Kävin aluksi paikalla Petrin, Ollin ja Eeron kanssa ja toisella kerralla mukaan tuli Ollin vaimo Saara Rukan ja Kitan kanssa. Kun Saara tuli mukaan, kävimme kiertämässä reissun Riisitunturillakin. Sää vain ei ollut sillä reissulla kohdallaan, vaan ilman täytti ajoittain aina pienen pieni vesitihku. Kauniit maisemat sieltä päältä tosin oli. Pystyit näkemään Rukan ja Kitkajärven kokonaisuudessaan.

In August, we were also busy to camp at our friend Eero's family cottage in Posio. Cabin Trips are usually for boys only, but now we women and the dogs got to come with. JEE! After all, it was just a great place to be. I was there first with only the boys Petri, Olli and Eero, and on the second time we were accompanied Olli's wife, Saara, who came there with Ruka and Kita. When Saara came along, we hiked to Riisitunturi. Weather was not that good like the other hikes - it rained in showers. The scenery from the top though was beautiful. You could see Ruka and the Kitka lake.

Mökki sijaitsee ihan Kitkajärven rannalla, joten järvimaisemaa pääsi ihailemaan oikein olan takaa. Jotenkin mieli lepäsi, kun katseli tyyntä järveä illalla hämärässä. Kaiken kruunasi viimeisellä kerralla täysi kuu, joka heijastui järven pintaan kuunsillaksi. Saaran kanssa kävimme sitten saunasta suoraan kuutamouinnilla. Lähtihän se talviturkki viimein, eihän sitä ollut kuin 5 vuotta melkein kasvattanut.

The cottage is located just beside Kitka Lake, so we got to admire the view by the lake. Somehow, the mind rested, when you were looking at the calm lake in the evening twilight. Best thing was that the last time we were there there was a full moon, which was reflected in the lake surface to real moon bridge. Saara and I, we went directly from sauna to take a twilight swim. My "winter coat" left of there finally - it had grown almost fife years.

Ruokintaa ja muuten elämää

Kävin elokuun lopulla ruokintaluennolla. Luennoijana toimi Marjut Heikkinen. Aiheena oli luonnonmukainen ruokinta. Olemme nimittäin miettineet, että vaihtaisimme koiramme raakaruokinnalle eli BARF-ravinnolle.

Ajattelin referoida tänne nyt sitten luennon annin omista muistiinpanoistani. Asiaa oli muutakin, mutta itse kirjoitin ylös seuraavat asiat ylös. Lisätietoa on netti pullollaan. Itse hain vastauksia yleisiin kysymyksiin, joita nousee, kun ajatellaan raakaruokintaa ruokavaliona.

For all the not finnish readers, sorry for the fact that I haven't translated this post. It's because it's a bit difficult to do so, because the text is my own notes of a food lecture and some parts are a bit tricky to translate.

-----

Ennen raakaruokinnan aloittamista, jokainen meistä varmasti miettii, saako koira kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Toisaalta sitä myös miettii, millaiseen ruokaan kunkin eliön elimistö on tottunut?

Kun verrataan koiraa ja ihmistä, esimerkiksi salmonella ei ole koiralle niin vaarallinen kuin ihmiselle. Koiran mahalaukun nesteet ovat voimakkaampia kuin ihmisen, joten ne tuhoavat ko. bakteerin. Sokeria taas koiralle ei saa syöttää, koska se on vaarallista, esimerkiksi ksylitoli tappaa. Koirankin kanssa on ajateltava, että se on sitä, mitä se syö.

Tärkeimmät asiat, jotka vaikuttavat koiran terveyteen ovat:
- hoito ja kohtelu
- ravitsemus
- riittävä liikunta
- perimä
Perimällä on vahvin vaikutus, mutta oikealla ruokavaliolla koiran elämä saadaan tasapainoisemmaksi.

Mitä ruokaa koira saa siis syödä?

Rakenteellisesti koiran mahalaukku on n. 6 - 7 kertaa koiran suolen kokoinen. Tämän takia koiran ravinnon on oltava hitaasti sulavaa, koska sitä nautitaan kerralla suuria määriä. Tällaista hitaasti sulavaa ruokaa ovat ruoat, jotka sisältävät proteiineja, rasvoja ja luuainesta.

Koiran elimistö

Koiran maksa puhdistaa elimistölle vieraat aineet pois, käsittelee myrkyt niin, että ne voivat munuaisten kautta kulkea turvallisesti pois. Sappineste on tehokas työväline, kun sulatetaan rasvaa ja proteiineja. Jos ruoassa ei ole tarpeeksi rasvaa tai proteiinia, koira oksentaa sappinesteitä pois aamuyöstä tai päivästä. Tämä on yleensä merkki, että koiran vatsa on tyhjä. Koiran ruokaan pitää siis lisätä tällöin rasvaa ja proteiineja. Oikeanlainen ravinto terveellä koiralla auttaa painonhallinnassa. Kermaviili (rasvaa ja proteiinia) illasta auttaa ripulointiin sekä tasapainottaa vatsaa.

Koiran haimaneste sisältää entsyymejä, jotka hajottavat hiilareita, proteiineja ja rasvoja. Haimaneste hajottaa ruokaa tehokkaasti ottaen siitä ravintoaineet elimistön käyttöön.

Ohutsuolessa ravinto imeytyy elimistöön. Paksusuoli imee nesteen. Ulosteen oikeanlainen koostumus kertoo siitä, onko koira syönyt oikein. Jos uloste on kiinteää ja sormilla poimittavaa, ruokatasapaino on hyvä. Ulos on aina tultava vähemmän kuin sisään menee. Koiran pitää saada käyttää ravinto tehokkaasti hyväkseen.

Raakaruokinnan sopivuus?

Raakaruokinta ei välttämättä sovi kaikille, joten aina kannattaa säilyttää pieni maalaisjärki asioiden suhteen. Joskus raakaruokana annetaan ns. viljeltyä lohta. Tämä saattaa aiheuttaa esim. vatsan epätoimintaa, koska se sisältää erilaisia kasvatusravinteita. Toisaalta kastraatio muuttaa koiran hormoonitasapainoa, jolloin koira ns. paisuu eli lihoo. Hormonaalinen puutostila aiheuttaa paisumista, jota on tasapainotettava jollakin tavalla.

Faktaa raakaruokinnasta



1 litra ruokaa sisältää:
- 35 - 60 % lihalaatuja (tehokasvattamaton parasta)
- 15 - 45 % eläinrasvoja
- 10 - 30 % viljoja (kuivamuona)
- 10 - 20 % sisäelimiä
- 9 - 20 % hapanmaitotuotteita
- 1 - 2 % kylmäpuristettuja öljyjä

Kananmuna on oivallinen ruoka-aine: raakana mielellään kuorineen kaikkineen ruokaan sekoitettuna.

Siirrettäessä koiraa raakaruokinnalle lihan anto ei ole aina se ensisijainen asia. Ennen ko. ruokavalion aloittamista, koiralle pitäisi antaa bakteeri- ja entsyymipitoista ruokaa ensin, jotta bakteerikanta voisi kehittyä tehokkaammaksi koiran elimistössä. Naudan mahalaukkua raakana kuivamuonaan lisättynä esim. pari viikkoa.

Koiran on kyettövö hajottamaan raakaruokaa. Siksi ruoansulatusta on tehostettava esimerkiksi sheltillä kahvilusikallinen raakamaksaa päivässä. Jos koiralla on haiman vajaatoimintaa, raaka haima auttaa siihen. Jos suoli toimii huonosti, raaka mahalaukku ja maksa korjaavat sitä asiaa ja lisäksi edesauttavat ruoansulatusta. Sisäelimet ovat tärkeitä ruoka-aineita koiralle, että ruoansulatuskanavat pysyvät kunnossa.

Jos koira ei syö, on kyse vakavammasta asiasta. Syömättömyys on isompi ongelma kuin liikasyönti. Syömättömyys voi johtua puutostilasta, että ruoansulatus ei toimi. Usein stressitila elinympäristön muutoksen yhteydessä voi aiheuttaa sitä. Tässä voi käyttää apuna naudan mahalaukkua tai maksalaatikkoa. Koirakohtaisuus on kuitenkin muistettava.

Ruokinnan muodot

Penturuokinta tapahtuu seuraavasti:
- Pentujen annetaan nauttia emän maitoa 3 viikkoisiksi asti.
- Kun pennulla alkaa näkyä vyötärö, aloitetaan lisäruokinta. Tämä on yleensä raakaa jauhelihaa. Aluksi annetaan oman kynnen kokoinen pala paistijauhelihaa ja kasvun mukaisesti lihapullan kokoiseksi palleroksi asti.
- Kun pentu on 4,5 viikon ikäinen, lisätään ruokavalioon kermaviiliä, joka puuroutuu.
- Lautaselta pentua voi syöttää 5 viikkoisena.
- Kun pentu on 6 viikkoa, lisätään mukaan hiilarit (maissivelli, kaurapuuro - löysä ja limainen) ja kuivamuonaa 1/3-osa ruoasta. Pennulle voi antaa myös jo naudan mahalaukkua.

Pentu saa syödä aina niin paljon, että pentu näyttää paksulta makkarapötköltä. Ruokaa saa siis pienenä ollessa syöttää paljon. Kun viikkoja tulee lisää ja painoa tulee lisää, ruokamäärää myös lisätään sen mukaisesti.

Pienikokoinen koira tarvitsee voimakkaamman ruoan kuin iso koira. Narttu tarvitsee myös voimakkaamman ruoan kuin uros. Paljon energiaa vaativa harrastus/työ vaatii lisärasvaa enemmin kuin suurempaa proteiinimäärää. Rasva antaa energiaa 2 x enemmän kuin proteiinit tai hiilarit. Proteiinit ja hiilarit antavat energiaa samassa suhteessa.

Ruokinnassa oltava tarkkana, paljonko annetaan sisäelimiä tai maksaa - myrkyt varastoituvat niihin. 1 tl sheltille on tarpeeksi päivässä maksaa ja sisäelimiä.

Ruokasuosituksia

Koiralle voi antaa mahapullia jokaisella ruoalla. Lihaisia luita tulisi antaa ainakin kerran viikossa. Käytä ruoka-aineympyrää apunasi, kun suunnittelet viikkoruokintaa. Kalapäiväkin kannattaisi olla kerran viikossa. Samoin lammaspäivä, lehmäpäivä, sikapäivä ja hirvipäivä, jos mahdollista. Merikalaa voi antaa koiralle raakana, mutta järvikalaa vain kypsennettynä niiden sisältämien loisten takia.

Koiran palautusruokaa ovat esimerkiksi valkoinen liha, piimä (kesällä esim. rasvainen piimä, jotta nesteensaati on turvattu), proteiinijuoma kuten ihmiselläkin tai rasvainen lihaliemi.

Koiralle voi syöttää öljyjä, esim. avokado- ja kylmäpuristettuja öljyjä. Käyttöä tulee kuitenkin tarkkailla, koska liika öljy ruoassa aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja. Esimerkiksi kalaöljy aiheuttaa tällaista.

Mitä vitamiineja pitää antaa? Koira ei välttämättä tarvitse mitään lisävitamiineja. Monipuolisesta raakaruoasta koira saa kaiken tarvitsemansa. Raa'asta lihasta koira saa b-vitamiinia ja rautaa, sisäelimistä saa k-vitamiinia ja vaikka mitä muita, maitotuotteista saa a- ja d-vitamiineja sekä kalaöljystä d:tä. Kuivamuonassa vitamiineja on paljon - ne säilyvät hyvin, mutta imeytyvätkö ne? Kananmunaa voi antaa rajallisesti koiran koon mukaan. Shelteille korkeintaan 1 muna 2 kertaa viikossa, kantavalle ja imettävälle enemmän.

Kantavat ja imettävät nartut:
- Kun nartulla maidon tuotanto on huipussaan, on rasvan ja proteiinien määrää nostettava esim. 2 - 3 kertaisesti.
- Kun narttu on kantavana, viimeisen kahden viikon aikana ennen laskettua aikaa energiamääriä on nostettava.
- Hiilareita voi vähentää ja rasvan ja proteiinien määrää kasvattaa, esim. antamalla viiliä ja piimää nesteenä. Raejuustoa voi myös antaa voin kanssa.

Koiralle voi syöttää myös puuroja, joissa sekoittuvat hiilarit ja rasva. Mistä viljasta kannattaa puuro valmistaa? Luennoitsija sanoi, että vanhassa vara parempi eli ihan kaurapuuro sopii hyvin koiralle. Kotimaisista viljoista valmistuu hyvät puurot. Kauraan ei ole juuri allergisoitumista, joten hyvä vaihtoehto. Kauraa on vaikea säilöä - väkevöityy. Puuroon voi lisätä myös lihoja, mutta hiilareita ja proteiineja ei kannata antaa samaan aikaan. Rasvaa molempien kanssa. Voimakkain ateria tulee antaa aina vasten yötä eli illalla. Muista tosin koirakohtaisuus!

Mikä on oikea ruokamäärä?

Kaikkien koirien tulevat omistajat on ohjeistettava ruokamääristä, miten muuten voi tietää oikeita asioita. www.musch.fi - hyvä ohje ruokamääristä. Yleensä koiran ulkomuoto kertoo, onko ruokaa liikaa vai liian vähän. Pennulla pieni pyöreys on aina hyväksi, koska pennun pyöreys on hyvä varokeino sairauksia vastaan. Mitä lihaa voi pikkupennulla olla? Punaista lihaa voi antaa, esim. naudan paistijauhelihaa ja hirveä sekä possua. Lihasuikaleina tai jauhelihana.

Päiväkohtaisesti anna tuoreita luita, proteiineja ja rasvoja yhtenä päivänä, hiilareita ja rasvoja toisena. Kalkkilisää voi tarjota ruoan oheen kananmunankuoren merkeissä. Kalanmaksaöljyä voi antaa kahdesti viikossa, koska siitä saa d-vitamiinia ja kalkkia, jotka lujittavat luustoa. Tutustu kunnolla ruoka-aine ympyrään ja kysele, jos tulee kysyttävää

Lopuksi pieni tutkimustieto

Vuonna 1994 tehtiin tutkimus, joka julkaistiin Ajokoiramies-lehdessä. Tutkimuksen kohteena oli nimenomaan ruokinta ja mitä se sisältää ja millaisia vaikutuksia sillä on. Tutkimuksen kohteena oli 16 huskyä.

Aluksi koirille annettiin ruokaa, jossa hiilareiden määrä oli 39 %, proteiinien määrä 29 % ja rasvan määrä 32 %. Koiria ruokittiin näin kolmen kuukauden ajan. Koirien suoriutumiskyky tehtävistä oli silloin heikkoa, koirilla ilmeni takaraajojen jäykkyyttä, verensokeri oli matalalalla ja koirat söivät ulostettaan.

Seuraavaksi koirille syötettiin ruokaa, jossa hiilareiden määrä oli 22 %, proteiinien määrä 33 % ja rasvan määrä 45 %. Koiria ruokittiin näin kolme kuukautta. Koirien suorituskyky tehtävistä parani, ulosteiden syönti lakkasi ja verensokeri normalisoitui.

Kolmanneksi koirille syötettiin ruokaa, jossa hiilareiden määrä oli 0 %, proteiinien määrä 34 % ja rasvan määrä 66 %. Fyysinen olemus ja suorittaminen parantuivat, mutta verikokeissa ei tapahtunut muutoksia.

Muistettavaa ennen ruokailun aloittamista:

Matojen ennaltaehkäisyyn voi antaa esim. valkosipulia. Hevosten valkosipulirouhe hyväksi - ulostava vaikutus.
Vehnäalkioöljy lisää rasvan imeytymistä. Aikataulu muutokselle: 2 viikon muutos/siedätysaika.
Kananmuna ja maksalaatikko matkalle. Ruokapötköjä koirien kylmiössä kaupassa.

Kokkolan ryhmis 20.8.2011

Tänään kävimme Kokkolan ryhmänäyttelyssä ryhmille FC1 ja FC2. Siellä tuomarina oli Päivi Eerola. Paikalle oli muutenkin mukava mennä, koska sinne tulivat kaikki tutut sheltti-ihmiset sekä tietysti Linda eli Lexien kasvattaja. Häntä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Saimme taas mukavia vinkkejä tulevaisuutta varten.

Today we went to Kokkola to group dog show for FC1 and FC2. Today judge was Päivi Eerola. It was nice to go there, because all the friendly sheltie owners were there and of course Linda, Lexies breeder. It was very nice to see her since it's been a while. We got some nice tips again for the future.

Shelttien arvostelu aloitettiin klo 10 aikaan. Aluksi kehään menivät urokset ja sitten nartut aloittivat junnukehällä. Tuomarin kaverina oli varmaankin kaksi harjoittelevaa tuomaria, jotka hieman saivat tahtia pysymään kohtuullisena, joten kauhea kiire ei onneksi ollut. Ei siis toisintoa Kuopiosta. JEE! Saimme rauhassa harjoitella ja katsoa liikkeet ennen kehää.

Shelties ring started at 10 o'clock. First males went to ring and then bitches started with junior ring. Judge had some company, I think they were trainee judges. They slowed the beat a little, so there were no rush. Not like in Kuopio! Jee! We had some time to train and see, how we moved before the ring.

Tänään kehään meni vain Lexie, koska Viivillä oli kehittynyt kaksi viikkoa sitten todella pahaksi ihottuma takajaloissa. Lääkäri epäilee syyksi allergiaa. Ihottumaan lääkäri määräsi antibioottisalvaa, joten emme voineet antidoping-sääntöjen takia osallistua. Lopetimme kuurin keskiviikkona, joten seitsemän päivän karenssilla emme voineet osallistua.

Today only Lexie went to ring, because Viivi had a very vicious rash at her back paws. Doctor suspects allergy. Because doctor subscribed us a antibiotic salve, so we had to stay out of the ring because of the antidoping rules.

Kehä meni hienosti. Osasimme kulkea kauniisti ja paikallakin me pysyimme pentumaisesti aina välillä hieman liikkuen tietysti, mutta perusasento oli kunnossa koko ajan. Olin ylpeä neidistä. Valitettavasti emme tuloksessa nähneet kaikkea tätä, koska saimme arvosteluksi H:n eli hyvän.

Ring went great. We could move beautifully and we stood put as a puppy can - by moving sometimes, but the basic pose was good all the way. I was very proud of my girl. Unfortunately we did not see that in the results, because we got only H as Good.

Viimeinen lomaviikko ja Kuopion KV - Last week of holiday and Kuopio International

Viimeinen lomaviikko alkoi sitten kuitenkin. Vielä muistan ajan, kun aloittelin ensimmäistä lomaviikkoa kovan kouluvuoden jälkeen. No, ei anneta sen masentaa. Elämään tulee taas mukavaa vaihtelua, kun pääsee ns. "ihmisten ilmoille".

Sadly last week of holiday started. I still remember the time, when I started my holiday after hard school year. Well, we won't let that put us down. I'll get some new winds to my life, when I go there where other people are.


Kuopio KV 7.8.2011 - Kuopio International

Sunnuntaina oli Kuopiossa kansainvälinen koiranäyttely. Lähdimme kokeilemaan Viivin ja Lexien kanssa taas onneamme. Lexie tosin nyt ensimmäisen kerran junnuna. Tuomarina Kuopiossa olisi Rainer Vuorinen - tunnettu tuomari ja etenkin näyttelykäyttäytymisen asiantuntija.

There was international dog show at Kuopio on Sunday. We decided to go and try our luck there with Viivi and Lexie. Lexie went in the ring as junior for the first time. Judge was Rainer Vuorinen - known judge and expert on show behavior.

Lähdimme aamuisella ajelemaan vähää ennen kuutta kohti Kuopiota. Olin pessyt ja trimmannut tytöt edellisenä iltana, joten kaikki oli valmista itse näyttelyä varten. Shelttien kehä alkoi klo 9, joten olisimme paikalla ihan ajoissa. Yleensähän aloituksessa menee aikansa ja urokset olivat ensin kehässä, joten saisin puunata tytöt rauhassa kehää varten. Ehtisimme myös hieman totutella ympäristöön.

Early on Sunday morning we left and headed towards Kuopio. I had washed and trimmed girls last night, so everything was ready for the show. Shelties ring would start at nine o'clock, so we would be there on time. Usually the starting takes time and males are the first one to go, so I will get some time to ruffle the girls for the ring. We could even get to know the area.

Matka meni mukavasti ja rauhallisesti. Mitään ihmeellisempiä ei tapahtunut. Tytöt nukkuivat rauhallisesti koko matkan häkissä. Olimme noin yhdeksän maissa siellä ja lähdimme tavaroinemme kohti kehää. Uroskehä oli juuri alkanut, kun kävelimme ohitse sen pystyttämään teltan. Petri lähti teltan pystytyksen jälkeen katsomaan, mikä kehä olisi menossa ja kuinka kiirus meillä olisi. Sitten selvisikin, että tuomari oli hyvinkin nopea, koska uroskehä oli ohitse melkein puolessa tunnissa. Teltan pystytyksen jälkeen aikaa ei koirien puunaukseen ollutkaan kauaa ja meillä tuli kiire.

Ride to Kuopio went nicely and calmly. Nothing much happened. Girls slept calmly in the cage the whole trip. We were at Kuopio around nine o'clock. We headed to ring with our stuff. Males had started already, when we passed by the ring. We put up our tent and Petri went to
see, which male ring was on and how should I hurry. Then it came clear that the judge was very fast, because he had done males in half an hour. After putting up the tent I had not much time to ruffle up my dogs.

Kehät menivät vauhdikkaasti ja molemmat tytöt saivat erittäin hyvät arvosanat.

Both rings went past quickly and our both girls got very good grades.

Tämän näyttelykerran jälkeen aloitan varmemman tuomariselvityksen. Taidan pyytää erään serkkutytön apua ko. asian kanssa. Loppusyksystä olisi tarkoitus lähteä myös sille kasvattajakurssille, että pääsisimme hieman erilaiseen maailmaan tutustumaan muutenkin.

After this show I will start to keep my own judge register. I will ask some advice from my one special cousin. In the late autumn I will go to breeder course.

Heinäkuun hurahti nopeasti - July passed by with speed

Joskus aika kuluu nopeasti, mikä tapahtui varsinkin nyt kesälomalla. Petri aloitti kesälomansa heinäkuun ensimmäisinä päivinä ja siitä se sitten lähti. Aika kului uskomattoman nopeasti, kun puuhastelimme yhdessä ja koirien kanssa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Sometimes time fly, which happened now on our summer vacation. When Petri started his summer holiday at the beginning of July, flying started. Time went by so fast, when we did things together and with our little doggies.


Koiranäyttelyt - Dog shows

Heinäkuussa ei ole ollut kuin Oulun isot KV-näyttelyt 16.-17.7. Äimäraution raviradalla. Niihin veimme Viivin vain, koska Lexiellä oli vielä paljon kehittämistä kehossaan. Toisaalta hieman mietitytti aluksi jättää Lexie kokonaan käyttämättä, mutta jälkeen päin ajatellen trikkityttö ruskealla selällä ei ehkä ole kaikkein paras vietäväksi, jos haluaa menestystä. Seuraava etappi on meillä Lexien kanssa Kuopio viikon päästä.

On July there was only one big international show - Oulu International on 16th and 17th of July in Äimärautio racetrack. We took there only our Viivi, because Lexie has a little development to do. On the other hand I thought about it much did I do a right thing, but maybe a tricolor girl with brown back wouldn't show of well, if you aim for success. Next show in our calendar is in Kuopio next weekend.

OULU - lauantai 16.7. - Tuomarina Andrew Brace

Lauantai oli "ihanteellinen" päivä koiranäyttelylle. Koko päivän satoi vettä kaatamalla, joten koirien näyttäminen parhaimmillaan, varsinkin pitkäkarvaisilla roduilla, oli todella vaikeaa. Tämä päti siis myös sheltteihin. Miten saisit pörröiseksi koiran, joka on kauttaaltaan märkä ja kostea?

Saturday was "ideal" day for dog show. It rained all day really heavy, so showing a dog at her best, specially with long coated dogs, it was a little bit difficult. This with shelties was same thing. How could you puff up a dog, which was all wet and damp?





Lauantaina shelttien kehä oli nro 36 ja se sijaitsi nurmikolla keskellä ravirataa. Hieman pelotti, miten tallautunut ja mutautunut nurmikenttä olisi lauantaina. Toisaalta kaikki koiraihmiset olisivat samassa jamassa. Shelttien näyttäminen alkoi klo 10.30 ja nartut olisivat kehässä klo 12 alkaen. Lauantaina shelttejä oli ilmoittautunut näyttelyyn huimat 72 kappaletta: 2 pentua, 23 urosta ja 47 narttua.

On Saturday shelties ring was number 36 and it was in the grass in the middle of racetrack. I was a little bit scared of how muddy would a grass field be on Saturday. On the other hand, every dog owner was at the same situation as us. Sheltie show started at 10.30 and bitches were at the ring at 12 o'clock. On Saturday there were lots of shelties in the ring - total 72: 2 puppies, 23 males and 47 bitches.

Saavuimme Peten kanssa kentälle noin tuntia ennen narttujen kehää. Tuomari oli ollut todella nopeana, joten aikataulussa oli pysytty hyvin. Tämän vuoksi ei onneksi tullut mitään turhaa odottelua. Pystytimme telttamme ja huokaisimme hetken koirien kanssa suojassa sateelta. Paikalla oli ihmeellisesti useampi teltta, joten pystytimme sen jonon jatkoksi kehän ympärille. Aloin laittaa Viiviä kuntoon pian sen jälkeen ja Petri lähti kuvailemaan koiria ja aluetta.

We arrived with Pete at the ring about an hour earlier than the bitches ring started. Judge was a very speedy man, so there wouldn't be any vain waiting. We put up our tent and took a minute out of the rain with our dogs. Amazingly there were lots of tents in the area, so we put up ours in the line with others around the ring. I started to make up Viivi and Petri went and started to photograph the dogs and the area.

Toivoin välillä, että pahin sade menisi ohitse meidän vuoron ajaksi, mutta toive oli turha. Vettä satoi yhä vain enemmän ja enemmän. Harjoittelin hieman hetken Viivin kanssa telttojen takana eli palautin mieleen, miten täällä toimittiin. Tämän jälkeen Petri tuli ilmoittamaan, että nyt menkää kehään. Juoksimme paikalle ja seisoimme jonossa muiden koirien kanssa. Avoimessa luokassa oli 13 narttua.

I hoped time to time, that the worst rain would be over by the time it was our turn, but the hope was vain. It started to rain more and more. I practiced with Viivi a little while at back of tents or I tried to memorize her how to behave in a ring. After that Petri came and told me that it was show time. I ran at the ring and went standing in the line with others. There were 13 bitches in the open class.

Yleisesti kehämme meni mainiosti. Viivi osasi olla pöydällä hyvin minun "pienellä avustuksella". Mies-tuomari on aina pelon aihe, mutta nyt "pieni nipistys" kainalosta poisti pelon. Viivi osasi olla pöydällä hyvin ja antoi tuomarin hipelöidä sen, minkä hän halusi. Tämän jälkeen vuorossa oli kävely ympäri kerran sekä edestakainen liike. Ne menivät aivan uskomattoman hienosti. Tuloksena olikin siten ERI eli erinomainen. Kilpailuluokassa kiersimme kehää yhdessä kaikkien muiden ERIn saaneiden kanssa. Juoksimme hetken neljäntenä, mutta sitten Seija Sandran kanssa siirrettiin eteemme neljänneksi. Tämä ei haitannut, koska saimme ensimmäisen ERIn tänään.

Generally our ring went very well. Viivi knew how to stand on the table with my "little assistance". Male judges are always a scary thing, but now my "little pintch" under the arm pit removed that fear. Viivi stood on the table well and let the judge to examine her. After that we walked around the field once and then went fort and back. Those both walks went great and result was ERI as excellent. In competing class we runned around the ring with others ERI's. We ran a while as fourth but then Seija with Sandra tood our place. It was ok, because we got our first ERI today.

Häivyimme paikalta pian tämän kehän jälkeen, koska minä vapisin kylmyydestä läpimärkänä. Toisaalta siellä sateen keskellä ei kiinnostanut seisoskella kauaa oleskeli sitä teltassa tai ei. Vaikka olin märkä, olin onnellinen, koska tämä oli mahtava päivä Viiville. Saamme lisätä punaisen nauhan pakettiimme. Iloa ei haitannut myöskään se, että illalla kotona minulle nousi vilustumisesta pieni kuume - 38 astetta. Seuraavan päivän osallistuminen olisi siis vaarassa. Onneksi kuume laski seuraavaksi aamuksi ja pääsimme näyttelyihin osallistumaan.

After our ring we took off quite fast, because I was all wet and I shivered because of the coldness. On the other hand who would want to stand in the rain? Although I was all wet, I was happy, because this was a great day for Viivi. We can now add a red ribbon in our show package. My joy lasted though in the evening I developed a fever - 38 degrees. Attending the next show on Sunday was in danger then. Happily the fever went away during the night and we were able to go to the show.










Sunnuntai - 17.7. - Tuomarina Lena Danker

Sunnuntai oli päinvastainen päivä lauantaihin verrattuna. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tuuli viilensi mukavasti ilmaa aina pienillä puuskillaan. Ilma oli siis täydellinen koiranäyttelylle: ei liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Lauantaina jouduimme kehään 23, joka sijaitsi uloimmalla reunalla ravirataa. Pääsimme nyt kulkemaan onneksi hiekalla emmekä märällä nurmella. Sunnuntaina esittelyssä oli yhteensä 47 shelttiä: 2 pentua, 15 urosta ja 30 narttua.

Sunday was an opposite day compared to Saturday. Sun was shining from cloudless sky and little wind cooled nicely the air with little whirls. Weather was perfect for a dog show: not too hot and not too cold. On Saturday shelties were in the ring 23, which was on the outer ring on the racetrack. We could now walk on the track and not on the wet grass. On the Sunday show there were 47 shelties: 2 puppies, 15 males and 30 bitches.

Lena Danker oli tiukka tuomari, mutta hidas. Hänellä oli vielä mukanaan aputuomari, joka hidasti hommia todellakin. Shelttien kehä alkoi klo 10 ja narttujen kehän piti alkaa klo 11, mutta oikeasti pääsimme kehään vasta noin tunnin päästä siitä. Hän ja aputuomari kävivät koirat perusteellisesti lävitse, joka toisaalta oli hyvä juttu, mutta toisaalta aikaa vievä asia. Tuomarissa ei tänään nähnyt hyviä trikkejä lainkaan eli yksikään tricolor ei saanut sunnuntaina ERIä, vaan jopa EH:n tai H:n. Meidänkin tuloksemme oli EH eli Erittäin Hyvä. Saimme kuitenkin onneksi EH:n, koska osa parhaista trikeistä sai jopa H:ta.

Lena Danker was a very strict judge, but slow. She had with her a judge student learning the judging which slowed all the thing. Sheltie ring started at 10 and bitches ring was supposed to start at 11, but it started about an hour later. Lena and judge student examined the dogs thoroughly which on the other hand was nice, but on the other hand a time spender. The judge didn't see any good tricolors - not a one tricolor got an ERI that day, but they got EH or even H. We got EH as very good too. I was glad that we got EH, because some of the best bitches earlier got even H.

Rinkimme meni todella mukavasti. Viivi liikku hyvin, mutta hieman oli hermostuneisuutta ilmassa enemmän. Se voi johtua siitä, että ympärillä oli nyt enemmän ihmisiä, kun lauantaina kehän laidalla ei ollut ihmisiä juuri lainkaan. Viivi täten kiinnitti hirveästi huomiota kaikkiin tapahtumiin kehän laidalla. Yritin parhaani saada Viivin huomion itseeni, mutta ilmeisesti emme siinä onnistuneet kovin hyvin. Tuomari kävi Viivin todella perusteellisesti lävitse ja kuuntelin samalla arviointia. Tulos ei ollut huono, mutta hieman pettymys.

Our show went quite nicely. Viivi moved well, but there was a little nervousness in the air. It may be it, that there were more people standing around the ring now than on Saturday. Viivi noticed every little thing around the ring. I tried to make a contact, but we didn't do well in that. Judge examined Viivi very thoroughly and I listened. Result was not bad, but it was a bit of a disappointment.

Koska sunnuntai oli mukavan aurinkoinen päivä verrattuna lauantain sateiseen päivään, unohdimme tietysti aurinkorasvat kotiin. Tuloksena oli meillä molemmilla kaunis rusketus, joka muutaman päivän päästä kuoriutui pois.

Because Sunday was a nice sunny day compared to Saturdays rainy day, we forgot to take sun lotion with us. As a result we both got nice tan, which pealed off couple days later.

Oulun näyttelyn tulokset yleisesti - General results from Oulu International:

Lauantai - Saturday (72)
Tuomari - Judge: Andrew Brace
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
SERT - CC uros - Rannerdale Oliver Twist (Karlsson Pirkko, Grängesberg Sweden)
SERT - CC narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
ROP - BOB Juniori - Scandyline Gold'n Yellow (Veijo Tervakangas, Kuhmo)
ROP - BOB Pentu - Smartteams True Lady (Tyni Seija & Sipola Juha, Kiviniemi)
ROP - BOB Kasvattaja - Kennel Pikikuonon (Hiljanen Sari, Lievestuore)

Sunnuntai - Sunday (47)
Tuomari - Judge: Lena Danker
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
SERT - CC uros - Lemmikkipolun Speedy Gonzales (Maiju Mertala, Oulu)
SERT - CC narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
VSP - BOS Veteraani - Susadan David Beckham (Turtinen Heli, Oulu)
ROP - BOB Juniori - Jeonan Amazing Star (Viita Heidi, Tornio)
ROP - BOB Pentu - Cinnamon (Iina Hautala, Kello)


Reissussa Lapissa ja Norjassa - On trip to Lapland and Norway

Näyttelyitä ennen kävimme pienellä lomareissulla Karigasniemessä ja Norjassa. Vietimme pienen viiden päivän loman siellä suunnalla. Ohjelmassamme oli ulkoilua ja matkailua Norjaan. Koirat pääsivät myös harjoittelemaan pidempää ajomatkaa. Valitettavasti Norjan puolelle emme koiriamme voineet viedä passien puuttumisen takia, mutta ne pääsivät viettämään aikaa Lapin luonnossa siitä edestä. Matkan aikana pysähtelimme tietysti aina välillä, jotta nestehukka ei iskisi tai sitten pissat eivät tulisi autoon.

Before shows we took a holiday trip to Karigasniemi and Norway. We spend a little five day holiday there. On schedule was being outdoors and traveling in Norway. Our little ones got some training of long road trips. Unfortunately they couldn's come to Norway with us because of the passport problem, but they got to spend some time with us in the Lapland. On our road trip we stopped once and a while to pee and to drink.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin Tornio. Petri lähti hakemaan Haaparannan puolelta meille matkaevästä, joten minä otin tytöt ja kävelimme sitten Torniossa pienen päivälenkin. Petri jätti meidät Suomen puoleiselle rannalle sillan kupeeseen. Sieltä kävelimme kaupungintalolle, kirkolle, museolle ja På Gränsen -ostoskeskuksen ohitse liikenneympyrälle rantaan. Matkalla oli paljon ihmeellistä nähtävää: piisami juoksi tien ylitse veteen edestämme, rannassa oli paljon sorsia ja niiden poikueita sekä tietysti ihmisvilinä ostoskeskuksen ympärillä aiheutti ihmetystä.

Our first stop was in Tornio. Petri went to pick up some food and drinks for us from Haaparanta so me and girls took a day walk around Tornio. Petri left us on the beach near the brigde. From there we first walked to city hall, church, museo and past På Gränsen shopping mall to the beach near the round-about. On out walk we saw some amazing things: a muskrat ran over the road in the water in front of us, on the beach there were lots of ducks and ducklings and of course we were amazed of the fuss around the shopping mall.


Seuraavaksi pysähdyimme Rovaniemellä. Siellä kävimme katsomassa Pukin pajaa ja tietysti ylittämässä "virallisesti" napapiirin. Joimme Peten kanssa myös kahvit sekä hieman nautiskelimme taas yhteisestä ajasta pitkästä aikaa. Mottomme oli, että meillä ei ole mihinkään kiirus.

Next stop was at Rovaniemi. We went to see Santa's Workshop and of course we crossed over "officially" the Arctic Circle. Me and Pete we drank some coffee and enjoyed our time together at last. Our motto to this trip was that we won't hurry around at all.



Teimme tämän jälkeen vielä muutaman pissapysähdyksen, mutta ne eivät enää olleet niin mainitsemisen arvoisia. Saavuimme lopulta myöhään maanantai-iltana perille kohteeseemme Karigasniemelle. Kyllä meitä oli jo odotettukin, joten oli kiva päästä sinne. Purimme tavarat, vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja häivyimme nukkumaan. Suunnittelisimme ohjelman seuraavana päivänä.

After that we stopped few times to pee, but those were not a stops worth of mentions. At last we arrived to Karigasniemi at late on Monday evening. We were very welcomed, so it was nice to be there. We unpacked our car, talked of the most important things in our lifes and after that we went to bed. We could plan the program next day.

Karigasniemellä pörräsimme vähän siellä täällä. Petri kävi hoitamassa muutaman atk-ongelman, kävimme katsomassa Oskua kalastamassa ja sitten tietysti kävimme ulkomaanreissulla Norjassa. Reittimme kulki Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Matka oli hieno, ilma oli mainio ja kuvaus onnistui Petriltä aivan uskomattoman hienosti. Mahtavia kuvia tuli otettua useampia. Matkan ajan Viivi ja Lexie olivat hoidossa Helga Asikaisen luona. Hän on luokanopettaja Inarissa. Hänellä oli kaksi narttuirlanninsetteriä itsellään, joten tytöt pääsisivät koiraseuraan. Hoitopaikka oli myös mitä loistavin, koska se sijaitsi vähän omassa eristyksessään keskellä metsää luonnon keskellä.

At Karigasniemi we drived aroud the town. Petri fixed some computer problems, we went and watched Osku, when he was fishing and then of course we took that trip to Norway. Our route went like this: Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Trip was amazing, weather was great and Petri shoot some really nice photoes. When we were at Norway, Viivi and Lexie was taken care by Helga Asikainen. She is a teacher at Inari. She's got two Irish Setter bitches so Viivi and Lexie was there with company. That place where they lives was a good place for dogs to be, because it was isolated place in the middle of forest surrounded by wild nature.







Koiravieraita ja Susadanin kasvattipäivät - Dog Visitors and Kennel Susadan's Bred ups day

Saimme leikkivieraita pitkästä aikaa kotiimme, kun Suvi Ylisaari saapui Taiston kanssa meitä katsomaan. Taisto on nuori kääpiöpinseripoika (5 kk), jonka Suvi oli vasta saanut itselleen toiseksi koiraksi. Taistossa riitti virtaa ja hän saikin iltapäiväksi Lexiestä kovan kaverin. Yhdessä ne leikkiä telmivät leikkimisen ilosta. Viivi katsoi vain vierestä ja murisi, jos Taisto yritti tulla Viivin reviirille. Viivistä on tullut kauhea roturasisti, joka pitää vain omanlaisistaan koirista eli shelteistä ja niiden pitää olla myös mielellään trikkejä. Muut eivät kiinnosta meidän isoa neitiä. Iltapäivä meni nopeasti, kun Taisto leikitti Lexietä ja toisin päin. Tämän voisi ottaa joskus uudestaankin kylään tai me voisimme mennä käymään kylässä. Kiitos siis Suville ja Taistolle mukavasta iltapäivästä!

We got our first dog play mate to our home, when Suvi Ylisaari brought Taisto to see us. Taisto is a young Miniature Pinscher male (5 months), which Suvi got a while ago as her second dog. Taisto had a lots of power and he got a buddy of our Lexie. They played together joyfully all afternoon. Viivi didn't warm up to Taisto as Lexie did. Viivi watched them play and showed her teeths if Taisto came close to her. Viivi has got a little racist in her. She is only interested of other shelties, other breeds don't interest her. I hope Taisto and Suvi will come to our place or we go there another time. It was so fun to watch youngster to play. Thank you Suvi and Taisto!

Heinäkuun loppupuolella Susadanin kennelin omistajat Tiina ja Aini Kaltakari järjestivät kasvattipäivät Martinniemessä Haukiputaalla. Osallistuimme tietysti tapahtumaan, koska Viivi ja Lexie saisivat olla siellä oman rotunsa seurassa. Ohjelmassa on syöpöttelyä, valokuvausta, pientä luennointia koirista sekä tietysti uimakokeilua sekä yleensäkin koirien leikkimisen seuraamista. Paikalle saapui iso kasa ihmisiä sekä koiria. Laskimme, että paikalle olisi tullut noin 30 koiraa omistajineen. Aika kului siivillä ja ilta tuli nopeasti. Oli todella kiva osallistua tällaiseen juttuun ja mielellämme osallistumme tällaisiin vastakin.

In the end of July Kennel Susadan's owners Tiina and Aini Kaltakari invited us all to bred up days at Martinniemi Haukipudas. We went there of course, because it was nice to take Viivi and Lexie to spend some time with other shelties. That day we ate, we took some photoes, Tiina and Aini gave us some lectures about shelties and of course dogs played a lot and tried to swim in the ocean. We counted that there were about 30 dogs with their owners. Time fly and evening came fast. It was really nice to get together with others and we come to the next gathering for sure.












Enemmän kuvia - More pictures


Hieman agilityä - A bit of agility

Viime viikolla järjestettiin Haukkukeitaalla epäviralliset agilitykisat. Päätimme Viivin kanssa ilmoittautua mukaan. Se olisi meidän ensimmäinen agilitykisamme. Onneksi se oli epis eli pääsimme harjoittelemaan mölleinä kisailua. Tuloksena oli hylly, mutta ei se mitään, koska nopeutta meillä oli ihan mukavasti ja Viivi osasi irrottautua sopivasti jo minusta. Omistaja tosin hieman sekosi jaloissaan ja siitä alkoi alamäki. Voitte katsoa itse ja tuomita.

Last week there were unofficial agilityrace at Haukkukeidas. Me and Viivi decided to go there. It was our first agilityrace. Luckily it was unofficial so we could go there to practice racing. Our result was a fail, but it's ok, because we had lots of speed and Viivi was able to put some pace between us - to be independent. Owner lost her pace on one spot and from there we went down hill. You can watch it your self and judge.



Kitkalla - At Kitka, Posio



Viikonloppuna lähdimme pienelle yllärireissulle Kitkalle, Posiolle. Kaverimme Eeron vanhemmat omistavat sieltä mökin, jonne sitten pääsimme lähtemään pienellä porukalla hieman nautiskelemaan viimeisistä lomapäivistä ja tietysti pelailemaan vähän lautapelejä. Tytöt pääsivät mukaamme tietysti nautiskelemaan pohjoisesta järvimaisemasta.

Last weekend we took of to Kitka, Posio. Our friend Eero's parents own a cottage there, where we were able to go with a small group to spend our last days of holiday and of course to play some board games. Girls came with us to enjoy of the northern lake scene.

Mökillä Viivi ja Lexie saivat olla ulkona suurimman osan ajasta. Yöksi tytöt tulivat tietysti nukkumaan kanssamme samaan tilaan, mutta muuten he saivat juoksennella ja leikkiä pihalla. Muurahaiset tuottivat aluksi hieman ihmetystä, koska ne menivät ilkeästi anturoiden väleihin karvoja pitkin. Kun Viivi tajusi, että hiekkaa kuopimalla ne lähtevät jaloista, ne eivät enää hidastaneet matkaa. Tytöt pääsivät esimerkiksi veneilemään. Aluksi valkoiseen paattiin meneminen oli hieman hankalaa, koska paatin pohjalla oli piskuisesti vettä. Tassut kastuivat, joka ei ollut mukavaa. Pian neidit kuitenkin rauhottuivat ja venereissu meni mukavasti. Rannalle oli kova hinku. Ahdistusta neidit kokivat, kun omistajatar lähti poistamaan talviturkkia. Kauheasti piti haukkua rannalta ja vinkua, kun pää katosi pinnan alle. Kun tulin rantaan, kaappasin vuorotellen molemmat kokeilemaan uimista. Uimisrefleksi löytyi onneksi ja neidit pääsivät rantaan asti.

At the cottage Viivi and Lexie spend most of the time outside. At night they slept at the same place as us, but on day they got to run around and play at the yard. Ants made girls life a little bit difficult at first, because they climbed up to paws, but after Viivi learned that by digging the ground you could get them of the paws, life was easier. Girls got to experience some boating. It was a little bit scary at first, but they settled quite well in the end. Being at boat was ok. Paws got little wet, but that's all. Next experience was swimming. First they barked and whined at beach, when I went to swim and take of my winter coat. After I came to ashore I took one a time to try swimming. It worked nicely and they got back to the beach.

Nyt tämän viikonlopun jälkeen Petri lähtee maanantaina töihin ja minulla loma jatkuu vielä pari viikkoa. Minne kesäloma katosi?

Now after this weekend, Petri goes back to work and I've got two more weeks of vacation. Where did the summer go?